Kuvasta tarinaksi

Turun Tyttöjen Talon mediaryhmä kävi maaliskuun alussa tutustumassa Mari Hokkasen valokuvaustaiteeseen. Ryhmäläiset saivat tehtäväkseen valita näyttelystä yhden kuvan ja kertoa siitä tarinan mielikuvitustaan käyttäen. Tässä muutama tarina:

Mari Hokkanen: Just Before After, 2014

Juuri ennen ja sen jälkeen

Ennen olin rikas, onnellinen ja minulla oli ystäviä. Sen jälkeen, kun valehtelin ja jäin yksin. Lähdin jonnekin kauas. Elämäni romuttui juuri sen jälkeen, kun olin menossa naimisiin ja olisin voinut olla onnelinen, turvassa. Minä en tiedä missä olen.

Monta vuotta on kulunut siitä, kun viimeksi olen ollut lähellä muita ihmisiä. Olen yksin ja kaukana kotoa. olen yksin. Minua pelottaa, masentaa ja ahdistaa olla yksin, mutta kukaan ei pidä minusta, koska  valehtelin. Alkaa tulla pimeää. Minua pelottaa. Oon yksin. Mulla on kylmä ja pelkään, että  en ikinä näe enää ketään.  Vieressäni on puusta tehty ase, mutta en uskalla koskea siihen. Tiedän että josain joku kaipaisi minua, jos minua ei enää oliskaan, mutta silti tämä yksinäisyys pelottaa minua. Olisi kiva tietää missä olen ja koska pääsen pois täältä.

Minualla ei ole muuta kuin paita, housut ja viitta. näen vain punaisen viitan, joka roikkuu oksalla. Suljen silmäni ja muistan sen päivän, kun olin onnelinen sinun kanssa nyt itken ja olen onneton ilman sinua. Nyt mulla ei oo ketään. istun ja katson oksaa, jossa punainen liina heiluu. Voin täällä vain uneksia siitä, että olisin ollut onnelinen, jos en olisi valehdellut sinulle. Miksi kukaan ei tule etsimään minua täältä tai miks minua ei löydetä.

Minä  kadun sitä, että tein niin,  mutta se oli ainut keino. Tein sen, koska  rakastan sinua. Laitan silmät kiinni ja  pään maahan. Yhtäkkiä  herään ja huomaan olevani  kotona. Olen sinun kainalossasi. Tämä kaikki mitä   olikin vain unta tai sitten  vain kuvittelin. Voi olla se olla myös minun pelkoa, että  jään yksin. Toivon mukaan tämä ei  ole mikään enne uni. Minä  en usko ennen niihin, mutta  tämä uni oli niin todellisen tunteinen. Minä pelkäsin todella, mutta onneksi  se oli  vain unta ja nyt olen sinun lähelläsi.

Mari Hokkanen: Operation Gay Over, 2014

Operation gay over

Minä olen veljeni huoneessa. Hän oli huoneessa, mutta piilossa. 

Tiedän miksi hän on huoneessa. Häpeämisen takia.

Veljeni ja minä tulemme perheestä, missä uskotaan sen olevan syntiä.

Mutta minä näen hänet veljenäni ja sitten on sateenkaari huoneessa.

Miksi veljeäni vihataan vaikka minä välitän veljestäni ja hän rakastaa miestä.

Minä haluan auttaa veljeäni, vaikka vanhemmat kieltävät minua auttamasta veljeäni.

Haluan saada hänet pois kaapista. Minä olen pikkusisko veljelle, joka rakastaa miehiä.

Mari Hokkanen: Just Before After, 2014

Just before after

Näen naisen ja kysyn häneltä: "Mikä on nimesi?" Hän ei vastaa heti.

Hetken päästä hän vastaa hiljaa, joka vaikuttaa ulkomaalaiselta.

Puhumme samaa kieltä, mutta en tiedä, mitä kieltä puhumme.

Seison hänen vieressään ja ihmettelen miten kirkkaita revontulet ovat.

Puhun hänelle hiljaa. 

Huomaan kukat puunoksalla. Ojennan hänelle käden ja hän tarttuu siihen.

Käteentarttuminen on merkki siitä, että olemme ystäviä.

Asetta ei enää tarvita.

Valokuvan maailmoja

Viime torstaina 3.3 Turun Tyttöjen Talon MeMe-ryhmällä oli mahdollisuus päästä osallistumaan Mari Hokkasen Set & Setting -taidenäyttelyn avajaisiin Wäinö Aaltosen museolla.

Kuvassa valokuvataiteilija Mari Hokkanen ja uuden näyttelyn teos Disposer, 2013.

”Pyrin puhumaan maailman ilmiöistä, mitä ajattelen tai koen, että maailmassa tapahtuu yhteisössä tai poliittisesti ja tuomaan sinne tapahtumaan mun oman maailman”, Hokkanen kertoo. ”Tää on musta aika humoristista, vaikka myöskin aika traagista tää maailma.”

Mari Hokkanen: Just before after, 2014

Hokkanen aloitti 13-osaisen näyttelynsä valmistelun ensimmäisellä teoksella jo vuonna 2012, eikä projekti ole vieläkään täysin valmis. Hokkasen mukaan tauluja on tulossa ainakin pari vielä lisää. Hokkasen taideteokset ovat valokuvia taitelijan studionsa nurkkaan rakentamista installaatioista. Suurimmassa osassa kuvissa taiteilija poseeraa rakennelmiensa keskellä itse.

Mari Hokkanen: Manmade, 2016

”Mä rakennan kaikki nää lavasteet mun työhuoneelle. Käytän materiaalina joko ihan orgaanisia materiaaleja, kuten nurmikkoa tai multaa, tai sit teen pahvista ja kierrätysmateriaaleista. Käytän maalaamista, tapetointia ja päällystämistä rakentaakseni näitä maailmoja.”

Marin teoksia voi käydä ihailemassa ja ihmettelemässä Wäinö Aaltosen museossa sijaitsevassa valokuvakeskus Perissä 4.3-22.3.2016.

Hetkiä Tukholmasta 12.-13.6.15

 

 

 

Parasta minun kesässäni

Tukholma - Stockholm

Kävele jalat kipeiksi

Kymmeniä kilometrejä

25 astetta varjossa

Muista lisätä aurinkorasvaa

Kuninkaalliset häät, tänään

Kuuntelen soljuvaa rikssvenskaa

Kamera ikuistaa kesän hetkiä

Luontoa keskellä kaupunkia

Kaiken lisäksi rakastuin Fotografiskaan

Kauneutta, keskeneräisyyttä, voimaa

Valokuvissa

Tee unelmistasi totta

Ja aamuvarhain

Saavu takaisin sateiseen Turkuun

Nämä kesähetket Tukholmassa sain kokea kahden Talolla tapaamani ystävän kanssa. Parasta minun kesässäni! Uusia kivoja retkiä odotellessa.


Kesäterkuin, Siru

Suvi kääntää työkseen japanilaista mangaa!

Suvi Kiotossa

"Välillä oli jopa pakko pompata ylös tuolilta, kun juonessa tapahtui erityisen iso käänne."
 
Miten päädyit kääntäjäksi?

Päädyin mangakääntäjäksi osaksi oman kiinnostukseni kautta (olen aina pitänyt sarjakuvista ja lukenut niitä paljon) ja opintoni antoivat sopivan pohjan työlle. Olen valmistunut yliopistosta filosofian maisteriksi - pääaineenani luin englantia. Mangaa päädyin kääntämään, koska osasin japania ja töitä kysellessäni kaivattiin juuri mangan kääntäjää.

Miten opit japanin kielen?

Aloitin japanin kielen opiskelun yliopistossa ja jatkoin sitä myös omatoimisesti kaikin mahdollisin tavoin. Oppikirjojen lukemisen lisäksi kuuntelin pitkään ainoastaan japaninkielistä musiikkia, tutkin laulujen lyriikoita ja opiskellen niitä, katselin japanilaisia elokuvia ja animea, luin japaninkielisiä nettisivuja, mangaa, lehtiä ja kirjoja ja tein matkoja Japaniin. Niin pääsin käyttämään kieltä myös tosielämän puhetilanteissa. Missä tahansa kielessä on varmasti loputtomiin uutta opittavaa ja jatkan yhä aktiivisesti japanin kielen opiskelua. Tällä hetkellä esimerkiksi luen Raamattua japaniksi. Siinä tulee vastaan paljon uutta sanatoa, johon en ole törmännyt muissa yhteyksissä.

Kuinka kauan mangan kääntäminen kestää (pokkari)?

Yhden mangapokkarin käännösaika vaihtelee hyvin paljon riippuen siitä, millainen pokkari on kyseessä. En ole koskaan ottanut aikaa kääntäessäni ja olen tehnyt työtä opiskelun ja muiden töiden ohella, joten päivätkin ovat hyvin eripituisia. Joskus ehdin tehdä pokkarin muutamassa päivässä ja joskus aika taas venähtää yli viikkoon. Uuden sarjan ensimmäisen osan kääntäminen vie aina enemmän aikaa kuin jatko-osien, koska siinä samalla tutustuu uusiin hahmoihin ja tarinaan.

Miten käännät esim. sanaleikit ym. kulttuurisidonnaiset seikat?

Sanaleikkien kääntämisen käytännöt vaihtelevat tilanteen mukaan. Joskus vaihdan tilalle sopivan suomenkielisen sanaleikin, jolloin sanat usein muuttuvat. Toisinaan taas juonen kannalta on välttämätöntä säilyttää juuri alkuperäiset sanat ja joskus tällaisissa tapauksissa sanaleikki menettää "leikkisyyttään". Kulttuurisidonnaiset termit ja tapahtumat selitetään usein viitteillä.
Mitä mieltä olet fanien kääntämästä mangasta?
 
En ole nähnyt paljon fanikäännöksiä, mutta sarjan kääntäminen itse vaatii varmasti paljon aikaa, joten fanien pitää olla todella intohimoisia sarjaa kohtaan ruvetakseen kääntämään sitä. Itse en lukisi fanikäännöksiä, koska niissä voi olla isojakin virheitä eikä tietenkään ole oikein levittää sarjakuvataitelijoiden kovan työn tulosta netissä niin, etteivät taiteilijat saa heille kuuluvia tekijänoikeuskorvauksia.
 
Lempimangasi

On aika mahdotonta valita vain yhtä lempimangaa... Joitakin kestosuosikkejani ovat Nana, Kagen no Tsuki (toinen Ai Yazawan manga, jota ei ole käännetty suomeksi), Death Note ja Hopeanuoli, joka oli minulle erityisen rakas lapsena. (Katselin sarjasta tehdyn animen suomenkielistä versiota lukemattomia kertoja ja leikin pihalla kavereideni kanssa Hopeanuolta.) Pidän erittäin paljon myös hauskoista kissasarjoista, kuten Neiti Koume, tiikeriraidasta ja Chi's Sweet Homesta.

Mitä/millaista mangaa haluaisit kääntää, jos saisit valita?

Eläinrakkaana ihmisenä käännän mielelläni eläintarinoita. On myös aina erityisen hauskaa kääntää tarinoita, jotka tempaavat täysin mukaansa. Death Note on hyvä esimerkki sarjasta, jossa elin täysillä mukana. Välillä oli jopa pakko pompata ylös tuolilta, kun juonessa tapahtui erityisen iso käänne. On myös todella mukava kääntää mangaa, joka on erityisen kauniisti piirretty. Ihailen aina esimerkiksi Kuroshitsuji - Piru hovimestariksi -sarjan yksityiskohtaisia ja kauniita kuvituksia. Sebastian on varmasti yksi komeimmista mangahahmoista, joita olen koskaan nähnyt.

Kiitos Turun Tyttöjen Talon Otaku-ryhmäläisille mielenkiintoisista ja hyvistä kysymyksistä!
T. Suvi M.

Haastattelun laativat Turun Tyttöjen Talon Otaku-ryhmä, joka on japanilaisesta kulttuurista kiinnostuneiden tyttöjen ryhmä!

 

KUTSU!

TERVETULOA KE 3.12. klo 14-19 Meidän maailmat -juhlaan klo 16-19!
Juhlitaan monikulttuurista Suomea mukavan yhdessäolon, 
tarinoiden jakamisen, hyvä ruoan, musiikin ja tanssin merkeissä. 
Kutsu on kaikille tytöille ja nuorille naisille. Voit tulla yksin tai yhdessä! 
Juhlaa voi mielellään tulla valmistelemaan kanssamme jo klo 14 lähtien.

Visit på Åbo Svenska Teater 25.4.2013

Åbo Svenska Teater är det äldsta teaterhuset i Finland. Det första teaterhuset byggdes på 1810-talet, men det brann ner år 1827 i Åbo Brand. P.J.Gylich planerade den nya teaterbyggnaden som öppnades år 1839.

Teatersalongen ser vacker och fantastisk ut. Det finns röda och mjuka bänkar/fåtöljer. Scenen är enorm och det finns plats för en liten orkester under den. Det finns en fin ljuskrona och vackra änglamålningar uppe i taket. En del av balkongerna är utsmyckade med äkta guld.

Det gamla huset har också sina spöken. Arne-spöket hemsöker teatern. Han var scenmästare för länge sedan och dog eftersom han föll ner från balkongen. Han var jättenoggrann. Man tror att han hjälper till med att göra kulisser innan premiärer, och därför blir allting klart i tid till föreställningen.

Jag lärde mig mycket. Jag skulle aldrig ha trott att om det medverkar fem skådespelare i en föreställning behövs det 30-40 andra människor för att förbereda den. Det var värt att gå på en rundtur!

Onkohan heitä, katsovia teitä?

Keräännyimme saliin, kaikki yhtä innostuneina ja intoa täynnä. Tarinan viedessä meitä eteenpäin tuhat kahdeksan sataa luvulle. Mielenkiintoni heräilee ja alkaa miettimään. Miksi en ole täällä ennen ollut? Ketä lie nuo arkisen, mutta glamourisen työn sankarit. Matkan jatkuessa kultaukset vaihtuvat lavasteisiin ja arkisuuteen. Monet kuvat ja tunnelmat tuntuvat rinnassa asti. Vuosikymmenet ovat käsin kosketeltavissa, valokuvat kertovat menneestä. 

Vintin portaat narisevat ja pääsemme lähelle taivasta. Taivas, onko se fyysistä vai ainoastaan henkinen tunne? Oli mitä oli, tunsin oloni eritäin eläväksi. Syvä ääni pimeydestä jatkaa tarinointia. Kaikki on paikallaan, rauhallisena, mutta silti niin elävänä. JUTUM! Ääni kaikuu pimeässä. Kumpuilee seinistä ja penkeistä. Sama ääni toistuu jälleen. Kummituksia onko olemassa? Ja jälleen, tässä on varmaan aaveita mukana.

Tukirakenteiden ja valojen roikkuessa lavan eri puolien välillä. Kestäisikö se ihmisen painon? Voisiko tämä toimia? Mieleni valtaa uteliaisuus ja silmiin pistävä hulluus. Pakko malttaa mieli, ja matka jatkuu. Olisin voinut jäädä ylös orrelle ikuisesti. Mutta täytyy seurata laumaa. Ehkä palaan tänne vielä joskus.

Ylhäällä myös pysyimme, mutta penkit alkoivat punertaa ja kultaukset kiiltämään. Eivät toki niin kauniisti ja arvokkaasti kuin alhaalla. Kuka sitä täällä ylhäällä huomaisi? Kauniiden lamppujen loistossa saamme matkaamme arvokkaan päätöksen. Palaanko tänne vielä takaisin, aika näyttää. Mutta jos asia on minun päätettävissä tämä ei jää tähän. Tulen takaisin ja jään, tai ehken sitten kuitenkaan ihan loppuun asti. Tai ehkä minusta tulee talon kolmas kummitus, kuka tietää?

Rakkaus toi Suomeen

Pian 32 vuotta täyttävä Ianthe on muuttanut vuonna 2003 Belgiasta, Ghentistä Suomeen. Tällä hetkellä hän toimii Turun Tyttöjen talolla työharjoittelijana. 

 

Ianthe on perusluonteeltaan iloinen ja nauravainen. Hänen kiinnostuksen kohteisiinsa kuuluu kaikenlainen luova toiminta. Hänen mukaansa oikeanlaiset luovat aktiviteetit parantavat itsetuntoa ja itsetietoutta. Erityisesti sisustaminen ja design ovat hänen sydäntään lähellä. Hänestä on kiva vain haaveilla ja suunnitella erilaisia sisustusmalleja asuntoonsa. Hän seuraa myös aktiivisesti erilaisia sisustusblogeja. Tanssi on toinen Ianthen mielenkiinnonkohteista. Hän on tanssinut koko elämänsä aloittaen baletista ja jatkanut siitä modernimman puolelle. Silloin tällöin hän käy Helsingissä tanssityöpajoissa ja tanssii muulloinkin vapaa-aikanaan, kuitenkin vähemmän kuin hänellä oli tapana Belgiassa.

Belgiassa on paljon vanhoja, keskiaikaisia kaupunkeja. Siltä ajalta on säilynyt paljon taloja ja rakennuksia. Suurin osa taloista on tehty tiilestä. Omakotitaloja on paljon, vaikka liikuttaisiin kaupungin keskustan tuntumassa, ja omaa pihaa on vain muutama metri. Ihmisiä on muutenkin paljon enemmän kuin Suomessa pinta-alaa kohden. Ihmiset pitävät hyvästä, rennosta elämästä ja nautinnoista. Hänen mielestään siellä on ”kiva tunnelma” Musiikki on samantapaista kuin muuallakin. Jokunen vuosi sitten maailmanmusiikin tyylisestä musiikista tuli pieni trendi Belgiassa.

Belgiassa puhutaan kolmea kieltä; ranskaa, hollantia ja saksaa. Ihmiset asuvat kielensä mukaisella alueella, ja rajat ovat selvät. Pohjoisessa puhutaan etupäässä hollantia, etelässä ranskaa. Brysselissä puhutaan molempia. Saksaa puhutaan vain pienillä alueilla Saksan rajalla. Jokaisen kansalaisen tulee osata hollantia ja ranskaa. Ianthen äidinkieli on hollanti, joten hän on aloittanut kymmenen vuoden iässä lukemaan ranskaa. Hän oli tuolloin viidennellä luokalla, eli Belgiassa ihmiset aloittavat koulunkäynnin vuotta aikaisemmin kuin me. 

Ianthe on myöhemmin opiskellut Hollannissa kulttuuriantropologiaa, joka tutkii ihmisten elintapoja eri kulttuureissa. Tai eläintapoja, miten Ianthe asian ilmaisi :) Nyttemmin häntä kiinnostaisi opiskella sosionomiksi tai yhteisöpedagogiksi. Alun perin hänen oli tarkoitus olla Tyttöjen Talolla kieliharjoittelijana kaksi kuukautta, mutta aika on venynyt koko kevääksi, joten kiinnostusta kyllä löytyy.

Ianthe tuli Suomeen elokuussa 2003 lomalle. Hän tuli Rostock-Hanko laivalla Suomeen. Ennen laivaan astumista hän näki sateenkaaren ja ennusti siitä, että Suomen vierailusta tulisi hieno. Ensisilmäys Suomeen oli mahtava. Suomen luonto, saaristo, kivet, kalliot, rauha ja tila tekivät vaikutuksen Iantheen. Loman aikana hän kuitenkin ihastui ”eksoottiseen” suomalaiseen mieheen, ja hän muutti lopullisesti Suomeen maaliskuussa 2004. 

Tähän mennessä hän on asunut Turussa ja Kaarinassa ja on oppinut jo todella hyvin puhumaan suomea. Eroja löytyy kulttuureissa ja ihmisissä. Hänen mukaansa Belgiassa ihmiset ovat avoimempia ja päästävät nopeammin lähelleen. Puhumiserot ovat myös valtavat. Vieraille ihmisille jutellaan ja kerrotaan päivän kuulumisista. Se tuottaa Ianthelle iloa ja mukavuutta. Aluksi suomalaiset tuntuivat epäkohteliailta ja kylmiltä. Kuitenkin hän pitää suomalaisesta suorapuheisuudesta ja on jopa sitä mieltä, että Belgiassa oli aina vähän peittelyä ja asioiden salailua, vaikkei valehtelun puolelle mennäkään.

 – Molemmista kulttuureista löytyvät kuitenkin hyvät ja huonot puolet, hän sanoi ja naurahtaa lopuksi.

Ianthe vastaa "pähkinäboxi"-kysymyksiin:
Kaunein suomen kielen sana? Ihanaa
Lemppari suomalainen ruoka? Porkkanalaatikko
Parasta Suomessa? Saaristo
Mitä nimesi tarkoittaa? Pientä ja villiä orvokkia
Ranska/Hollanti/Belgia/Suomi? Hollanti

Haastattelun teki Turun Tyttöjen Talon Blogi-tiimi. Kiitos Ianthelle!!

Jos sinulle herää kysymyksiä liittyen esimerkiksi Belgiaan, kulttuurieroihin, ulkomailla asumiseen ym.. niin voit kirjoittaa kysymyksesi blogitekstin alla olevaan kommenttikenttään. Ianthe vastaa kysymyksiin parhaansa mukaan aina toukokuun loppuun asti. 

Tervetuloa!

Monikulttuurinen Suomi -juhla 5.12.2012 Turun Tyttöjen Talolla (Yliopistonkatu 26 B, 6 krs) klo. 14-19 (ohjelma alkaa klo 16.00)

Tule mukaan pitämän hauskaa monikulttuuriseen Suomi -juhlaan.

Luvassa hauskoja leikkejä, musiikkia ja makuja eri kulttuureista 
sekä tanssia ja kielten opettelua!

Jos haluat, voit pukeutua juhlaan monikulttuurisesti.

Tuo ystäväsikin pitämään hauskaa!

Tapahtuma on maksuton.

Music from Georgia

The Shin is Georgian famous band. The musicians participated in numerous festivals in more than 30 countries and are well-known.

In The Shin's music Georgian-style vocal pyrotechnics, intricate polyphony and instrumental virtuosity meets jazz scat, funk and fusion, flamenco, Ravel and Shakti

- Nino (EVS Volunteer from Georgia)