Kissani minun – rakastin sua loppuun asti ja edelleen

Vaikka pelkään, vaikka vapisen

Ei sä et mitään siitä nää
Et kyyneltäkään

Vaikka pelkään, pystyn sen peittämään

Ja sä vaan peilityyntä näät

Sen alla on äkkisyvää

(Äkkisyvää – Mitra Kaislaranta)

Muistelen kuunnelleeni tätä kappaletta viime vuoden huhtikuussa. Tunsin olevani hukassa, ja pelkäsin, pelkäsin niin paljon.

Vuosi sitten yksi mun kissoista sairastui.
Mun elämä pysähtyi siihen paikkaan.
Hoidin ja rakastin loppuun asti,
jokaisen päivän ja yön,
rikkoen samalla itseni.
Silti mikään määrä rakkautta ja hoivaa
ei parantanut sairautta.

Ajan myötä surua on seurannut
kaunis ikävä ja ilo.
Osaan iloita siitä mikä oli osa elämääni
ja mitä minulla on nyt
tässä hetkessä.

Kuinka kiitollinen voin olla siitä 1,5 vuodesta,
muistoista ja kehräyksistä.
Timantit on ikuisia.

Kissani mun 3.6.2012-9.4.2014
 

Kurkistus oireilevan kanin elämään

Ootko koskaan miettiny silmätippojen laittamista omalle rakkaalle lemmikillesi? Tai sitä, että kuinka vaikeaa se voikaan olla? Kani tuntuu välillä aivan suunnattoman vaikealta eläimeltä silmätippojen laittamisen kannalta, mutta toisaalta mitähän se mahtasi olla kissan kanssa? En tahdo edes kuvitella mitä se olisi!

Itselleni riittä aivan hyvin rakas poika kanini Nikki. Meille tämä on jo toinen kerta, kun "tappelemme" tipopjen laittamisesta silmään... Tai oikeastaan, kylmiä tippoja silmään. Kyllä, kani ei todellakaan ymmärrä sen olevan vain sen omaksi parhaakseen. Saatikka se sitten pitäisi siitä, että sitä pidetään väkisin aloillaan tipan laittamisen aikana; kun toinen vain tahtoisi päästä pakoon.

Lemmikkikin on kuitenkin eläin, sitä ei pidä ikinä unohtaa, tippojen laiton jälkeen olisi hyvä ( yksilöllistä myös eläimillä ja lajista riippuen myöskin.) lelliä sitä omaa rakastaan. Meillä ainakin, itse otan Nikin syliin ja silittelen sitä ja lepertelen sille kaikkea mahdollista kivaa. Eihän se ymmärrä mua siten kuin ihmiset ymmärtävät toisiaan, mutta kuulee kyllä mun äänenpainot; tiedostaen siis sen ettei hänellä ole mitään hätää.

Nikki kun noin muutenkin "tykkää" kaikista normaaleista tarkastuksista mitä itse teen; etu hampaiden ja kynsien tarkistus ja silmien tsekkaus kokematta niihin. Saatika se sitten tykkää siitä, että sinne vielä laitetaan jotakin kylmää nestettä, välillä saa kehoonsa "kivoja" raapaisu jälkiä, välillä taasen saada taka koivesta omaa jalkaan tai jotain muuta. Kertaan se ei ole purrut mua, kun olen laittanut tipat toisen silmään. Tälläkin kertaa olen saanut jo muutan raapaisun kehooni, mutta menepä ja kokeile, että sua pidetään väkisin aloillas ja laitetaan silmiin jotakin nestettä mistä sulla itselläsi ei ole mitään käsitystä mitä se on; et varmastikaan pitäisi siitä! Tosin, itse en pidä siitä, että täytyy pitää toinen väkisin aloillaan en aikaa kun laitan tipan sinne silmään.

Joo, kävin tosiaan ton reppanan kanssa taasen vaihteeksi eläinlääkärissä, koska itse luulin silmän oireilun johtuvan poskihampaista. Kappas, ei se johtunutkaan poski/takahampaista vaan luultavasti silmätulehduksesta. Tai jostain muusta vastaavasta, mulle ei edes kerrottu miksi noita silmätippoja määrättiin, enkä edes muuten tajunnut sitä kysyä! No silmähän tuolla pikkusella on oireillut jo kauan, itse tosin olen vain luullut että poskihampaat vaivaavat. Omien päätelmien johdosto olen tullut siihen tulokseen, että se on silmätulehdus!
 
Se on muakvaa, että eläinlääkärissä on mukava henkilökunta, mutta auttaako se mukava henkilökunta enää sitä ajatusta, että "tämä saattaa olla viimeinen kerta, kun olen tämän eläimen kanssa täällä"? Ei, ei auta! Nikkihän on siis vanha, en tosin tiedä kuinka paljon kanin 5 vuoden ikä on ihmisen iässä, mutta vanha tuo poika jo on. Hampaat hauraat ja hiukan pehmeät, etuhampaat kun ei kulu millään vaikka pitäisi. No niitä sitten mennää "leikkauttamaan" vähän väliä. Onneksi ilman rauhoitusta, poski hampaita me sitten mennää näyttämään jo rauhotuksen kera. Eli kani nukutetaan, jotta lääkäri pystyy tutkimaan takahampaat ja tarvittaessa tekemään toiminpiteitä. Halpaa lystiähän tämä ei ole oireilevan kanin kanssa, tämä viime kertainen reissu maksoi taas yli 100€. Lemmikin kun hommaat, niin siitähän huolehditaan loppuun saakka, piti sitten mennä eläinlääkäriin tai ei.

Mutta joo meillä porskutellaan vielä täysillä päivästä toiseen, tosin vähän rennommin jopa energia pakkaus tyttö kanini taholta. Ei liian lämpimässä jaksa kukaan mitään tehdä, saatika kani jolla on vielä lämmin karvapeite päällään.

Meillä oireileva silmä näyttää tältä
 

kun taas oirelemato silmä näyttää tältä

 
Vaikka välillä ärsyttää eläinlääkärissä käyminen, mutta se on kuitenkin sen arvovista kun tietää että saa rakkaan lemmikin kuntoon hinnalla millä hyvänsä.

(Kuvissa esiintyvä kani on omani ja itse otettuja kuvia. Kanin nimi on siis Nikki, jos se ei vielä selvennyt jollekin)

-Frankie

Tietoa lemmikkikanista

Haluan kertoa teille lukijoille perusfaktoja lemmikkikaniinista. Osat, jotka on merkattu heittomerkeillä ja kursivoitu ovat wikibediasta napattuja.

Ensinnäkin kani on arka eläin luonnostaan, joten se tarvitsee todella paljon rauhallista käsittelyä, jotta siitä tulee käsikesy.

Kanit ovat seuraeläimiä, joten ne pitävät lajitoveriensa seurasta, jonka vuoksi suositellaan, että ostaisi vähintään kaksi kania samanaikaisesti. Jos tämä ei kuitenkaan onnistu, niin on todella suositeltavaa viettää paljon aikaa kanin seurassa.

"Keskenään parhaiten toimeen tulevat leikattu uros ja naaras, parhaiten samasta poikueesta hankitut. Naaraan kanssa voidaan pitää myös toista naarasta. Kaksi urosta tappelevat keskenään, jopa siihen saakka että toinen menettää henkensä."

"Rauhallisia kaneja pidetään usein yhdessä myös marsujen kanssa, mikä voi olla hyvinkin suuri erehdys ja kyseisellä teolla voi olla varsinkin marsulle erittäin kohtalokkaat seuraukset. Kanin voimakkaiden takajalkojen potku voi olla marsulle vaaraksi"

Kani on kasvissyöjä, mutta harva yksilö syö myös lihaa. Heinä on kanin pääravintoa. Se sisältää runsaasti kuitua, joka pitää kanin suoliston toimivana ja terveenä sekä hampaat kunnossa. Joten ihminen, joka on allerginen heinän siitepölylle ei ole sopiva kaninomistaja. 

Kanilla on myös jatkuvasti oltava tarjolla raikasta vettä joko juomakupista tai tarkoitusta varten valmistetusta juomapullosta. 

Kanit pitävät paljon tuoreruoasta, ja sopivia ovat esimerkiksi porkkana, salaatti, piharatamo, voikukka, mustikanvarvut, omena, päärynä ja puiden lehdet sekä tuoreruokana voikukanlehdet, jotka tosin on paras pestä mikrobien takia. Hampaiden huollon vuoksi kanilla tulee olla myös saatavilla kovaa pureskeltavaa. Tähän tarkoitukseen käyvät hyvin puhtaat ja tuoreet puunoksat (esimerkiksi paju ja omenapuu), näkkileipä tai erittäin kovaksi kuivattu ruisleipä. Leivässä ei kuitenkaan saa olla runsaasti suolaa ja leipää täytyy muutenkin tarjota harkiten, sillä hiiva saattaa alkaa käydä kanin vatsassa josta seurauksena on vatsaongelmia.

"Suositeltavat määrät kaikkia näitä ovat:

Kuituja: 20-28%(min. 18%)(Crude fibre)

Proteiineja: 12-14% (Crude proteins)

Rasvaa: 1-2% (Crude fat)

Kalsiumia: max 1% (Calsium)"

"Monet kasvattajat suosittelevat kanille annettavan siemenseoksen sijaan täysrehupellettiä. Mikäli siemenseos on suunniteltu kaneja varten, voidaan myös sitä käyttää ruokana. Alle puolivuotiaalle kanille pellettiä/siemenseosta voidaan antaa hieman vähemmän kuin täysikasvuiselle kanille. Sitä vanhemmille kaneille pellettiä/siemenseosta annetaan kanin koon mukainen annos päivässä. Määrä riippuu kanirotujen ihannepainoista, kääpiöroduille vähemmän kun taas jättiroduille enemmän. Pelletistä kani saa kaikki tarvitsemansa hiven- ja kivennäisaineet sekä vitamiinit."

"Kanit pitävät myös hedelmistä. Herkkuina kanille voi antaa esimerkiksi kuivattuja banaanilastuja tai rusinoita. Kanille ei saisi antaa sitrushedelmiä tai sipulikasveja. Kaali ja puna-apila aiheuttavat kaasua suolistoon, ja koska kani ei piere eikä röyhtäile, ilma ei poistu kuten esimerkiksi ihmisellä. Myös salaattia pitää antaa harkiten, sillä se saattaa suurissa määrin aiheuttaa esim. masennusta. Myrkyttömiä luonnonantimia, kuten varpuja, voikukkaa, ruohoa ja vesikrassia voi pakastaa tai kuivattaa talveksi, jolloin kanin ravinto pysyy talvellakin hyvin monipuolisena. Muistathan kuitenkin, että tienvarret ja vastaavanlaiset eivät ole sopivia paikkoja tuoreruuan keräämiseen."

"Kania voi kylvettää jos se on rauhallinen mutta pitää muistaa että korvia ei saa kastella! Parhaiten pesuaineeksi sopii LV herkkäihoisten vartalosaippua tai shampoo."

"Kanin häkin on oltava riittävän suuri: minimikoko kääpiörotuiselle, paljon häkin ulkopuolella liikkuvalle kanille on 50 * 100 cm." 

Kanin on myös saatava riittävästi liikuntaa päivittäin.

"Yleisen suosituksen mukaan kaneja tulisi pitää vapaana mahdollisimman paljon, jotta ne voisivat toteuttaa luonnollista käyttäytymistään. Kanin häkki sijoitetaan rauhalliseen paikkaan. Vedon takia häkkiä ei suositella sijoitettavaksi lattialle, mutta se on silti useimmiten paras ratkaisu: kun kanin häkki on lattialla, kani on helppo päästää vapaaksi ja se voi mennä takaisin häkkiinsä milloin tahtoo. Harvassa talossa vetää niin kovasti, että siihen tottunut kani vilustuisi."

Häkkin perustarvikkeita ovat ainakin ruokakuppi ja juomapullo. Ruokakuppi on hyvä sijoittaa niin, ettei kani saa sitä kaadettua. Vesi on suositeltavaa vaihtaa päivittäin.  

"Sisäsiistille kanille voi laittaa häkin pohjalle lyhytnukkaisen kynnys -tai eteismatonpalasen, kun taas sotkevalle kanille kuohkeaa hyvälaatuista kutterinpurua tai haapahaketta." Itse käytän puupohjaista kissanhiekkaa

"Kania nostetaan tukemalla toisella kädellä takaruumista ja toisella rintakehää. Kania ei pidä koskaan nostaa pelkästä niskanahasta, eikä missään nimessä korvista, sillä ne eivät kestä kanin painoa. Kani potkii takajaloillaan hyvinkin voimakkaasti, eikä siksi sovellu pienten lasten kanniskeltavaksi."

"Kanin kynnet ja hampaat kasvavat nopeasti. Kynsiä tulee leikata parin viikon välein. Kynnen sisällä on verisuoni johon asti ei saa leikata. Rauhallisuus onkin tässä asiassa tärkeää. Eläinlääkäri auttaa kynsien leikkuussa, mikäli tarvitset apua. Myös eläinkaupat leikkaavat yleensä kanien kynsiä."

"Hampaat kasvavat jatkuvasti, ja kanilla onkin oltava riittävästi nakerreltavaa. Jos hampaat kasvavat liian pitkiksi, kani ei pysty enää syömään normaalisti, ja se tulee viedä eläinlääkärille hampaiden lyhennykseen. Liian pitkät hampaat ilmenevät syömättömyytenä ja kuolaamisena (märkä leuka). Liian pitkäksi kasvaneet hampaat voivat johtua myös synnynnäisestä tai traumaperäisestä purentaviasta. Jos kanilla on purentavika, eivät hampaat kulu koskaan normaalisti, vaan niitä on lyhennettävä säännöllisesti. Varsinkin vanhoilla kaneilla saattaa ilmetä myös syömistä vaikeuttavia hammaspiikkejä. Hammaspiikkejä voi ilmetä myös kanilla, jolla ei ole havaittu hammasvikaa, joten jos kani lopettaa yhtäkkiä syömisen, voi syy olla suussa. Kanin hampaat kannattaa tarkistaa säännöllisesti, koska purentavikakin voi tulla vasta vanhemmalla iällä esimerkiksi törmäyksen seurauksena."

"Niin luppakorvaisten kuin pystykorvaistenkin kanien korvat suositellaan puhdistettavaksi tai ainakin tarkastettavaksi säännöllisesti, sillä niihin voi kerääntyä vaikkua. Korvaan ei kuitenkaan saa työntää vanupuikkoja vaan pikkurilli, johon on kääritty talous- tai vessapaperia ympärille."

"Kuume ja suolitukos ovat kanille hengenvaarallisia tauteja. Suolitukos ilmenee vatsan turpoamisena ja papanoinnin ja mahdollisesti syömisen lopettamisena. Ennaltaehkäisyssä tärkeää on hyvälaatuinen, kuiva heinä. Lisäksi kanille voi antaa noin kerran kuukaudessa tölkkiananaksesta ruiskulla ananasmehua, jonka bromeliinientsyymi pehmentää suolistossa olevaa massaa ja auttaa ummetukseen. Tässä täytyy kuitenkin olla varovainen ja noudattaa kanin omia ehtoja. Suolitukoksen ilmetessä tulee toimia nopeasti, sillä se on erittäin tappava. Apteekista saa parafiiniöljyä, jota tulee kuitenkin annostella eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Terveelle kanille sitä ei tule antaa, sillä se estää vitamiinien imeytymistä."

"Kanista ei lähde paljoa karvaa, mutta sen totuttamista turkin harjaamiseen suositellaan. karvanlähtöaikaan kani nuolee itseään, ja jos se saa liikaa karvaa vatsaansa, tämä voi haitata suoliston toimintaa. Pitkäkarvaisen kanin turkki voi takkuuntua, ja sen takia sitä pitää kammata säännöllisesti, ettei se missään nimessä pääse takkuuntumaan. Angoran turkkia pitää keriä noin kolmen kuukauden välein, koska se kasvaa jatkuvasti. Myös kanien tassunpohjien karvat kannattaa kammata, sillä ne voivat huopaantua ja kerätä likaa ja taudinaiheuttajia ihon ja huopaantuneen karvan väliin, jolloin vaarana on muun muassa tassunpohjatulehdus."

"Kania voi myös ulkoiluttaa lauhkealla säällä. Suorassa auringonpaisteessa kani ei viihdy. Yleensä suositellaan kanin pitämistä valjaissa tai sille rakennetussa vahvassa ulkohäkissä. Häkin on syytä olla korkeaseinäinen, mutta se tarvitsee myös katon kanin karkaamisen ja haukkojen ja muiden petolintujen varalta. Kani voi kaivaa myös tunnelin seinämien ali, minkä voi estää maahan upotetulla kanaverkolla. Kania ei ulkoiluteta valjaissa kuin koiraa, sillä sitä ei voida vetää turvallisesti. Kani on pieni eläin, ja sen luut voivat jopa murtua, jos sitä vedetään äkkinäisesti toiseen suuntaan. Siksi kania ulkoiluttaessa on tärkeää muistaa antaa kanin mennä itse minne haluaa ja seurata sen perässä sen sijaan, että yrittäisi hihnasta kiskomalla saada kania kulkemaan kuin koira."

Ota elämästä irti!

Siitä on jo jonkin aikaa, kun meikäläinen on viimeksi tähän blogiin (tai oikeastaan yhteenkään blogiin) kirjoitellut. On tapahtunut kaikkea jännää ja hieman vähemmän jännää, joista en nyt halua sen tarkemmin kertoa, kun että koira, joka mun piti saada tässä kuussa ei mulle tullutkaan, sillä mulla ei olisi ollut varaa pikkuista hoitaa. Tyydyn siis jonkin aikaa vielä pupuun ja kääpiöhamsteriin. Oon nyt myös viettänyt erityisen paljon aikaa mun poikaystävän kanssa. Ollaan oltu yhdessä itsenäisyyspäivästä saakka ja meillä synkkaa loistavasti, mitä nyt välillä on pieniä erimielisyyksiä melko pienistäkin jutuista, mutta uskonpa, että sellaisia on kaikilla pariskunnilla missä tahansa vaiheessa parisuhdetta. Joo ja mulla alkoi 2 kuukautta kestävä uravalmennus eilen (Maanantaina 3.2.-14). Onhan se ihan kiva, että on jotain muuta tekemistä päivisin, kun makoilla sängyllä ja tuijottaa valkoista kattoa. Nyt on kyllä jäänyt kuvailutkin vähemmälle, kun kamera on aina unohtunut kotiin, kun mä olen matkannut poikaystävän luokse toiselle paikkakunnalle.

-Erkku

Uusi "perheenjäsen"

En tiedä, kuinka monelle tän blogin lukijoista on käynyt selväksi, että mä olen todella eläinrakas ihminen ja voisin täyttää kotini pelkillä eläimillä. Muuta en tarvitsisi. Unelmissanihan minulla on joskus tulevaisuudessa iso omakotitalo, ja lemmikkinä vähintään kaksi koiraa ja paljon jyrsijöitä. Mennäämpä asiaan ennen, kun menee pelkäksi unelmoinniksi...

Mun oli siis tarkoitus hakea tää uus perheenjäsen vasta lauantaina, mutta en malttanut nukkua sitä viimeistä yötä enää, niin hain tän palleron jo perjantaina. Kyseessä on siis kääpiöhamsteri talvikko. Ennestään mulla onkin jo yksi pupu ja ehkä ensi vuoden puolella jossain vaiheessa hommaan toisen, sillä rakastan eritoten pupuja.

Sain mun ensimmäisen pupun 12-vuotiaana kummeilta synttärilahjaksi ja se oli paras synttärilahja, mitä voi toivoa. Mutta niin kun sanotaan, että "Mikään ei ole ikuista.", niin kyseinen lause oli totta niin kauhistuttavaa ja surullista se onkin ensimmäisen pupuni kohdalla. Se oli mulla puoli vuotta, kunnes sairastui eikä sitä pystynyt enää parantamaan, vaikka kaikkemme yritimme. Päädyimme lopulta viemään vauvani eläinlääkärille lopetettavaksi. Se oli surullista, mutta joka kantilta parasta niin. Ei haluttu antaa pupusen kärsiä enää yhtään enempää.

Seuraavan pupuni hankinkin vasta vuosia myöhemmin. Olin 18 ja halusin lemmikin, jotta minulla olisi seuraa kotona. Samainen pupunen minulla on edelleen ja hän on onneksi kokoajan pysynyt terveenä ja on kyllä niin unelmalemmikki.

Tämä postaus nyt näköjään "vähän" karkasi alkuperäisestä aiheesta, mutta eiköhän mun asiani tässä selvinnyt.

Hyvää joulukuun alkua kaikille.

-Erkku

Fiilikset katossa

Juteltiin äitini kanssa viime viikolla koirahaaveistani ja sovittiin, että mietin asiaa vielä ja alan säästämään rahaa kerran kuukaudessa tavoitetilille ja ostetaan se koiranpentu sitten, kun on tarpeeksi rahaa. Viimeistään ensi kesänä. Olen onnellinen, että olen äitini kanssa näin hyvissä väleissä, kun nyt olen. Vaikka riitelemme paljon, niin silti äiti on mulle rakkain ihminen koko maailmassa ja se ei tule muuttumaan vaikka mitä tapahtuisi. Haaveilen koiranpennusta, sillä kaipaan aktiivisuutta elämääni ja seuraa muutenkin. Koiranpennun rotu ei ole vielä selvillä, sillä on paljon rotuja, joista jokainen olisi sellainen, kun haluaisin. Päätinpä siis laittaa tähän loppuun kuvia roduista, joista täytyisi siis valita yksi.


Tämä pieni söpöläinen on Cainterrierin pentu


Ja tämä pieni pallero on Chow Chow pentuna


Ja tämä pieni kulhoon piiloutunut pentu on Kultainen noutaja


Ja tämä vähän saman näköinen pikku otus, kun edelläkulkijansa on Labradorinnoutajan pentu


Ja tässä komeilee silkkiterrieri


Ja tämä koirarotu, johon ihastuin jo todella todella pienenä, sillä toisilla kummeistani oli tämänrotuinen koira. Tämä on Tiibetinspanielin pentu


Tämä pieni otus on Valkoinen Länsiylämaanteerieri. Tunnetumpi nimellä Westie


Tästä rodusta olisi löytynyt vaikka kuinka monta maailman suloisinta kuvaa, joista valitsin tämän. Tämä koirarotu on maailman toisiksi pienin heti Chihuahuan jälkeen. Vaikka tämä rotukoira on pieni, niin olen kuullut ja lukenut, että tämä koirarotu on todella haastava koulutettava. Mutta uskon pystyväni kouluttamaan tuollaisen pienen söpöläisen. Tämä on siis Yorkhirenterrieri.

-Kuvat ovat peräisin Googlen kuvahausta-

-Erkku