Ilman sähkö ei ole kivaa olla, mutta silloin voisin kirjoittaa elämästäni kynttilän valossa. Silloin ei voisi katsoa telkkaria, mutta se asia ei minua haittaa, koska silloin voisin vaan kirjoittaa. Minun ei ole pakko katsoa telkkaria tai olla koneella, mutta se on vaan sitä, että ei ole muutakaan tekemistä. Jos joutuisin olemaan ilman sähkö, niin todennäköisesti lukisin myös kirjaa. Uskoisin, että ilman sähköä voisin elää, mutta hankalaa olisi esim. tehdä ruokaa tai pestä pyykkiä (tai voisihan pyykkiä pestä käsinkin). Se ruuanlaitto olisi kyllä haastavaa, mutta kyllä siihen tottuisi jos ilman sähköä joutuisi elämään.
Ennen vanhaan ei edes ollut kännyköitä ja hyvin tultiin toimeen ja saatiin yhteys toiseen ihmiseen. Silloin vaan mentiin toisen luo. Jos ketään ei ollut kotona, niin mentiin myöhemmin uudelleen. Nykyään soitetaan, että ootko kotona ja voinko tulla kylään? Ja sitten sieltä sanotaan joko näin: olen minä kotona, tule vaan tai minä en ole kotona juuri nyt. Hyvin nykyäänkin voisi vaan mennä katsomaan onko joku kotona vai ei? Ei se ole niin vaikeaa, ei ainakaan luulisi olevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogi-juttuja saa mielellään kommentoida ja rakentavaa kritiikkiäkään ei pelätä! Kommentit tullaan kuitenkin ensin hyväksyttämään Turun Tyttöjen Talon työntekijällä. Tästä johtuen, kommentit tulevat näkymään viiveellä. Kiitos kommenteistasi!