Värit ihmetyttävät minua, etenkin vaatteiden värit. Miksi on tavanomaisempaa pukeutua mustiin illanviettoa varten, kuin värikkääseen? Miksi bisneslook käsittää lähinnä hillittyjä ja kuviottomia, usein tummia vaatteita? Miksi jotain pukeutumistapaa pidetään tyylikkäänä, mutta toista ei?
Minusta on outoa, miten ”sallittua” nykyisin on arvostella toisten tyyliä pukeutua. Jos olet mies ja pukeudut mekkoon, joudut lähes varmasti kiusatuksi. Todellisuudessa ei ole olemassa virallisia sääntöjä, jotka määrittäisivät vaatetyylin sukupuolen mukaan - tai ammatin, opiskelupaikan, sosiaalisen aseman tai minkään muunkaan ihmisen keksimän ominaisuuden mukaan. Vaatteet tosin ovat näkyvä osa ulkoista olemusta, ja tässä materialistisessa maailmassa niille annetaan usein liiankin iso arvo.
Olen muutenkin harmissani siitä, miten helppoa nykyaikana on aiheuttaa muille pahaa mieltä anonyymisti tai omalla nimellä - internetissä. Vain nappia painamalla ilkeä kommentti on koko maailman nähtävillä. Nettiviha on myös yksi ihmetyksen aiheistani, mutta en käsittele sitä enempää tässä tekstissä.
On jännittävää, että yritämme määritellä itseämme ja muita jonkin ulkoisen materian perusteella. Lopultahan on samantekevää mitä kenelläkin on päällänsä, sillä se ei vaikuta ihmisarvoon mitenkään. Tätä olen yrittänyt omissa vaatevalinnoissani itselleni perustella – ei ole väliä mitä minulla on päälläni, sillä kelpaan itselleni ja muille juuri tällaisena kuin olen.
Jos jokin vaatteeni olisi muille syy riittämättömyyteeni, en todennäköisesti tarvitse sellaista ihmissuhdetta, työ- tai opiskelupaikkaa, jossa näin on. Esimerkkinä on mainittava kerran kanssaopiskelijalta saatu kommentti: Liian värikkäät vaatteet häiritsivät esitelmän seuraamista. (Tehtävänä oli arvostella esitelmän sisältöä. Minulla oli päälläni hyvin hillityn väriset farkut ja huppari.) Eräs tuntemani opettaja totesi tämän kuultuaan, hymiön kera: Voi, voi. :D
Itse olen vasta alkanut löytää omaa, aitoa tyyliäni. Pidän värikkyydestä ja kuvioista, pienistä ja suurista. Haluan uskaltaa pukeutua niin, etten olisi enää näkymätön, vaikka massaan sulautuminen voi usein tuntua turvallisemmalta. Hassua kyllä, eniten ihailuja olen saanut värikkäimmistä vaatteistani, kuten kukallisista kumisaappaista, kirjavista leggingseistä tai sukista, joissa on peuroja.
Koko vaateväriasiassa minua ihmetyttääkin eniten itseni. Miksi en aina voi rohkeasti valita sitä päälleni, mistä itse pidän ja missä viihdyn? Takaraivossa on usein tunne siitä, että värit ja kuosit tekevät minusta lapsellisemman, mauttomamman tai vääränlaisemman (ja muita huonoja tekosyitä). Tiedän, että näin ei todellisuudessa ole.
Kovin itseni arvostelija taitaakin olla minä itse. Eikö siis ole parasta, jos uskallan olla ihan vain minä, myös vaatevalinnoissani? Toivon, että muutkin uskaltavat. Oman minuuden näyttäminen on aina kaunista.
Värikästä ja kaunista kesää toivottelee Siru
(kukallisten kumisaappaiden kera)
