Asioita, jotka tuottavat iloa juuri nyt

Lisääntyvä auringonvalo

Aamujooga

Iltajooga

Hitaat aamut

Aamupala

Uusi palapeli

Zumba

Huulipuna

Postikorttien lähettäminen ja saaminen

Selfieiden räpsiminen

Spotify

Vapaus

Tulppaanit

Kirjaston lukusali

Hyvä kahvi

Hyvin nukutut yöt

Booster Buddy -appi (Android, iOS)

Askarteleminen

Vihreä tee

Ystävät

Värityskirja

Puhtaat lakanat

Instagramin iloiset kuvat

Tyttöjen Talon ryhmät

Hyvät ihmiset

Uimahalli

Hyvät uutiset

Kotidisko

Avantouinti

Viltti

Capoeira

Hömppälehdet

Kevään tuntu

Pitkä suihku

Maalaaminen

Blogien lukeminen

Kosteusvoiteet

Huulirasva

Kynsien lakkaaminen

Vadelmantuoksuinen parfyymi

Rehellisyys

Hassut sattumukset

Valokuvaus

Salsa

Runot

Runojen kirjoittaminen

GIRLSin uusi kausi

Yle Areena

Teatteri

Lautapelit

Leipominen

Ystävänpäivä

Naistenpäivä

Linnunlaulu

Hassut eläinvideot

Kuumailmapallon näkeminen taivaalla

Pehmoinen pyjama

Rauhassa hengittäminen

Yksinkertaisuus

Siisteys

Bullet Journal

Kiitollisuus

Mennyt ja tuleva

MEME-ryhmän syksyn 2015 viimeisellä ryhmäkerralla pohdittiin valokuvan avulla kulunutta vuotta ja unelmoitiin tulevaa.

Seikkailujen vuosi 2015

Turvaa ja lämpöä tulevalle vuodelle

Voiman vuosi 2015 

Avoin ja mysteerinen tulevaisuus

Jääkaappirunoutta syksyn fiiliksistä

Metsän rauhassa

Minä oikeastaan pidän todella paljon olla metsässä. Monestakin syystä. Kerron muutaman syyn ainakin.

1. voin olla rauhassa ja miettiä asioita.
2. saan paljon kirjoitusaiheita.
3.Siellä on  ihanaa kuunella metsän ääniä.
4.Saan olla yksin eikä ketään häiritse
5. Metsän rauhassa on hyvä kirjoitellakin, kun siellä on vain eläinten ääniä.


 Tässä on myöskin muutama kuva. Ne ovat lempipaikojani. Tai sellaisi, joissa viihdyn joistain syytä. Kävelen usein metsässä  mietien asioista. Sain tämän innostuksen kesälomalla, kun olin sukulaisten luona. Metsä on on kaunis ja sieltä saa paljon  kirjoistus ideoita ja etenkin siellä saa paljon hienoja maisema kuvia. Tässä samalla voi vain arvata, että mulla uusia harrastus. Pidän kuvaamisesta ja se on  yks sys miks olen paljon metsässä, koska sieltä saa paljon upeita kuvia. Kesällä kun valoissa ja näkee hyvin paljon eri värejä, kun kukkat kasvaa niin hyvin kaunista, sykysllä puista tippuu lehdet niin tulee syksyn eri värejä. Talvella siellä hyvin liukasta. Talvisin en siellä kovin paljon viihdy, mutta kesä,kevät ja syksy aikaan siellä vietän useinkin  aikaa.

Tämä kivi on yks lempi paikoista, jossa käyn vain

 kirjoitamassa

Tämä oli vain nin kauniin näköinen kuva. vaikka puissa ei ole enää lehtiä,

Tämä oli jollain tavalla hauskan näköinen  puu ja sen muoto.

Tämän kannon päällä on hyvä lehvähtää, jopa solmia kengät nauhat, jos tarvii

Tämä kuva ei oikeastaan ole metsästä vaan yhdestä puusta, joka oli minun tuttun puussa. Sain luvan otaa kuvan ja laittaa tänne. oli jotenkin ihmeelistä miten läheltä sai kuvan. Miten tämä lintu tuli lähellä asuin aluetta.

Pohditaan Tyttöjen Talolla

Tyttöjen Talolla pohdittiin seksuaalisuutta ja tälläisiä asioita se herätti mieleen:

Lopuksi jokainen  osallistuja kirjoitti lapulle sanan, joka jäi parhaiten mieleen. Kaikkien sanoista tehtiin yhteisvoimin runo.  Tälläinen siitä sitten syntyi:

                                                                Rakkaus on rentouttavaa, 
                                                        monimuotoista ja ajatuksia herättävää. 
                                                                 Erinlainen muna on rikkaus.
                                                                     Oloni on raukea.
                                                                              Mmm...
                                                          

Valoa, lämpöä ja iloa kaamokseen

Kaamos vaanii jo nurkan takana! Jotta pimeys ei lannistaisi, listaan tähän juttuja, joista nautin syksyisin ja talvisin. :) 

Nukkumaanmeno aikaisin.

Tee ja kaakao.

Puhtaat, pehmeät lakanat.

Pirteät värit.

Villasukkien pitäminen vuorokauden ympäri.

Pitkät, kuumat suihkut.

Päivän aloittaminen liikunnalla.

Saunominen.

Pitkät puhelut äidin kanssa.

Kirjan lukeminen aamuisin samalla, kun aurinko nousee.

Haahuilu kirjastossa.

Aamukahvi muumimukista mielialan mukaan.

Ihon hemmottelu tuoksuvalla kosteusvoiteella.

Kynttilöiden polttelu illan pimetessä.

Kävelylenkit tuntemattomassa maastossa.

Musiikin kuuntelu.

Leipominen.

Omenapiirakka ja  vaniljakastike.

Uusien, eksoottisten makujen kokeileminen.

Tanssiminen yksin tai yhdessä.

Piirroselokuvat.

Uudet neuleet.

Kännykkäpelit.

Piirustelu.

Värittäminen.

Askartelu. 

Käsityöt.

Kakku ja latte kahvilassa.

Kirjeiden ja korttien lähettely.

Kirppareiden kiertely.

Uimahallissa käyminen.

Joogaaminen rauhallisen musiikin tahdissa.

Lehtien lukeminen ja leikkeleminen.

Kirjoittaminen myöhään yöhön.

Kynsien lakkaaminen.

Blogien lukeminen.

Runsaan aamupalan nauttiminen.

Valokuvailu ja valokuvien lähettäminen WhatsAppissa.

Hieronta ja hierominen.

Tulevaisuuden suunnitteleminen ja haaveilu.

Naiivien voimalauseiden kerääminen.

Tv:n katselu

Lauleskelu.

Lautapelit.

Ihmisten halailu.

Tarinoiden kertominen.

Tuoksut.

Kauppaan tulevat makoisat mandariinit.

Selfieiden räpsiminen.

Kodin siivoilu ja järjestely.

Lemmikin (tai kaverin) rapsuttelu.

Pitkät lounaat kavereiden kanssa.

Joululahjojen ostelu ja suunnittelu.

Tyttöjen talo <3

Aurinko

Kun eilen menin miestä vastaan rautatieasemalle, satoi vettä. Ostimme matkalla silti jäätelöt, hän nougatia ja minä vaniljaa.

Istuimme jokirantaan syömään niitä.

"Aurinko!" hihkaisin kesken kaiken, kun pilvet yllättäen väistyivät päivänvalon tieltä. Kaikkien näiden sateisten päivien jälkeen se tuntui suorastaan ihmeeltä.

"Aurinko", hän kuiskasi hiuksiini.

Kun illalla kävelin kotiin, kävelykadulla soitti nainen viulua.

Kun kanssas lähden,

tiedät sen:

Taakseni kääntyisi en koskaan

Pois surut pyyhin menneisyyden

kun huominen sinä oot

 

Beautiful thoughts

 There are always flowers for those who want to see them.

- Henri Matisse

Walk as if you are kissing the Earth with your feet.

- Thích Nhất Hạnh

You are the artist and the art.

- Bryant McGill

Kuvassa kaunis kesän hetki omalla takapihallani.

Voimaa keväästä

Rakastan kevättä enemmän kuin koskaan ennen.

Niin paljon
Valoa
Vihreyttä

Raikkautta

Kasvua
Kauneutta

Elämää!

Yhteydenotot kannattaa vaikka hävettäisi

Tuossa taannoin laitoin Popedan keikasta Turussa idean nuortenideat.fi-sivustolle ja sain kommentin, jossa kehoitettiin olemaan yhteydessä itse bändiin, bändin omilla sivuilla. Vaikka itse olekin hieman rääväsuu ja sosiaalinen pulu tuttavien keskuudessa, mutta onkin täysin eriasia, että mun pitäisi laittaa jollekin bändille viestiä. Se jos jokin saa oloni täysin tukalaksi. Kyllä vain, kaikki mahdolliset fiilikset iskee ilmaan; hävettää, nolottaa, en kehtaa tms. No kuitenkin, otin itseäni niskasta kiinni sillä verukkeella, että jos tosiaan haluan joskus päästä Popedan keikalle niin pakkohan se on! Ja hyvä niin, sillä sain laitettua viestiä eteenpäin johon sainkin seuraavana päivänä vastauksen jossa jälleen pyydettiin olemaan muualle yhteydessä. Keikkamyyjä tai keikkapaikka. Mitään mutisematta laitoin keikkamyyjälle meiliä ja esitin samaisen toiveen hänelle, tosin ilman mitään lisä infoja. Hänkin vastasi minulle nopeasti takaisin johon itse vastasin 4 päivää myöhemmin ja selvensin hieman ko. toivettani jonka titenkin myönsin omaksi mokakseni.

Tuossa hetki sitten ihmettelin, että mitähän ihmettä ko. keikkamyyjä jälleen laittaa meiliä mulle päin ja omaksi ilokseni meilissä lukikin " Popeda on tulossa marraskuun lopussa Turkuun. Keikka julkistetaan tässä lähiaikoina ". ( Kyseisen keikkamyyjän nimeä en halua tähän kirjoittaa vaikkakin se ei varmastikaan ole mikään salaisuus.)
Kummasti suupielet nousivat kohti taivaita, tai oikeastaan kohti kattoa, tuon lauseen luettua. Onhan mulla kuitenkin mahdollisuus päästä Popedan keikalle, vaikken nyt kesällä pääsekään; marraskuussa sitten!

Ja kyllä voin myöntää sen häpeän määrän, mikä mulle iski, kun vastasin tälle keikkamyyjälle ihan vain oman mokan takia. Mutta se meili kuitenkin kannatti laittaa vaikka hävetti suunnattomasti.
Tiedän jo nyt, että tulen keikalla olemaan nuorimmasta päästä keikalla olija; huhujen mukaan kun Popeda on keski-ikäisten suosiossa. Mutta miksei nuorten aikuistenkin keskuudessa? Tiedän olevani kaveriporukastani harvinaisuus muusiikkimakuni puolesta, sillä harva edes tykkää Popedasta.

Mutta kuitenkin, olen ylpeä itsestäni ja siitä, että sain laitettua alunalkaenkin meiliä menemään ja näin ollen Turkukin saa Popedan keikalle.

-Frankie

Nettiriippuvuuttako?

Olen huomannut, että roikun netissä suhteellisen paljon nykyään. Tekemättömyyshän sen tekee, päivästä toiseen kun vain kotosalla on. Kaikilla muilla kun on jotakin muuta; koulua taikka töitä, joten eihän siinä nyt ehdi oikein ketään näkemään päiväs aikaa. Vasta sitten neljän jälkeen voi edes kuvitella laittavansa jollekin viestiä tms., mutta jaksaako sitä sitten kukaan loppupeleissä nähdä työ- tai koulupäivän jälkeen? Läksyt pitäisi tehdä, lukea kokeisiin, ruokaa pitäisi tehdä jotta saa töihin eväät jne. Sitä haluaisi vain kaivautua sinne sohvan nurkkaan ja ehkä katsomaan sitä lemppari tv-ohjelmaa tai lukea kirjaa tai ylipäätään vain olla ja rentoutua. Viikonloputhan ovat ne parhaimmat päivät nähdä kavereita/ystäviä, mutta niistäkin kun pitäisi sopia jo hirmuisen paljon aikaisemmin ja jos ei muista laittaa kalenteriin ylös niin unohtaahan sen. Ja sitten soitellaan ja kysytään, että missäs olet kun sua ei näy, mä oon joo toki vähän ajoissa. Ja sitten itse on ihan hämillään, että ollaanko me sovittu jotakin?!

Itsellään kun tosiaan ei ole mitään, niin päivät kuluvat melkoisen tylsästi ja mulle itselleni aika perus normaali päivä taitaakin olla sellainen, että tietokone päällä ja netissä roikkumista, musiikin kuuntelua, tv auki vaikkei sitä katsoisikaan, välillä pelaten Xboxilla NHL 13 peliä, välillä siivoten ja jossain kohtaa sitä havahtuu jostain omista maailmoista, että olenkohan muistanut syödä mitään? Netissä roikkumisen sijaan pitäisi keksiä jotakin muuta tekemistä näihin työttömän päiviin, mutta mitä?Tässä samalla yrittänytkin miettiä juuri tuohon kysymykseen vastausta, kun olen tätä tekstiä kirjoitellut. Joitain ideoita on tullutkin mieleeni; VAIN musiikkia voi kuunnella tietokoneelta kun siellä kerran on kaikki ne kappaleet,artistit/bändit joista itse pitää, kirjan lukemista, tv:n katsomista, elokuvien/ tv-sarjojen katsomista, kaappien järjestelyä ( jotkut laskevat tuonkin siivoukseksi, mutta itse en sitä siihen kategoriaan laske ); kaiken turhan tavaran pois heittäminen, ja kaappien sisällön uudelleen järjestäminen, treenamisen lisääminen tms. Tietokoneen laittaminen jonnekin piloon voisi muuten olla hyvä idea, mutta en oikein innostu asiasta paljookaan. Musiikkia kun en viitsisi puhelimesta kuunnella, vaikkakin mulla on Spotify ladattuna myös puhelimessa; lenkkeilyä varten. Jos siis yksin menen lenkille. Radiota en jaksa joka päivä kuunnella, mutta joo, tuleehan sitäkin kuunneltua silloin kuin keittiössä viettää enemmänkin aikaa kuin sen vaivaisen syömisen ajan tai vesi lasin juomisen ajan. Leipominenkin olisi yksi hyvä tapa irtaantua netissä roikkumisesta, mutta mitä ihmettä sitä sitten leipois? Onhan niitä vaikka ja mitä, mitä voisi väsätä ja värkätä, mutta mitä?Aina ei jaksaisi tehdä niitä sämpylöitä/muita leipiä ja sitä pullaa. Itse niin mielelläni tekisin liivatteella hyydytettävän juustokakun, mutta en viitsi sitä kuitenkaan pakastaa vain sen takia etten saa pahemmin ketään tänne tulemaan kahville. Huonoksihan se kakku ehtinee menemään ennen kuin itse sen ehtii syömään.Piirakoita onneksi voi pakastaa joten niitä voi tehdä niin paljon kuin sielu sietää =)

Pidemmän päälle niitäkään jaksa joka kerta tehdä, helppojahan ne on ja valmistuvat nopeastikin.
Pelkästään yhdelle ihmiselle en viitsi tehdä mitään juustokakkua, mutta jos onnistuisin saamaan jonkun kaverin tulemaan kylään ennen kuin äitini on tulossa luokseni niin sittenhän sellaisen voisi tehdäkin. Eihän se sitten olisi mikään maailman loppu. Harmittaa jollain tapaa, kun ei oikein voi leipoa kaikkea mahdollista, kun kaikkeakaan ei voi pakastaa mitä haluaisi tehdä. Ja harmillisinta on ehkäpä juuri se, etten saa pahemmin ketään tulemaan kahville/teelle/mehulle/limulle/tms.Mä kun tykkään niin leipoa ja tehdä kaikki herkut omin pienin kätösin, en haluaisi aina ostaa kaikkea valmiina kaupasta; paremmaltahan kaikki maistuu kun ne on itse tehtyjä, mutta minkäs teet.

Mutta tosiaan noillahan voisi yrittää saada itseään irtaantumaan netissä roikkumisesta ja toivottavasti onnistuu!Jospa noi samat jutut saisi mut lopettamaan sen tupakoinninkin kokonaan, eikä vain pariksi hassuksi kuukaudeksi. No, mutta kaikki jää nähtäväksi miten tässä käy.

-Frankie

Aika lentää, mut mä lennän mukana

Miten aika rientääkään.

Mun pieni poikani ei olekaan enään kovin pieni.
-Hän naureskelee paljon
-On alkanut juttelemaan päivä päivältä enemmän
ja
-Tunnistaa nimensä. 

Taistelee iltaisin unta vastaan, vaikka olisi miten väsynyt tahansa. Hampaitakin on suussa jo kaksi ja lisää on tulossa. Niin arat nuo ikenen tuntuu olevan paikka paikoin.

En voi käsittää miten aika on oikeasti vain kulunut näin nopeasti. 5 kuukautta ja joitakin päiviä, niin tuo poika on jo vuoden. Ei sitä vain voi käsittää. Mun pieni vauva <3

~Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.~

-Erkku

Reeniä ja musiikkia

Mistähän sitä sit aloittais tän tekstin kirjoittamisen? No itseäni nyt ainakin harmittaa, kun en voikaan lisätä paria kuvaa tänne kun eivät tallennu mun muistikortille vaan puhelimen muistiin. En ole vielä tarpeeksi siis perehtynyt tuohon uuteen puhelimeeni. Kyllä mulla on uusi puhelin, Sony Xperia Z2. Eiköhän sitä tässä kerkiä siihen perehtymään jossain vaiheessa. Mutta josko nyt vaikka ihan ensiksi kirjoittais tän blogi tekstin.

Elikkäs, oon alottanu nyt lenkillä käymisen ja oon todella ylpeä itsestäni. Yksinäni en käy lenkillä vaan siinä uravalmennuksessa tutustuin muutamaan todella mukavaan ihmiseen; tämän yhden kanssa sitten käydään yhdessä aina torstaisin lenkillä. Ollaan jo tässä kuukauden verran käyty kerran viikossa lenkillä, tosin mun pitäisi käydä ainakin kolme kertaa viikossa lenkillä. Eli jos vaikka saisin toisen kerran raahattua itseni yksin lenkille, olisin vieläkin ylpeämpi itsestäni. Olen siis jo kerran ollut yksin lenkillä, koska kaverini ei ollut turussa silloin. Eikä se ole mikään syy olla menemättä lenkille. Tai itse en ainakaan pidä sitä minään syynä olla lähtemättä lenkille jos kaveri ei pääsekään. Hän toimii mulle todella hyvänä motivaattorina, joten ehkäpä siinäkin on yksi syy, että lähden myös yksinkin lenkille. Elikkäs kyllä ne kilot tästä vähitellen karisee pois ja jää jonnekin kauas menneisyyteen. Ja joo kyllä, tiedän, ettei pelkästää lenkkeily auta asiaan vaan pitänee olla myös syöminen kohillaan ja treenatakin.

Olen ainakin nyt (kerrankin) konkreettisesti tehnyt asialle jotakin, olen ostanut jumppakuminauhan ja käsipainot. Entuudestaan mullahan on 4Kg kahvakuula joten kyllähän noilla jo alkuun pääsee. Toisin sanoen tämä taitaa olla itselleni tämä muutoksen vuosi, olen aloitanut oikeasti tekemäänkin jotakin enkä vain puhu mitä aloitan tekemään jne. Eiköhän tässä kohdassa saakin olla vähän ylpeä itsestään? Jos joku sanoo, ettei tää ole vielä mitään, niin ihan sama, mä ainakin olen sitä mieltä, että saa ja täytyykin olla ylpeä itsestään.

Tästä alkaneekin mun äärimmäisen pitkä matka kohta kevyempää ja parempaa elämään. Onneksi on kaveri joka jeesii mua ja kertoilee mitä kannattanee tehdä ja mitä ei. Mitä kannattaa syödä, mitä taasen välttää jne. Iso kiitos siis tälle mun kaverilleni jos hän tosissaan jaksaa rämpiä mun kanssani tän laihduttamis operaation läpi ! Silloin mä vasta kiitollinen olenkin hänelle ja todella kiitollinen olenkin. Eihän sitä voi sanoin kuvailla kuinka kiitollinen sitä voikaan tuollaisessa vaiheessa ihminen olla. Auttaa toista saamaan kilot pois ja jaksaa neuvoa ja antaa vinkkejä kaikkeen mahdolliseen.

En tiedä voinko sanoa, että oon ottanu tähän reenaamiseen lisäksi musiikin vai en, mutta oon kuunnellu lähi päivinä totaalisen paljon yhden tietyn artistin musiikkia. Ja yllättävästi löytänyt lisää uusia lemppareita. Joillain tapaa pystyy samaistumaan joihinkin lyriikoihin, mutta se nyt se pääasia tässä olekaan. Mutta tosiaan, sen artistin musiikki voisi jollain tapaa toimia motivaattorina myöskin siinä missä kaverinikin.

Ja kyllä tiedän, että monia varmasti kiinnostaa mistähän bändistä mahtanee olla kyse; osa sen jo tietääkin, mutta osa taas ei. Kyseessähän on Popeda; jotain niin parasta ! Oon jotenkin aivan innoissani tuosta musiikista ja noista veisuista ku olla ja voi. Sanathan mä osaan jo ulkoa suhteellisen monesta kappaleesta, mutta minkäs teet kun vain tykkäät jostain bändistä niin väkisinkin siinä oppii laulujen sanoitukset ulkoa.

"Ja beibi on niin Y-L-P-E-E, ylpee, joo hän on
Ja beibi on niin Y-L-P-E-E, ylpee, joo joo " // Popeda - Beibi on ylpee
 
-Frankie

Seikkailulla kupittaalla

Ah.. Ihana aurinko! Kevät on tullut. Ai, että kuinka ihana juttu.

Me juhlittiin kevään alkua lähtemällä Kupittaan seikkailupuistoon.

Eipä siellä muuta noin pienelle lapselle ole, kuin keinu, mutta poika tykkäsi kovasti keinumisesta.

Oli siis pienen miehen ensimmäinen kerta seikkailupuistossa ja keinussa. Kummassakin.

Ostettiin herra suloisuudelle omat arskat. Ja ai, että kun hän on tyylikäs sinisten arskojensa kanssa.

-Erkku

Katse eteenpäin ja suupielet ylöspäin

Katse eteen ja suupielet ylöspäin

Mä oon pitkään mietinyt mitä muut ajattelee. Nyt mun pitää ajattella, et ei sillä oo väliä. Vain sillä on väliä mitä mä itse ajattelen. Jos mä hyväksyn itseni vain sillä on merkitystä. Muut saa ajatella mitä haluaa, mut mä saan olla just sellainen kun haluan, eli oma itseni.

Jokainen meistä on oma itsensä. Ne jotka ei hyväksy mua sellaisena kuin oon, nii ei niiden tarvii.

Nyt vain katse eteenpäin ja suu pielet ylöspäin. Ja haluan viel pyytää anteeksi et tajusin tämän nyt vasta. Anteeks et olen loukannut monia ihmisiä sanoillani tai jos olen tehnyt jotain. Jokainen meistä on hyvä ihminen. Myös minä olen. Mulla olut paljon vaikeaa ja olen ollut täysin rikki, mut silti pääsyt niistä yli. Mut katse on eteenpäin ja suupielet ylöspäin.  Jokaisella meillä on huonoja päiviä. Joksus tuntuu pahalta, mut pitää silti muistaa, että elämässä on myös hyvää. Mä uskallan myöntää, että olen tehnyt paljon virheitä, enkä ole aina hyväksunyt  itseäni.

 En voi myöskään muuttaa menneitä, mutta voin muuttaa tulevaisuuta, koska ajoin elää eteepäin. Minun pitää uskoa vain itseeni. En voi aina ajattella, että entä muut? Onko sillä väliä, mitä muut ajattelee? Toki muiden mielpide merkkaa paljon, mut jos vain itse uskoo ja arvosta itseää niin se on tärkeintä. Silloin muutkin ajattelee ja ne jotka ei välitä susta niin  ne ei ole sun arvoisia. Jokainen meistä on omanlainen ja silti jokainen pitäis hyväksyä. Olis kauheaa, jos joku olis samanlainen tai olis kaksi samanlaista ihmistä, jotka olis siis ihan samanlaisia. Mä uskon itseeni ja haluan olla juuri sellainen oma itseni.  Mä haluan olla oma itseni. Loppuks haluan laitaa sanat yhden lempi artistin biisistä, jotka on saanut mut tajuamaan tämän, et pitää usko itseensä.

Mul ei ollu mitää muut ku mahdollisuus
ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa.
Koval duunilla asiat vaan onnistuu.
Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan.
Hanskat ei tipahda, periks ei anneta.
Ne sanoo et pysty, et voi, ei kannata.
Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt.
Ne saa luun kurkkuun saa ku tulosta taas teen.
Jatkan, jaksan vaikka väkisin.
Jos se ois helppoo, kaikki tekis nii.
Mus on voima, jota ei voi vaimentaa.
Pusken täysii aina vaa.
Mun ei täydy vaan mä saan.

Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
Teen vastoinkäymisistä voimaa.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan.

Murehtiminen ei takas eilistä tuo.
Ja huominenki tulee vaan jos selvitään tänään.
Mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua.
Se haastaa ja aina pyrkii mun pään kääntämään.
Hakenu näkemystä mun meininkiini taas
Monacon vipeistä slummeihin Keniaan.
Kaiken sen jälkeen oon vaan positiivisempi.
Asenne ratkasee, oon nähny omin silmin senki.
Aitoo iloo, vaikkei ympäril oo muut ku pahaa.
Ja toiset taas nii köyhii ettei niil oo muut ku rahaa.
Alotan ittestäni, korjaan mun mielen.
Nostan mun katseen ja suupielet.

Katse eteen ja suupielet ylöpäin!
Teen vastoinkäymisistä voimaa.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan.

Katse eteen ja suupielet ylöpäin!
Teen vastoinkäymisistä voimaa.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan.

Elastinen on räp-laulaja, jonka sanat sai mut tajumaan. Nyt halusin kerto sen teille. Noi sanat antaa mulle voimaa ja saa mut tajumaan et periks en tuu antamaan. Kaikkille viel et Katse eteenpäin ja suupielet ylöspäin.

Oma, kaunis, rakas keho

Hiihtolomaviikolla käsittelimme kolmen iltapäivän ajan naiseutta Veeran ohjaamassa työpajassa. Tarkoituksena oli tuottaa materiaalia Ladies Night -tapahtumaan katugallupin ja valokuvien muodossa. Siis ideoimme, haastattelimme ja kuvasimme - naiseutta. Tai oikeastaan, Veera kuvasi… Saimmekin siis itse toimia malleina kameran edessä.

Yhdessä, me tytöt ja naiset, teimme työpajasta hauskan, yhteisöllisen ja jokaisen omaa naiseutta vahvistavan kokemuksen. Minulle oli erityisen tärkeää ja voimaannuttavaa saada olla kuvattavana, ja ihanaa oli nähdä myös ystävieni nauttivan kameran edessä olemisesta. Kaikkein parasta oli uskaltautua kameran eteen lähes meikittömänä, tietäen, että kuvat tulevat osaksi isoa, julkista tapahtumaa.

Kun näin kuvat, olin hämmentynyt. Tyytyväinen. Iloinen. Onnellinen. Kelpaan sittenkin itselleni. Kelpaan, ja se tunne välittyy kuvista myös muille.

Kunpa jokainen tyttö ja nainen voisi kelvata itselleen.

Olen viime aikoina uskaltanut olla entistä enemmän oma, aito itseni, ja ymmärrän, ettei kamerankaan edessä tarvitse olla muuta. Olen oppinut löytämään sekä peilistä että valokuvista oman kauniin ja aidon itseni ainaisen vikojen etsimisen ja häpeän kokemisen sijaan. Pystyn katsomaan itseäni myös vanhoista valokuvista lempeämmin ja hyväksyn sen mitä näen.

Oon oikeesti kaunis ja mulla on upea keho just näin. Mä pystyn joka päivä hyväksymään mun kehon, koska se on paras ja ainoa keho mitä mulla on.

Rakkaudella, Siru

missä on toivo?

toivo hiipuu hamaan pimeyteen
turruttava yksinäisyys kovettaa,
löytyykö ketään?

viimeisetkin itsetunnon rippeet;
riistetään hyppysistä käsistä pienistä.
kuinka kauan tätä jaksaakaan?

sanat käskevät sattuu;
pahaa kukaan ei halua.
kaikki tuntuu valuvan syvälle;
maan uumeniin.

löytyykö ketään,
joka rakkauden tahtoisi antaa,
jatkuuko yksinäisyys tää loputtomiin?

ajatukset synkistyy,
ulkopuolisuus syö ihmistä pientä.
ulkoisesti kaikki on fine;
näkeekö kukaan sisälle mun?
sisältä rikkinäinen on ihminen pieni tää.

hetket nuo;
tarvitsee halauksen välittävän,
unen hentoisen vieressä toisen,
välittävät sanat; kaikki on hyvin

-Frankie

Life is good

Olen saanut elämääni aivan uutta merkitystä uskaltamalla olla vain oma itseni. Aluksi en ehkä ymmärtänyt, miksi minun täytyisi antaa itsestäni muille jotain pintaa enemmän. En uskaltanut luottaa ihmisiin, enkä varsinkaan tiennyt, kuka minä olen. Vähitellen olen kuitenkin uskaltanut alkaa näkyä, ja kovaan suojakuoreen on vihdoin tullut vähän isompiakin säröjä. Olen huomannut saavani iloa ja energiaa aidoista kohtaamisista minulle tärkeiden ihmisten kanssa.

Niinpä toivoisin elämältä tällä hetkellä vielä vähän lisää:

Uskallusta olla oma itseni 
Aitoja kohtaamisia
Ilonhippusia 
Haleja

Elämä onkin oikeastaan aika värikästä ja merkityksiä täynnä.