Elämäntarkoitus on löytynyt

Mä olen ollut kohta jo kaksi viikkoa pienen pojan äiti, enkä voisi enää ajatella elämääni ilman tätä pikkuista. Tämä pieni hurmuri on tuonut mun elämään niin paljon iloa. Rakkauden määrä vain suurenee päivä päivältä tätä pikkuista kohtaan. Vielä tämän vuoden alussa en uskonut vielä joku päivä eläväni näin onnellista elämää. Se päivä kuitenkin koitti 11.9.-14, enkä missään nimessä kaipaa aikaa ilman tätä minimiestä. Toivottavasti hän ei kasva liian äkkiä isoksi pojaksi.

-Erkku

Blogihaaste-vastaus

Blogihaasteena oli ottaa kuva siitä, mistä erityisesti pitää itsessään.

Itsessäni pidän erityisesti omista silmistäni.

Mä sain tarpeekseni!

Olisin voinut jatkaa tuota otsikkoa, mutta se ei olisi ollut enää soveliasta luettavaa.
Anyways, ehkä nyt sit vois mennä itse aiheeseen, jos mulla nyt taaskaan on sellasta.
Noo, mutta kuitenkin.

Tänne blogiin en ookaan vielä kirjottanut mitään; toisin ku paperille joten sana muodot tai valinnat voi siis jothua siitä, että oon jo kirjotellut paperille; omille silmille.

Oon siis tosiaan yksinäni mietiskelly, että miksi asioiden aloittaminen voi olla niin tajuttoman vaikeaa? Tai oikeastaan jonkin tetyn asian. Nykyään mun tulee helpommin aloitettua siivoaminenkin. Mikä on itselleni täysin uutta, joo ei, en siltikään pidä siivoamisesta.
Mutta lenkille lähteminen, miksi ihmeessä se voikaan olla niin vaikeaa? Jos nyt pitäisi valita siivoamisesta ja lenkille lähtemisetä niin melkein 100%: sesti siivoaisin paljon mieluummin kuin lähtisin lenkille. Aikaisemmin jos joku, olisi tullut ja yksynyt tätä kysymystä, olisin ehdottomasti valinnut lenkille lähdön. Mutta miksi tuo ajatus onkaan kääntynyt täysin ympäri? Miksi mieluummin tällä hetkellä siivoan kuin lähtisin lenkille? Olis kyllä oikein kiva tietää mistähän mahtaa johtua.

Tosin joo, oon kyllä melko tyytyväinen, tai no ylpeä itsestäni; siivoamisen jälkeen aloin vetämään ihan kunnolla kunnon lihaskunto treenii. Sitä semmosta peruspullaa; vatsalihaksia, kyykkyjä ( reisilihaksii ), 4Kg käsipainon nostamista tms. Ja vielä kaupan päälle ajattelin ( siis on vielä ajatuksen tasolla ), että kävelisin keskustaan. Jalat siinä kyllä tulee olemaan maitohapoilla, mutta tietäispähän tehneensä jotakin.

Mahtaneen olla vaikutusta, sillä että on saanut kuulla sitä dissausta ja vinoilua siitä etten ole tehnyt vaikka olis sovittu jotakin. Joo sovittiin kaverin kanssa, että alotetaan treenaaminen, joo itse kun tunnun taas olevan laiska, niin enhän mä ole mitään tehnyt toisin kuin hän.
Hmmmmh...

Joten oon saanu kuulla siitä nyt aika paljonkin viime aikoina, joten veikkaan, että ehkä se, että se sun oma kaveri dissaa ja vinoilee sulle vaikuttaa siihen, että alat tekemään jotakin. Ehkä toi oli se mitä tarvitsinkin, kuka tietää? Vaikka koulussa on aina kiusattu, mutta ei se oo ilmeisesti riittävästi vaikuttanut siihen, että tekisin asialle jotakin. Ilmeisesti se, että oma kaveri alkaa dissaamaan ja vinoilemaan sattuu vain enemmän ja silloin sitä haluaa tehdä asialle jotakin. Ja oon saanut siitä tarpeekseni. Ehkä tässä on myös taustalla jokin pieni pelko, että kaverit vain lähtee "karkuun"; ei tahdokaan olla tekemisissä? Ei, en tiedä, täysin villi veikkaus,  tai ehkä mä vain olen sen verran "riippuvainen" kavereista/ystävistäni, että tekisin mitä vain heidän eteen. Oikeastaan, oon tehnytkin ja tulen varmaan aina tekemäänkin. Ehkä pitäisi opetella olemaan enemmän itsekäskin.

Joo pystyn myöntämään, etten ole täydellinen, tosin täydellistä ihmistä tällä planeetalla ei olekaan! Mutta siis psytyn myöntämään omat vikani, jotka itse tiedustan itselläni olevan.

Tosiaan, nyt alko tajuton lihaskunto treenaus. Tai ainakin lupaa yrittää, helppoa tästä tuskin tulee, mutta miksen yrittäisi? Onhan mulla jo musiikkisoittimessani lenkkeily soittolista, jossa tietenkin vain energistä musiikkia, jotta jaksais vetää kunnolla loppuun asti. Tosin, voisin väittää, että nykypäivänä tässä elämässä mikään ei tuu olemaan helppoa.

Soo, I'm really gonna try this...!

-Frankie

Blogihaaste!

Ota kuva siitä mistä erityisesti pidät itsessäsi! 

Kuvan voi lähettää julkaistavaksi täällä blogissa osoitteeseen info@mimmi.fi. Tai voit ladata sen itse, jos sinulla on blogimme tunnukset.
(Jos olet alle 18-vuotias, toivomme ettet lähetä itsestäsi tunnistettavaa kuvaa ilman huoltajan lupaa.) 


Tämä haaste on Allianssin verkostotapaamisessa tapaamieni nuorten kanssa töitätekevien ammattilaisten keksimä! :)
Verkostopäivän teemoina olivat nuorten yhdenvertaisuus, osallisuus, luovuus, itsensä ilmaisu, vaikuttaminen ja oman äänen esiin tuominen. Tapaaminen koostui monipuolisista luennoista ja työpajoista.

Toiseksi haasteeksi he ideoivat: Vaihda esim. Facebook-profiilikuvaksesi mahdollismman luonnollinen kuva itsestäsi. Tätä voit kokeilla halutessasi omassa profiilissasi.


Terkuin,

Tyttöjen Talon Veera  

TYTTÖJEN TALON "MITEN MINUSTA TULI MINÄ" -ILLLAT OVAT TÄÄLLÄ TAAS!

Ensi viikon keskiviikkona 24.9. klo 17.30–18.30 vieraana Turun Tyttöjen Talon avoimessa toiminnassa ammatikseen bloggaava, nuori äiti Emilia Huttunen!

”Ikuinen äitien oikeuksien puolestapuhuja, toivoton romantikko ja intohimoinen treenaaja. Rakastaa perhettään ja kinuskidonitseja. Peittoaa äkkipikaisuudessa Pikku Myyn ja pelkää pimeää. Suomen suosituimmasta perheblogista löydät arkea ja juhlaa
sekä ajankohtaisia aiheita.” - Emilia

Tervetuloa kuulemaan Emilian tarina!
Voimme myös yhdessä kysyä ja keskustella bloggaamiseen, nuoreen äitiyteen ja muuhun Emilian elämään liittyvistä asioista.
 
Faktaa Emilian blogista:
• MUTSIS ON. -blogi: mamalife.fi/mutsison valittiin vuoden 2014 viihdyttävimmäksi blogiksi Lue lisää: www.indiedays.com/item/toimitus/he-ovat-sateilevin-viihdyttavin-ja-fotogeneettisin-voittajat
• Artikkeli Emiliasta: www.otavamedia.fi/web/guest/ajankohtaista/view/384184
• Artikkeli Emiliasta:http://blogit.kaksplus.fi/toimitus/ai-eiko-kukaan-kertonut-etta-sun-pitaa-poseerata-alasti-eli-nain-tehtiin-kaksplussan-ja-mutsis-on-emilian-kansi/
• Emilialla myös suosittu FB-sivu! www.facebook.com/mutsiss

Kommenttikenttään voit kirjoittaa valmiiksi kysymyksiä Emilialle. Voit myös ehdottaa seuraavaa Miten minusta tuli minä -illan vierasta!

Rakkain kaikista

Keskiviikkoaamuna (10.9) jäin äitiyspoliklinikkakäynnin jälkeen tyksiin ja aloitettiin käynnistys pallongin avulla. 

Pallonki ei käynnistänyt synnytystä toivotulla tavalla, joten torstai aamuna (11.9) minut siirrettiin synnytysosastolle.

Minulle pistettiin kanyyli käteen ja sen kautta sain synnytystä edistävää nestettä suoneen. 

Noin kolmen-neljän aikoihin supistukseni yltyivät niin koviksi, että sain supistuskipuihin ilokaasua. 

Noin kahdeksan aikoihin halusin suihkuun, sillä en enää pystynyt olemaan makuulla. 

Suihku teki tehtävänsä ja sai synnytyksen loppuviimein käynnistymään. 

Heti suihkusta takaisin synnytyssalin sängylle päästyäni alkoi ponnistuttamaan ja sain luvan ponnistaa heti, kun tulisi supistuksia. 

Supistuksia tuli noin minuutin-kahden välein, joten ponnistusvaihe kesti vain kymmenisen minuuttia. 

Pieni poika syntyi Torstaina 11.9 klo.20.58. Painoa pikkuisella oli syntyessään 2695 kg ja pituudeltaan hän oli 48 cm. Pisteitä poika sai 9/9/9, eli täydet pisteet. Pojan nimeksi tuli Saku. <3

"Enkä anna kenenkään sua pois viedä multa minnekkään."

Täydellinen pieni ihminen, sä olet ainutlaatuinen <3

-Erkku

Odotusta, odotusta....

Heippa vaan kaikki täältä sohvanpohjalta :)

Mulla on siis selkä todella kipeä ja rasittunut tästä kaikesta lisäpainosta (Ei! Sitä ei ole paljoa, mutta selkä vihottelee, kun ei ole tottunut)

Tänään (31.8) lähden kuitenkin ikeaan parin päivän huilimisen jälkeen. Saas nähdä, mitä sieltä tarttuu tänään mukaan :)

Huomenna on siis jo syyskuu. Eli 17 päivää laskettuun aikaan.

Aika on mennyt kamalan nopeasti. Juurihan mä sain tietää odottavani lasta.

Nyt vain odottelen, että koska pikkuinen päättää tulla maailmaan.

Täällä häntä odottaa äiti, iskä, mummi, eno, serkku ja muut sukulaiset.

Vauva! Olet meille kaikille niin rakas ja tärkeä, vaikka emme vielä tiedä edes minkänäköinen sinä olet. Pääasia on, että synnyt terveenä ja voit hyvin.

Kivoja potkuhetkiä sinne masuun. Toivottaa äitisi

<3

-Erkku