Naistenpäivän jäkismatsi

Oletko koskaan miettinyt millaista olisi käydä katsomassa jääkiekkoa livenä? Tyttöjen Talon väki kävi seuraamassa livematsia naistenpäivänä, tässä yhden naisen fiiliksiä matsin jälkeen:

En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut urheilusta saati sen seuraamisesta, mutta kun kuulin mahdollisuudesta käydä katsomassa jääkiekkomatsia Tyttöjen talon porukan kanssa, päätin mennä mukaan kokeilemaan.

Matsi tapahtui naistenpäivänä 8.3. Turun HK-areenalla ja siinä pelasivat vastakkain TPS ja HPK. Meille oltiin varattu aitiopaikat, joista oli hyvä näkyvyys kentälle. Aikaisempi kokemukseni urheilumittelöistä perustuu lähinnä television tarjontaan. Siksi minut yllätti se, kuinka livematsissa pystyi havainnoimaan äänien lähteiden sijaintia helposti, eli milloin ja missä mäjäytettiin kiekkoa mailalla tai miltä suunnalta yleisö kannusti suosikkijoukkuettaan.  Toiseksi minut yllätti tässä matsissa kaikki oheisohjelma, mitä siihen kuului. 

Erilaisten arvontojen ja mainoskatkojen lomassa minulle konkretisoitui miten paljon rahaa näissä peleissä liikkuu. Amerikkalaisista peleistä tuttu kiss cam oli hauska yllätys. Naistenpäivän kunniaksi oli vielä vähän ekstraohjelmaa, nimittäin naisille jaettuja leivonnaisia ja kukkakimppuja. Tykkäsin myös tempauksesta, missä yleisöön jaettiin t-paitoja jonkinsorttisen pienen singon avulla. 

Peli päättyi 5-1 TPS:n tappioksi. En kannattanut joukkueista kumpaakaan kovin intohimoisesti, mutta olisi silti ollut ihan kiva, jos paikallinen joukkue olisi pärjännyt.

Innostukseni urheiluun ei tästä juuri muuttunut. Ehkä tunnelma olisi ollut mukaansatempaavampi intensiivisessä mitaliottelussa. Olen joka tapauksessa iloinen uudesta kokemuksesta. Nyt voi ainakin sanoa käyneensä kokeilemassa.

#MunSydänKuuluuJäälle

Se tunne vahvistuu vuosi vuodelta, jääkiekon aikaan. Mä tiedän sen vapauden tunteen, miltä se tuntuu. Kun saat vain luistella pää kolmantena jalkana tai kuin päätön kana. Se kun saat vain olla ajattelematta yhtikäs mitään, ainut mistä sillä hetkellä tiedät on valmentajan kuunteleminen harjoituksissa tai pelissä joukkue tovereiden kanssa kommunikointi.
Siinä pystyy unohtamaan kaiken muun, mikä voikaan olla parempaa kuin vapaus?

Nyt kun en ole ollut jäällä vuosi kausiin, melkein 10 vuoteen, tunnen olevani kahlittuna päällä maan. Aivan kuin jossakin häkissä niinkuin koe-eläin. Jokaisen pitäisi saada tuntea olevansa vapaa, oli sitten parisuhteessa tai ei. Mulle itselleni vapauden tunne, tai vapaus itsessään on jäällä olemista. Mä tunnen sen kuinka mun sydän huutaa hoosiannaa jääkiekkoa katsoessa, mun sydän kuuluu jäälle.

Suunnitelmia suunnitelmien perään. Mitä sitä voikaan sillä hetkellä tehdä, kun tietää tiettyjen asioiden olevan puutteellisia tai jotkin asiat eivät vain riitä.
Rahat ei riitä.
Kunto ei riitä.
Suunnitelmia lisää kaverin seurassa.
Lenkkareiden hankkiminen, lenkille siis, jotta saisi kuntonsa nousuun. Pitää saada reisilihakset rääkkiin, ei siellä harkoissa muuten selvitä hengissä. Pelkkää jalkatyötähän se suurimmaksi osaksi on. Lenkkeilyä lenkkeilyn perään.
Rahaakin pitäisi säästää, että saisi kausimaksun maksettua jos haluaa liittyä. Niin ja ne varusteet, no onneksi luistimet ovat toivonmukaan talella vielä. Kaikki muu pitäneekin hankkia uutena, mailasta alkaen. Rahaa uppoaa, mutta upotkoon kun kerran kyseessä on sellainen laji johon olen jo 10-13 vuotta sitten rakastunut pikkunassikkana. Kyllä siitä sitten tekeekin mieli maksaa, kun tietää saavansa tehdä sitä mistä pitää.
Hassua, muistan vieläkin vanhan pelinumeroni, vaikka siitä aikaa onkin... #18 FoPs:n paidoissa, voi niitä aikoja. 

En ole harmitellut kummemmin lopettamistani, silloisen joukkueen puolesta, mutta myöhemmin on ollut se olo, että ei mun pitäisi olla tuolla jäällä pelaamssa.
Se, että onko se ringetteä vai naisten jääkiekkoa ei ole väliä. Se, pelaanko missä seurassa ei ole, oli se sitten Forssassa FoPs:n paidoissa tai täällä Turussa Turun Ringeten paidoissa. Vaan se, että saan olla mukana niinkin hienossa lajissa ja seurassa pelaamassa.

Mitä vapaus merkitsee teille lukijoille? Tai mistä te saatte vapauden tunteen?
Voit kommentoida alla olevaan kommenttikenttään tai lähettää pidemmän tekstin julkaistavaksi täällä blogissa osoitteeseen: info@mimmi.fi

-Frankie