Tervetuloa Turun Tyttöjen Talon blogiin! Voit osallistua blogin tekoon Tyttöjen Talolla tai lähettää kirjoituksia ja kuvia sähköpostitse osoitteeseen info@mimmi.fi. Blogimerkintöjä saa mielellään myös kommentoida! Lisätietoa Turun Tyttöjen Talon toiminnasta löydät: www.mimmi.fi.
What could be worst way to start your morning? To pick up your smart phone to check your Facebook profile and read something maybe not so interesting, when you see something you really can't believe is true. You jump out of your bed, start looking up things more and bang! It hits you with so much force that you don't know are you able to breathe for a while. You feel how your tears are burning in your eyes, how the tears are running down your cheek and you just can't stop crying. You can't stop tears running out of your eyes.
This morning was the second worst day of my life. I won't tell you what is the first one, because that is not the case right now. This all just feels so bizarre, unbelieveable and the most what I feel is sadness. It was a quite shock to read about it. Still I can't believe it, it's all around in SOME, but still.
It was like yesterday that I watched The Flubber or Jumanji. Or some other movie where he's acting. I can remember the lines when I see the movies. I really liked him alot. He is the man ( actor ) from my childhood, and his movie really touched me. I'm gonna be sad but I'm still going straight ahead for something. We're all will miss him alot. We lost such a great actor 110814 (11.08.2014) RIP Robin Williams, big hugs for his family.
It's weird how movies made you feel. Or some company. It's just so weird that you don't by yourself know what is the feeling you are feeling at the time. Human mind is weird and unknown. At least to me.
I mean I love Marvel's movies, they're quite something you know. But the weird thing here is the feeling. I just don't know how I feel. I mean Marvel. That is quite something. Great movies and stuff. Well yes I have not read any of their comics but I want to. I don't know do I love Marvel or what is the feeling, but it is something big. That's for sure.
I have love spider-man since 2002, and still love it. Even I liked all Iron man movies, but for me Spider-man movies are the best of Marvel's. Those are just sonething that I can't describe with words. There is no words to describe Marvel. Is it love or is it something more, I don't know, but that is something that will last forever.
Surullinen, romanttinen, hauska ja yllätyksellinen. Mielenkiinto pysyy yllä koko elokuvan ajan; saattaa pystyä tuntemaan sen odotuksen tunteen mikä elokuvassakin on.
Näyttelijät olivat hyvin valittuja, toki joissakin kohdissa saattoi miettiä voisikohan naispääosaa näytellä joku muu kuin Hilary Swank. Jo toisen katsomiskerran jälkeen voi jo sanoa ettei naispääosassa oikeastaan voisi olla ketään muuta kuin hän.
Elokuvasta teki hyvän myös sen, että siinä oli kolme suosikkinäyttelijääni; Gerard Butler, Jefrrey Dean Morgan ja Lisa Kudrow. Onneksi elokuvassa sai myöskin nauraa, ettei se ollut vain pelkkää itkemistä. En ole aikaisemmin tykännyt kovinkaan paljon romanttisista ja nyyhkyelokuvista, mutta tämä taitaakin olla jo toinen suosikkini Titanicin rinnalla. Suosittelen elokuvaa kaikille ja etenkin niille ketkä pitävät romanttisista komedioista. -Ronnie
Kerron aluksi vähän suhteestani blogeihin. Sitä ei ole.
Mutta
toivon sen suhteen syttyvän tämän Blogin kanssa. Ans kattoon ny.
Mutta
nyt muihin aiheisiin..
Intohimoihini, historia. Eritoten
merirosvo-historiasta ns. Sherlock Holmes aikakausista (oma termi XD) 1800-1900
luku sekä Jenkkilän kieltolain aika ja gangsterit.
Toinen intohimoni on
elokuvat. Kaikenlaiset.. Joka näkökulmasta.
Olen kiinnostunut myös kameran
toisella puolella olemisesta ohjaajan sekä käsikirjoittajan
pestissä.
Pakko vielä mainita intohimoisen rakkauteni musiikiin.
Päälimmäisenä Rasmus ja ihanat Hugh Laurie & Robert Downey Jr.
ESITTELY 2.0
-Edellisen esittelyni päivitysversio 2.0-
Blogeja en oikein vieläkään ymmärrä, mutta joitain blogeja jo seuraan, ja omaani aina välillä kirjoitan. Yhä opettelen ja toivon löytäväni sen täydellisen ja itseäni kiinnostavan blogin.
Elokuvien, historian ja musiikin lisäksi olen huomannut innostuvani yhä enemmän urheilusta: lätkä, muut talvilajit ja olympia-lajit (älkääkö toki syyttäkö tämän kesän upeita Lontoon olympialaisia ; ))
Myös lukeminen on yhä enemmän avartanut sieluani: kirjat, lehdet, jne. vapaavalintaiset, eksymiset ja jopa "pakotetut".
Olen myös syöksynyt yhä syvemmälle tv-sarjojen ihmeelliseen maailmaan, paljon brittikomediaa ja yhä enemmän jännityssarjoja. Onhan sinne myös eksynyt hieman draamatyylistä/romanttista komediaa....
Saimme Blogin kanssa mahdollisuuden päästä katsomaan Saara Cantellin Tähtitaivas talon yllä -elokuvaa pressinäytökseen. Oltiin porukan kanssa ihan täpinöissä. Pressinäytös..!.!.... Mutta oli aika jännää ja kaikki, jotka olivat mukana katsomassa pitivät elokuvaa koskettavana ja paikoittain hauskana. Myös hieman skeptiset, ei niin suomalaisen elokuvan ystävät pitivät elokuvaa hyvänä ja mielenkiintoisena. Saimme myös mahdollisuuden haastatella elokuvan ohjaaja & käsikirjoitaja Saara Cantellia.
~Blogi-tiimi suosittele : )
1. Kertoisitko hieman opiskeluistasi? (Missä opiskelit, kuinka kauan opiskelusi kesti, millaista se oli? Saitko hyvät valmiudet opiskeluistasi elokuvatyöhön?)
Opiskelin Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osaston ohjaajalinjalla (joka on ainoa paikka, missä voi opiskella korkeakoulutasolla elokuvaohjausta). Aloitin opiskelut vuonna 1989 ja valmistuin 1996. Mutta aktiivista opiskeluaikaa oli varmaan neljä vuotta, loppuaikana tein jo töitä ja sain esikoislapsenikin ennen kuin valmistuin.
Opiskelu antoi tosi hyvät valmiudet työhön; se on hyvin käytännönläheistä, teimme paljon harjoituselokuvia ja jouduin opettelemaan elokuvanteon kaikki osa-alueet – mitkä ohjaajan onkin tunnettava.
Lisäksi opiskeluajoilla tutustuin kurssikavereihini ja muihin samaan aikaan elokuvaa opiskeleviin, mitä kautta sain verkoston ihmisiä, joista useat ovat vieläkin tärkeimpiä työkavereitani. Samoin tunnen monet (ikäiseni ja sitä vanhemmat) näyttelijät jo opiskeluajoilta, kun he olivat mukana harjoituselokuvissamme.
2. Mikä on ohjaaja-käsikirjoittajan osuus elokuvan tekoprosessissa ja kuinka kauan tämä osuus omalta osaltasi kesti?
Käsikirjoitus on se mistä kaikki lähtee, minkä päälle koko elokuva rakentuu Jos käsikirjoittaja ei ole sama henkilö kuin ohjaaja (kuten useinkaan ei ole), hän harvoin on enää aktiivisesti mukana kuvausvaiheessa, vaan luovuttaa vastuun sitten ohjaajalle.
Ohjaaja on se, joka käytännössä päättää kaiken:) Hänen vastuullaan on kokonaisuus, tyyli, näyttelijöidenohjaus – kaikki valinnat suurista linjauksista pienimpiin yksityiskohtiin. Mutta ohjaaja työskentelee tiiviisti taiteellisten vastaavien kanssa, joita ovat siis kuvaaja, lavastaja, pukusuunnittelija, maskeeraaja, äänisuunnittelija, säveltäjä ja leikkaaja. Näistä jokaisella on oma vastuualueensa ja ryhmänsä.
Ohjaajan tehtävä on pitää huolta, että kaikki tekevät samaa elokuvaa – ja välittää toisille visionsa. Tuottajan kanssa ohjaaja sopii budjettiin ja käytännön resursseihin (ja rajoituksiin) sekä mm. aikatauluun liittyvät asiat – ja sitoutuu tietenkin tekemään elokuvan sovituissa puitteissa. Mutta rahan hankkiminen elokuvan tekoon samoin kuin mm. valmiin elokuvan markkinointi kuuluu tuottajan, ei ohjaajan, vastuulle.
3. Oliko idea aikaisemmin mielessäsi? Oletko miettinyt henkilökohtaisesti juuriasi? Pohjautuuko elokuva omiin tuntemuksiisi/kokemuksiin?
Idea Tähtitaivas talon yllä -elokuvaan alkoi kehkeytyä mielessäni heti kun olin saanut edellisen elokuvani, Kohtaamisia valmiiksi loppukesällä 2009.
Olen itse viettänyt kaikki kesäni suvun vanhassa kesäpaikassa Itä-Suomessa, ja minua kiehtoo siellä tunne siitä, miten kaikki aika, kaikki edelliset sukupolvet, ovat jollain tavoin läsnä – ja kaikkien siellä aiemmin olleiden ihmisten tarinat elävät vielä talossa, ehkä siis jopa tulevienkin sukupolvien? Marjoja poimiessa rupesin sitten miettimään, millaisen tarinan saisi, jos olisi yksi ja sama paikka, mutta useampi eri aikakausi.
Mitenkään suoraan en ole käyttänyt oman sukuni tarinoita tai ihmisiä, vaan poiminut asioita eri puolilta omaa elämääni, kuultua ja keksittyä. Ja tietysti kirjoitusvaiheessa jouduin tekemään aika paljon tutkimustyötä, lukemaan faktoja sota-ajasta, vuoden 1942 tavoista ja käytännöistä sekä vuodesta 1978.
4. Miten sait työporukan kasaan? (näyttelijät, assistentit, lavastajat jne.)
Keskeinen työryhmä on pitkälti sama kuin aikaisemmissakin elokuvissani, teen mielellään töitä tuttujen ihmisten kanssa, joihin luotan ja joiden kanssa on kivaa.
Kuvaaja Marita Hällfors on kurssikaverini elokuvataiteen osastolta ja hän kuvasi myös Kohtaamisia elokuvan. Lavastaja Pirjo Rossin kanssa olen tehnyt yhteystyötä jo ekoista opiskeluaikojen harjoituselokuvistani lähtien. Pietari Koskinen on ollut äänisuunnittelijana molemmissa aikaisemmissa pitkissä elokuvissani, Unna ja Nuuk sekä Kohtaamisia. SId Hille on säveltänyt musiikin moniin lyhytelokuviini sekä Kohtaamisia-elokuvaan. Jne.
Samoin monet näyttelijät ovat minulle entuudestaan tuttuja ja itse asiassa kirjoitin Tuulikin roolin ajatellen Meri Nenosta ja Sallan rollin Elín Petersdottirille. Mutta osa näyttelijöistä haettiin ja valittiin koekuvausten kautta.
Leikkaaja oli tällä kertaa poikkeuksellisesti minulle ennestään tuntematon, islantilainen Saevar Gudmundsson – syy siihen oli, että kyseessä oli yhteistuotanto islantilaisen tuottajan kanssa, jolloin jonkun taiteellisen tekijän piti tulla sieltä.
5. Mistä sait rahoituksen elokuvaan?
Rahoituksen järjestäminen on tosiaankin tuottajan tehtävä. Tässä elokuvassa rahoitus koostuu aika lailla samoista lähteistä kuin suomalaisessa elokuvassa aina: suurin rahoittaja on Suomen elokuvasäätiö, sitten televisiokanava (meillä YLE1) ja levittäjä Nordisk Film. Sen lisäksi mukana on vähän ns. sponsorirahaa joiltakin yrityksiltä ja vähän rahaa islannista, koska tämä oli yhteistuotanto islantilaisen tuottajan kanssa.
6. Millaisista asioista saat inspiraatiosi elokuviisi?
Hyvin monenlaisista. Minua kiehtovat elämän pienet absurdit asiat, arkeen kätkeytyvät maagiset hetket. Ja ylipäänsä ihmiskohtalot, tarinat.
Luen paljon, olen aina rakastanut kirjoja ja nykyään etenkin novelleja. Paljon varmaan elokuvieni pohjalla on omaan elämään ja eri vaiheisiin liittyviä kysymyksiä, joita vain on tarve käsitellä jollakin tavoin.
7. Ketä/keitä elokuvan tekijöitä ihailet?
Ihailen moniakin elokuvantekijöitä. Nuorena suosikkiohjaajiani olivat mm. Wim Wenders, Krzysztof Kieslowski ja Jane Campion. Viime aikoina olen pitänyt todella paljon mm. Susanne Bierin ja Ang Leen elokuvista. Ja kiinalainen Zang Yimou on myös lempiohjaajiani.
8. Haluaisitko kansainvälistyä elokuva-alalla?
Ei minulla ole mitään erityisiä intressejä kansainvälisyyteen, jos sillä siis tarkoitetaan esim. ulkomailla työskentelemistä. Elokuvani ovat kiertäneet ihan mukavasti kv-festivaaleilla, ja sitä toivon tietysti tälle uusimmallekin leffalle. Minulla on myös suunnitteilla aika iso, ruotsinkielinen epookkielokuva (joka sijoittuu 1660-luvulle, Ahvenanmaan noitavainoihin, ja kuvataan näillä näkymin parin vuoden päästä), se tehdään ilmeisesti osittain ulkomailla.
9. Miten naiseutesi vaikuttaa teoksiisi? Millaista on olla naisena elokuva-alalla?
Naiseus on tietysti keskeinen osa minuuttani ja identiteettiäni, joten tietysti se vaikuttaa tapaani katsoa maailmaa ja elokuvia. Ehkä tietoisemmin siihen, että itse ärsyynnyn elokuvien kliseisistä sukupuolirooleista yms.
Elokuva-ala on Suomessakin perinteisesti hyvin miehinen, mutta onneksi tilanne muuttuu koko ajan. Sinänsä en ole elokuvia tehdessäni koskaan törmännyt biologisen sukupuolen aiheuttamiin esteisiin.
Enemmän asia tulee esille siinä, miten toimittajat jaksavat kysellä miten ”naisohjaajana” olen mieltä jostain tai miksi ”teen elokuvia naisista” – mikä on aika rasittavaa, koska harvoin miesohjaajilta kysytään samaa; yleensähän jos elokuvan pääosassa on mies, sen ajatellaan kertovan yleisesti ihmisyydestä taielämästä eikä sitä ajatella ”mieselokuvana”.
10. Mikä elokuvan Tähtitaivas talon yllä tekemisessä oli haastavinta ja mikä palkitsevinta?
Tähtitaivas talon yllä -elokuvassa haastavinta oli käsikirjoitusvaiheessa sen ratkaiseminen, miten saan kolme tarinaa ja aikatasoa limittymään kiinnostavasti yhteen, ilman että lopputulos on sekava tai liian pirstaleinen. Epookkien ei sekä 1942 että 1978 luomisessa oli tietysti myös omat haasteensa.
Hauskinta oli koko kuvausvaihe, näyttelijöiden kanssa pidetyistä harjoituksista alkaen. Meillä oli tosi ihana porukka, ja vaikka aikataulu oli välillä hyvin tiukka (kuvauspäiviä oli vain 25, mikä on tosi vähän!) meillä oli koko ajan hyvin hauskaa, sai nauraa paljon.
11. Mitä haluaisit sanoa elokuva-alalle pyrkiville nuorille?
Alalle opiskelemaan pääsy on vaikeaa, joten liian helposti ei kannata lannistua. Jos tahtoo tosissaan, kannattaa pitää unelmistaan sitkeästi kiinni. Ja harrastaa ja tehdä elokuvia aktiivisesti omin päin.
Hyvä on myös muistaa, että varsinkin ohjaajalle kaikenlainen elämänkokemus ja hyvinkin erilaisten asioiden opiskelu ja osaaminen on vain hyödyksi: mitä laajemmin tuntee elämää, maailmaa, eri aihealueita ja taiteita, sen parempi!
Kannattaa sivistää iseään monipuolisesti; lukea paljon, käydä teatterissa ja taidenäyttelyissä ja konserteissa – ja urheilutapahtumissa ja mielenosoituksissa:) Ylipäänsä on hyvä olla utelias elämän ja ihmisten suhteen.
First of all I want to be a director but I also want to be a part of the plot creating process. I could direct and write some films, but I also could only direct or write a script. In the job of a screen writer you need a lot of imagination and also you have to be patient (because you don't get financing immediately and your project can stand for many years).
In a directors job you need the previously mentioned skills and you have to be a good organizer and you have to be calm in a Panic situation . You have two days for the deadline, your main actor has a diarrhea and he/she is in the toilet 20 hours a day, the producer(s) is in your neck and the rest of the cast is unhappy with their wage, filming conditions and they yell to anything that moves.
One thing that encourage me to be a director is my idol. This lovely, imaginative, special, "nothing normal", bizarre person is Tim Burton. I hope deep down in my subconscious mind that he would see my films. And maybe even like them.
Elokuva ohjaaja & käsikirjoittaja.
Ensinnäkin haluan olla ohjaaja, mutta haluan myös olla osana juonen luomisprosessia. Voisin ohjata ja käsikirjoittaa joitain elokuvia, mutta voisin myös vain ohjata tai kirjoittaa kässärin. Käsikirjoittajan työssä tarvitaan paljon mielikuvitusta ja pitää olla myös kärsivällinen (koska et saa rahoitusta heti ja projektisi voi seistä monta vuotta.)
Ohjaajan työssä tarvitsee edellä mainittuja kykyjä, sekä pitää olla hyvä järjestämään asioita ja pitää pysyä rauhallisena paniikki tilanteessa. Deadlineen on kaksi päivää aikaa, päänäyttelijällä on ripuli, ja tämä istuu vessassa 20 tuntia päivässä, tuottaja(t) ovat kimpussasi ja loput työporukasta ovat tyytymättömiä palkkoihinsa, kuvausolosuhteisiin ja huutavat mille tahansa mikä liikkuu.
Eräs, joka rohkaisee minua ohjaajan työhön on idolini. Tämä ihana, mielikuvituksellinen, outo, "ei mitään tavallista", erityinen henkilö on Tim Burton. Toivon syvällä alitajunnassani, että hän näkisi elokuviani. Ja ehkä jopa pitäisi niistä.
Amerikkalainen pariskunta Ben ja Jo McKenna matkustaa poikansa Hankin kanssa Marokkoon lomailemaan. He kohtaavat matkalla ranskalaisen miehen, joka vaikuttaa Jon mielestä epäilyttävältä. Pian pariskunta huomaa sotkeutuneensa poliittiseen salajuoneen, eikä heidän pieni poikansakaan ole enää turvassa...
Katsomamme versio on uudelleenfilmatisointi Hitchcockin vuonna 1934 ohjaamasta elokuvasta. Pääosissa loistavat James Stewart ja Doris Day, joka esittää elokuvassa klassikkokappaleen Que Sera, Sera.
Keskustelua elokuvasta:
Avausväite: Elokuva on yksi elokuvahistorian hienoimmista elokuvista.
Anna: Ei. En tiiä, mitäänsanomattomampi kuin ajattelin, vähän random. Se oli tehty pitkäpiimäisesti, liian peruselokuva.
Aura: Olen ehkä liian uutta vuosikertaa katsomaan tätä elokuvaa.
Liisa: Ehkä elokuvan hienous onkin siinä, että se on ensimmäisiä lajissaan, muut ovat matkineet sitä.
Jenni: Siinä tajusi, että se oli kuitenkin keskimääräistä harkitummin ja tyylitietoisemmin tehty elokuva. Tyylikäs minun mielestäni. Esimerkiksi ravintolakohtaus ja eläinten täyttämö olivat hienoja.
Aura: Nykyleffoissa on tyhmää, että näytetään vain kaikki olennainen. Ei tavallista elämää.
Jenni: Nykyelokuviin kaipaisi rikkonaista muotoa, ei aina kaavamaisuutta. Entä naisnäkökulma?
Anna: Huomaa kyllä, että tässä elokuvassa mies on perheen pää. Mua raivostutti pikkupoika. Nykyelokuvissa lapset eivät ole näin reippaita.
Aura: Minusta pojan hahmo oli ihan älyttömän teennäinen.
Jenni: Amerikkalainen unelma, vai miten se nyt sanotaan.
Liisa: Oletteko katsoneet muita vanhoja elokuvia?
Aura: Ei...
Anna: Ei paljon, jotain Hitchcockin elokuvia.
Jenni: Aika harvoja.
Anna: En osaa päättää, oliko elokuva hyvä vai huono. Esim. loppukohtaus oli yhtä aikaa tyhmä ja fiksu.
Elokuva: INNOCENSE viattomuus (Draama, Ranska 2004 Ohjaus: Lucile Hadzihalilovic)
Ihmettelyn viattomuus
(Elokuvan kuvailua ilman tarkempia juonipaljastuksia.)
Virtaavaa vettä, villiä luontoa, maanalaisia kivikäytäviä, sivistyksentäyteinen asumus kuva kuvalta yhteensä kuin salaperäisen elämänpiirin unimaisema täynnä liikkuvan kuvan virtaa. Kaunoisen huoneen lattialle saapuneesta arkusta nousee ilmielävä tyttönen, joka on ilmeisesti kuljetettu yhteisön piiriin itsekään tietämättä minkä tähden. Suunnilleen 7-13 vuotiaat tytöt vastaanottavat elämäänsä tämän uuden tyttösen ja he opastavat tulokkaan sisälle muurien ympäröimän koulukeskuksen päivittäiseen toimintaan.
Naishenkilön ohjaama unenomainen draama välittää oivaltavasti feminiinistä näkemystä tyttöydestä ja naiseksi kasvamisen realiteeteista hienostuneen tyylitajun ja monitulkintaisen kerronnan taiteellisesti korkealaatuisin keinoin. Tyttölauman keskinäisen tutustumisen, vapaamuotoisen leikin, yleissivistävien opintojen ja klassisen tanssikoulun ajanviettoa asuinalueen puitteissa kuvataan herkkävireisellä kunnioituksella, vaikkakin kipuilua kaunistelematta. Paikka on ulkopuolisilta suljettu, poikia ja miehiä tuskin näkyy ja naispuoliset valvojat jäävät kaukaisuutensa kaunistamina vähän turhankin etäisiksi lasten kiintymyksen tarpeista huolimatta. Turhamaisten naiseuskäsitysten painostamat neidonalut kaipaavat hartaasti pois välttämättömyyden vankilasta, mutta eloisa uteliaisuus ajaa seikkailuihin ja poispääsyn mahdollisuudet innostavat opiskeluun sekä tunnollisuuteen.
Itsenäinen elämä ja jonkinmoinen vapaus odottanevat edessä, mutta epätietoisuuden jännite piilee taustalla. Tyttärien vilkas mielikuvitus virittää kuitenkin esiin monia kenties runollisia ja toisaalta huvittaviakin tulkintoja yhteisten elämänvaiheiden arvoituksesta.
Tajunnanvirtaa vilpittömyydestä
(Ketjukirjoitus niin, että kukin kirjoitti vuorollaan kaksi virkettä ja aina seuraava sai nähdäkseen vain jälkimmäisen lauseen vain edellisen kirjoituksesta kun aiemmat taiteettiin reunan alle piiloon.)
Yleisestikin meillä kaikilla olisi tarvetta käsitellä myöskin elokuvataiteen välityksellä monipuolisia näkökulmia tasapuolisuudesta ja sukupuolten ihmisarvosta, sekä käydä läpi yhteisöllistä pohdintaa tyttöjen/naisten välisen yhteistyön mahdollisuuksista hyvinvoinnin suuntaan ja sekä tyttöjen että poikien, miesten ynnä naisten molemminpuolisen arvostuksen ja reilun yhteiskuntajärjestyksen puolesta. Saattaa olla, että viihde-elokuvien sijaan korkeakulttuurisemmat taide-elokuvat voivat aiheuttaa jonkinlaisen vierauden ja epämukavuuden tunteen tottumattomille katsojille, koska markkinat ja valtavirtamedia altistaa vain pintapuolisten muottien mukaiseen elämänkatsomukseen mikä ei jätä ihmisten omalle järjenkäytölle ja luovuudelle yhtälailla tilaa.
Tunnelma katsomassamme elokuvassa oli taianomainen, mutta olisin halunnut, että elokuva olisi ollut toiveikkaampi. Naiseksi kasvaminen voi olla vaikeaa. Piilotajuisten jännitteiden ja ihmettelevän tietämättömyyden hämmentämät tyttöset koettavat tehdä yhteisestä uudistumistarinastaan jaetun sovun, vastavuoroisen palvelun ja vaatimattoman elämänilon sävyttämää. Mieleen tulee monia vaihtoehtoja ja unelmia, jotka johtavat syvemmälle pyrkimyksiin elämisen arvoisen yhteiselon vuoksi ja sitä mukaa toivoon oikeasta välittämisestä luottamuksenarvoisuuden haasteissa.
Elokuva oli samaan aikaan kaunis, kiltti ja ahdistava. Herätti ristiriitaisia fiiliksiä ja paljon kysymyksiä. Haluaisin kuitenkin uskoa, että kaikille tytöille kävi loppujen lopuksi hyvin. Elokuva oli syvästi vaikuttava.
Vastaan Sannan heittämään naisesikuva-haasteeseen innolla ja mielenkiinnolla.
Vuosien aikana on tullut vastaan monenlaisia henkilöitä ja heidän ihailemiaan tapoja ja tekoja. Mutta itsellä noidenkin vuosien aikana yksi on säilynyt ylitse muiden.
Star Wars elokuvien tärkeä hahmo prinsessa Leia, jota Carrie Fischer näyttelee.
Leialla on vahvat mielipiteet, eikä hän pelkää lausua niitä ääneen. Hän on aikaan saava rauhanrakentaja ja poliitikko, jolle perhe (aviomies Han Solo ja 3 lasta Jaina, Jacen ja Anakin ja oma kaksosveli Luke) ja ystävät ovat rakkaita. Leia mm. veti kapinaliikettä joka aikaan sai pahan Imperiumin tuhoutumisen. Tämän jälkeen hän on yrittänyt rakentaa rauhaa uudelleen galaksiin ja saada tasavalta uuteen kukoistukseen. Lisäksi hänen aikaansa vie jediksi kouluttautuminen ja Luken kanssa uuden jedi-akatemian ja -sukupolven luominen. Meillä kaikilla on aikaa rajallinen määrä, mutta Leialta sitä ei tunnu puuttuvan.
Nämä nyt ovat niitä muutamia ehkä tärkeimpiä syitä miksi prinsessa ja jedi Leia on minulle tärkeä hahmo ja esikuva.
Kuva osoitteesta: http://www.findance.com/uutiset/8507/talta-52-vuotias-prinsessa-leia-nayttaa-nyt-katso-kuvat
