Politiikka on näkemistä toisin

Kansanedustaja Annika Saarikko (keskusta) vieraili Turun Tyttöjen Talon avoimessa illassa ja kokeili vapaaehtoistyöntekijän roolia. Vierailunsa jälkeen Annika kirjoitti tämän kolumnin blogiin.

Marraskuun aamussa pimeän kaupungin ylle on päivä valkeamassa. Lehdet ovat jättäneet puun oksat. Sataa tihuuttaa. Katselen työhuoneeni ikkunasta eduskuntatalon julkisivua - korkeita pylväitä ja loputtomia rappusten askelmia. Miksi eduskuntatalosta on aikanaan sata vuotta sitten tehty harmaa? Ajatelkaa nyt jos se olisi vaikka keltainen? Miten se tuntuisikaan iloisemmalta ja helposti lähestyttävämmältä. Talo on yhtä harmaa kuin alkava päivä. Yhtä harmaa kuin politiikka, tekisi jonkun mieli varmasti sanoa.

Vai onko sittenkään? Onko politiikka tylsää ja harmaata, vierasta ja muualla olevaa? Myönnettäköön, okei. Joskus se on. Esimerkiksi silloin kun kokous alkaa kahdeksalta, siellä puhetta johtaa setä harmaassa puvussa ja kahvikaan ei virkistä. Mutta aika usein, aika usein se on jotain ihan muuta.

Ja mitä politiikka oikeastaan sitten on?

Politiikka-sana tulee alunperin Kreikan kielestä Polis-sanasta (joo, just sieltä, jossa rahat on nyt vähissä ja maa vaikeuksissa ja uutisissa aina puhutaan siitä). Alunperin se on tarkoittanut kaupunkia. Politiikalla voi laajasti ottaen tarkoittaa kaikenlaista yhteisten asioiden hoitamista. On myös sanottu, että politiikkaa on aina siellä, missä asiat voitaisiin tehdä myös toisin. Parhaimmillaan se on vaihtoehtoja ja valintoja.

Maanantaisella vierailullani Turun Tyttöjen talolla kävimme mielenkiintoisen keskustelun poliittisista asioista. Tunnin vierähtäessä vauhdilla havaitsimme varmasti yhdessä, mitä kaikkea politiikka oikeastaan voi ollakaan. Uskalsitte kyseenalaistaa ja kysyä. Hyvä! Siinä on hyvän politiikan alku, aina. Huonoja kysymyksiä on harvoin (mutta huonoja vastauksia kyllä ehkä useammin...)

Olin superylpeä teistä tapaamistani tytöistä, jotka halusitte käydä keskustelua vanhustenhuollosta. Emme jumittuneet puhumaan vaan siitä, miten huonosti nuorilla on asiat, vaan katsoimme asiaa laajasta näkökulmasta. Hyvä niin.On sanottu, että sivistysyhteiskunnan mittari on se, miten se pitää huolta heikoimmista. Me olemme velkaa isoäideille ja isoisille sen, että he saavat arvokkaan hoidon elämänsä loppupuolella. Siihen liittyy riittävä määrä hoitajia, kodin kaltaiset olosuhteet, hyvä ruoka, läheisyys ja sopiva kiireettömyys.

Niin ikään juttelimme ruuasta laajemminkin. On mahdotonta ymmärtää, miksi maailmassa on köyhyyttä ja nälänhätää ja sitten me hyväosaiset heitämme kelpoa ruokaa roskikseen järjettömät määrät joka päivä. Lupasin ottaa selvää siitä, mihin perustuu kauppojen sääntö siitä, että vanhentuvia, mutta syötäviä ruokia ei kaupaa saa lahjoittaa kenellekään. Asian selvitys on käynnissä, palaan siihen heti kun saan tietoa. Ja sitten voisimme yhdessä miettiä, miten voisimme asiaan vaikuttaa.

Hienoa, että Heljä järjesti pyynnöstäni mahdollisuuden tulla tutustumaan toimintaanne. Kaikkiaan maanantai-ilta Tyttöjen Talolla oli mahtava. Oli ilo olla vapaaehtoisena seurassanne. Muistattehan olla iloisia siitä, että niin moni hyvä tyyppi haluaa antaa ajastaan hetkiä viettääkseen ne teidän kanssanne. Vapaaehtoistyö on tärkeää. Tosi tärkeää. 

Eläkää ihania hetkiä yhdessä. Löytäkää valoa syksyn pimeään! Ennen muuta: vaikuttakaa! Uskotaanhan, että voimme muuttaa maailmaa. Pieni askel kerrallaan.

Terveisin

Annika Saarikko
kansanedustaja (kesk)