keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Asioita, jotka tuottavat iloa juuri nyt

Lisääntyvä auringonvalo
Aamujooga
Iltajooga
Hitaat aamut
Aamupala
Uusi palapeli
Zumba
Huulipuna
Postikorttien lähettäminen ja saaminen
Selfieiden räpsiminen
Spotify
Vapaus
Tulppaanit
Kirjaston lukusali
Hyvä kahvi
Hyvin nukutut yöt
Booster Buddy -appi (AndroidiOS)
Askarteleminen
Vihreä tee
Ystävät
Värityskirja
Puhtaat lakanat
Instagramin iloiset kuvat
Tyttöjen Talon ryhmät
Hyvät ihmiset
Uimahalli
Hyvät uutiset
Kotidisko
Avantouinti
Viltti
Capoeira
Hömppälehdet
Kevään tuntu
Pitkä suihku
Maalaaminen
Blogien lukeminen
Kosteusvoiteet
Huulirasva
Kynsien lakkaaminen
Vadelmantuoksuinen parfyymi
Rehellisyys
Hassut sattumukset
Valokuvaus
Salsa
Runot
Runojen kirjoittaminen
GIRLSin uusi kausi
Yle Areena
Teatteri
Lautapelit
Leipominen
Ystävänpäivä
Naistenpäivä
Linnunlaulu
Hassut eläinvideot
Kuumailmapallon näkeminen taivaalla
Pehmoinen pyjama
Rauhassa hengittäminen
Yksinkertaisuus
Siisteys
Kiitollisuus











torstai 9. helmikuuta 2017

Vapaaehtoisten runoja Tyttöjen Talon arvoista



Vapaaehtoisten peruskoulutuksessa viime viikonloppuna:


Tyttö
sua ei ole tehty kenenkään
kylkiluista.
Oot arvokas sellaisena kun
oot.
Ei oo väliä eroatko muista
Oman polkusi itse luot.


Hei Virginia
meil on oma tila
toinen kerros, portaat ylös
moikka ja tervetuloa
Hei Virginia
meil on oma ryhmä
kädet yhteen, villi nauru
ylpeästi sinä ja minä
Hei Virginia
me pärjätään kyllä
oma tila, oma keho
yhteinen hetki ja talo


Tyttö voima
Oo ihminen ihmiselle
Nainen naiselle
Oon täällä
Sua varten
Kerro, mä kuuntelen
Sussa on voima
Yhdessä me 
Valloitetaan maailma
Tää on sun aika


Vaikka olemme kaikki erilaisia,
täällä meitä yhdistää se, että olemme naisia.
Naiseutta ei määritä fyysinen sukupuoli,
joten älä siis huoli.


torstai 2. helmikuuta 2017

What if a poem were just for me?

What if a poem were just for me?
What if I were audience enough because I am,
Because this person here is alive, is flesh,
Is conscious, has feelings, counts?
What if this one person mattered not just for what
She can do in the world,
But because she is part of the world
And has a soft and tender heart?
What if that heart mattered,
if kindness to this one mattered?
What if she were not distinct from all others,
But instead connected to others in her sense of being distinct, of being alone,
Of being uniquely isolated, the one piece removed from the picture,
All the while vulnerable under, deep under, the layers of sedimentary defence.
Oh let me hide
Let me be ultimately great,
Ultimately shy,
Remove me, then I don't have to...
be...
But I am.
Through all the antics of distinctness from others, or not-really-there-ness, I remain
No matter what my disguise --
Genius, idiot, gloriousness, scum --
Underneath, it's still just me, still here.
Still warm and breathing and human
With another chance simply to say hi, and recognize my tenderness
And be just a little bit kind to this one as well,
Because she counts, too.

Rakkaudella tytöille Talolla,
Sini

perjantai 27. tammikuuta 2017

Ensimmäinen viikko työharjoittelua takana


Lukaise alta, kuka on Milla, mitä hän tekee talolla ja mitä hän tykkäsi ensimmäisestä harjoitteluviikostaan Tyttöjen Talolla:

KUKA


Olen Milla Ruuska, 24-vuotias yhteisöpedagogiopiskelija. Käyn koulua Humanistisessa ammattikorkeakoulussa, HUMAKissa.

 

Olen alun perin kotoisin Vantaalta, mutta muutin Turkuun elokuussa 2016 opiskelujeni myötä. Halusin muuttaa täysin uuteen kaupunkiin ja nähdä millaista on opiskella toisella paikkakunnalla!

Olen työharjoittelussa Turun Tyttöjen Talolla viisi viikkoa ajalla 23.1. – 24.2.2017.

HARRASTUKSET

Tykkään valokuvata, tehdä videoita, piirtää, lukea kirjoja ja viettää aikaa ystävieni sekä perheeni kanssa. Lisäksi käyn urheilemassa ryhmäliikuntatunneilla.

Toimin koulussani tutorina, eli ylläpidän koulumme yhteishenkeä ja toivotan tulevat opiskelijat tervetulleiksi ensi syksynä. Olen myös mukana kouluni jaostossa, joka huolehtii opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämisestä ja järjestää tapahtumia.

ENSIMMÄINEN ILTA TURUN TYTTÖJEN TALOLLA


Olin ensimmäistä kertaa mukana avoimessa illassa tiistaina klo 14-17. Ilta oli mukava ja rauhallinen, juttelimme sohvilla, joimme teetä ja osa kävi haukkaamassa välipalaa leipäbaarista. Minun tehtäviini kuului läksyapu.

Illasta jäi todella hyvä fiilis, pääsin tutustumaan osaan kävijöistä ja jään innolla odottamaan seuraavia avoimia iltoja Tyttöjen Talolla.

ANIMAATIOTYÖPAJA


Pidän hiihtolomaviikolla keskiviikkona ja torstaina 22.-23.2.2017 Turun Tyttöjen Talolla työpajan nimeltä Hahmojen maailma, jossa saa halutessaan luoda oman hahmon jonka herättää eloon animaation keinoin. Työpajassa ei ole tarkoitus saada aikaan mitään suurta, vaan tärkeintä on kiinnostus aiheeseen. Työpajassa saa tehdä oman animaation, tutustua kameran käyttöön ja animaation perusteisiin tai ihan vain seurata työskentelyn eri vaiheita.

Olen aiemmin opiskellut media-assistentiksi ja pitänyt tämän tyyppisiä mediapajoja lasten ja nuorten kesä- sekä talvileireillä. Ilmoittaudu mukaan 12.2. mennessä: johanna.lehtimaki(at)mimmi.fi tai puh. 045-1289808.

tiistai 20. joulukuuta 2016

Turun Tyttöjen Talo Tampereella!


Aamulla heräsin jo seitsemän aikoihin, mutta herätykseni ei tosiaan ollut vielä silloin. Herätykseni soi 08.30 ja lähtö Tampereelle oli 09.45. Minua oli jännittänyt matka jo edellisenä iltana, mutta osittain jännityksessä oli ripaus intoa. Selasin Instagramia kunnes päädyin herättämään äitiäni. Hän ei ollut aivan innoissaan herätyksestä, mutta lähtö Turun Tyttöjen Talolle onnistui. Pelkäsin, että olisimme todella myöhässä (auton ikkunat olivat jään peitossa ja pelkäsin todella, etten ehtisi mukaan).
Kuinka ollakaan, huoleni oli ollut turha ja huoleen ei ollut aihetta. Ehdin paikalle ajoissa. Nimenhuudon myötä lähdimme bussiin. Piia, jonka tunsin jo teatterikerhosta: pyysi minua keskiviikkona mukaan. Aikaisemmin olin kyllä jo kuullut retkestä, mutta olin hieman epäröinyt. Retkeä en kylläkään kadu! Päinvastoin, olen ylpeä itsestäni ja siitä, että uskallan lähteä kokeilemaan uutta. En tiedä vielä mihin matkani vie, mutta tämä matka on kyllä ollut ikimuistoinen, vaikka niin nopeasti päivä meni: oikein sujauksessa.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli ABC:llä. Minusta oli oikein mukavaa, miten hyvin minut on hyväksytty joukkoon. Olen iloinen myös siitä, että erikoisruokavaliot otettiin mukaan huomioon. Meistä todella huolehditaan! Minusta on oikein mukavaa, että ohjaajat ymmärtävät ja haluavat kuunnella meitä. Arvostan ihmisissä sitä, että he uskaltavat puhumisen lisäksi myös kuunnella. Puolet meistä halusi kävellä ja kuvasin lintujakin! Ulkona oli hieman kiperä ilma, mutta Tampere on kaiken kaikkiaan todella kaunis kaupunki.

Kävimme katsomassa Kölvi-toimintapistettä Tampereella. "Tukea pakolaistaustaisille pojille ja nuorille miehille", kuten esitteessä mainitaan. Kaksi Kölvinin työntekijää kertoi toiminnasta meille. Kölvi toiminta yhdistää nuoria ja estää syrjäytymistä, varsinkin, kun suomenkieltä ei vielä kunnolla osata. Pojat pelaavat jalkapalloa, jota ohjaa yksi Kölvin työntekijöistä.  Moni on hyötynyt Kölvi-toiminnasta ja kuulimme tarinan pojasta, joka oli hiljainen koulussa eikä hän toiminut koulussa mitenkään vastoin sääntöjä, äidinkielen opettaja oli huomannut pojan hädän sekä tuonut hänet mukaan Kölviin, mutta tämä ei ollut innostunut. Opettaja ei kuitenkaan lannistunut vaan oli tuonut nuoren uudestaan. Nykyään tämä poika on yksi vakijakävijöistä ja on mukana opastamassa uusia tulokkaita.
 Ideana on se, että pojat eivät suoranaisesti kotiudu Kölviin, vaan se on paikka, josta saat apua elämään. Paikka on vain välietappi, josta saat eväitä elämään. Pidin myös siitä, että poikia pidetään yksilöinä, joilla on  omanlaisensa tarpeet. "Pojat ovat aivan tavallisia".


Kävimme myös katsomassa Mattilan miestyötä. Ensimmäisenä pistin merkille huoneen nätin sisustuksen! Miestyöstä kertoi toinen miestyön ohjaajista. Mattila "tilaa miehille", kuten ikkunalasista jo huomaa kuvastaa todella hyvin sitä, mitä varten miestyö on olemassa. Kovin monessa paikassa ei juurikaan ole miehille mitään. Itse tilaa ei juurikaan ollut, mutta he ovat piakkoin muuttamassa suurempii tiloihin. "Tila" kuitenkin kertoo siitä, että miehet voivat puuhata keskenään kaikenlaista ja puhua asioista, jotka ovat hieman arkaluontoisiakin. Miestyö on avoin kaikille miehille (ikäraja 20 vuotta ja siitä ylöspäin).

Kaiken kaikkiaan pidin noista molemmista paikoista todella paljon, varsinkin kun molemmat on tehty niiden tarpeellisuuden vuoksi. Maailma ei ehkä aina ole niin hyvä paikka, mutta kun näkee pilkahduksen jostain hyvästä ja suuresta. Auttaminen alkaa siitä, että ihminen nähdään yksilönä ja pääsee osaksi porukkaa. Kölvi, kuten Mattila haluaisivat laajentaa ja auttaa enemmänkin. Toivon, että ihmiset saiaivat sen avun mitä tarvitsee.

Turun Tyttöjen Talokin tekee todella hyvää työtä siinä, miten auttaa nuoria. Vaikka itse olenkin Turun tyttöjentalolla ollut vasta vähän aikaa, en voi sanoa, miten paljon se on auttanut minua. En juurikaan ole käynyt muussa kuin teatterikerhossa, mutta se on auttanut ilmaisemaan itseäni. Harjoitukset ovat tuoneet minkä tahansa kynnyksen alemmas. Uskallan olla enemmän oma itseni ja olla jopa hieman outokin. Sellainen minä olen ja on mahtavaa kun minut hyväksytään sellaisenaan.

Kävimme myös Rax-pizzabuffetissa syömässä ja sielläkin oli oikein kivaa. Pidin siitä, että sain tutustua uusiin ihmisiin ja jutella pöydässä.
Kaikille en tietenkään ole matkan aikana jutellut, mutta niille joille olen, on jättänyt minulle positiivisen ja iloisen tunteen. Kävimme myös kanikahvilassa 3D Crush Cafessa, mikä meidän takia oli tunnin myöhempään auki. Kahvilanpitäjäkin kertoi yrityksestä. Huomasi  myös, miten kaneista pidettiin huolta. Kahvilassa on erikseen kanihuone, johon pääsee kuusi ihmistä kerrallaan.

Lopuksi voin vain todeta, että reissu on oikein onnistunut. Tapasin mahtavia ihmisiä, jotka tekevät hyvää työtä mahtavassa seurassa.

-Susanna

Jk. Kyläilyn Kölvi-toimintaan sekä Miestalo Mattilaan mahdollisti Suomen Setlementtiliitolta haettu rahoitus, jolla pyritään vaihtamaan hyviä käytäntöjä eri toimintojen välillä. Nuorilta saamamme palautteiden perusteella tämä tavoite toteutui hienosti. Uuteen vuoteen lähdemme uusia ideoita taskussa. :) t. Tyttöjen Talon Johanna

p.s. Lisätietoa Kölvistä ja Mattilasta: www.kolvi.fi ja www.mattilanmiehet.fi )

perjantai 2. joulukuuta 2016

Jouluterveisiä Varissuolta

Hei ihanaiset!

Varissuon syksyn kautta laitettiin eilen joulupakettiin ja toimintaa jatkuu vielä viikon retkien muodossa. Lauantaina mennään keskustan Tyttöjen Talon avoimiin päiviin ja siitä Petreliuksen uimahalliin uimaan. Ensi viikon keskiviikkona vieraillaan keskustassa Meidän maailmat juhlassa. 
Lauantaina 10.12. on odotettu kyläilyreissu Porin Otsolaan, joka tekee siellä setlementin nuorisotyötä. Viikolla 50 työntekijät vetäytyvät yhdessä miettimään kulunutta kautta ja sitä miten kevätkaudesta voidaan tehdä entistäkin parempi.

Allekirjoittanut lähtee äitiysloman viettoon joulukuun puolessa välissä ja palaa taas takaisin kuvioihin ensi syksynä. Muita suuria asioita Tyttöjen Talon ensi vuoteen mahtuu paljonkin, mm. juhlitaan Talon 10-vuotistaivalta Turussa sekä vuosi 2017 on Varissuon Pikkusisko-hankkeen viimeinen toimintavuosi.

Parhaiten tästä syksystä on jäänyt mieleen ehdottomasti kävijöiden ilo ja nauru. Onhan toki mukaan mahtunut haastavia tilanteita, joita on sitten yhdessä  lähdetty ratkomaan. Toisten kunnioittava kohtaaminen on ollut suurin taito, jota ollaan yhdessä harjoiteltu pitkin syksyä. Paljon ollaan taas koettu yhdessä sekä opittu, niin kävijöiden kuin ohjaajien taholta.

Täällä Varissuolla upean toiminnan on mahdollistanut korvaamattomat vapaaehtoisemme, tuntityöntekijät sekä ihanat työkaverit. Lämmin kiitos kaikille <3

Näillä sanoin haluan toivottaa kaikille mukavaa alkanutta joulukuuta ja halataan kun tavataan!


t. Mariam

torstai 6. lokakuuta 2016

Miten minusta tuli minä-ilta: vieraana Tuuli Hypén


Tuuli kuvailee kokevansa jokaisen sarjakuvansa ja kuvituksensa omaksi lapsekseen. Nanna-ketun ”äitiys” alkoi vuonna 2009 Tuulin aloitettua cityketun ajatusten koontia sarjakuvan muotoon. Sarjakuvien lisäksi Tuuli on myös kuvittaja, konseptitaiteilija ja hahmosuunnittelija. Intohimokseen hän ilmoittaa video- ja lautapelit sekä kissojen sielunelämän.
Aina elämä ei ole ollut pelkkää sarjakuvaa: Taiteilijalla on taskussaan myös kulttuurihistorian maisterin tutkinto, jota hän ei nähnyt eikä näe tulevaisuuden alanaan. Kuitenkaan yksikään päivä yliopistolla ei ole kaduttanut, vaan se on opettanut hänelle paljon.
Taiteilijoiden elämä ei ole taloudelle helpoin valinta. Verkostoituminen, omien tuotoksien esilletuominen ja hakurahan anominen vaatii tietynlaista otetta työhönsä. Tuuli kertoo useimpien sarjakuvataiteilijoiden elättävän itsensä jollain muulla alalla, jolloin piirtäminen on kakkostyö. Myös Tuuli on laajentanut työtehtäviään sarjakuvamaailmasta kuvituksiin, muun muassa lastenkirjoihin .
Tuuli kokee olevansa unelma-alalla, vaikka toimeentulo ei aina ole varmaa. Sarjakuvataiteilijat ovat vahvasti verkostoitunut yhteisö, jossa kaikki kannustavat toisia. Juuri tämä yhteisöllisyys on yksi osa sitä, mitä Tuuli rakastaa työssään. Työhistoriansa aikana Tuuli ei ole kertaakaan törmännyt toisten luovuuden lannistamiseen tai ikävään kateelliseen kyräilyyn. Sen sijaan yhä useammin sarjakuvataiteilijat tekevät yhteistyössä erilaisia tuotoksia.

Mitä opimme tänään? Mitä  tehdä, jos harkitsee taiteilijan alaa?
-Punnitse omat voimavarasi, kuinka paljon olet valmis antamaan ajastasi alalle
-Muista että aina voi ottaa askeleen taaksepäin! Kannattaa kokeilla uusia asioita rohkeasti silläkin uhalla, että oma juttu ei löydykään
-Väärä suunta saattaa tuntua monien vuosien tuhlaukselta. Todellisuudessa mikään koulutus ei ole hukkaan heitettyä aikaa, vaan kaikki opettavat ihmiselle jotain.
-Muista, että kaikkea voi tehdä myös sivutyönä. Ehdoton ”kaikki tai ei mitään” -linja ei useinkaan johda kuin stressiin
-Kaikissa töissä verkostoituminen on hyödyksi ja opettaa monta asiaa alasta ja tarjoaa uusia mahdollisuuksia


Hyvää Syksyä! Pitäkää villasukat jalassa!   - Tyttöjen Talon Niina