keskiviikko 7. elokuuta 2013

I'm in love with... music

Se tunne, kun kuuntelet jotakin biisiä ja yht'äkkiä siitä yhdestä tietystä biisistä tuleekin niin valtavasti muistoja mieleen. Muistoja, tai hetkiä, jotka haluaisit elää uudelleen ja uudelleen, mutta tiedät ettet tule koskaan saamaan niitä hetkiä muodossa taikka toisessa takaisin. Elät siinä tunteessa; aivan kuin se kaikki olisi eilistä. Kesken biisin muistat toisenkin, kolmannenkin ja muutaman muun biisin jotka tuovat mieleen ne hetket ne muistot sen tunnelman vuosien takaa. Alatkin mielessäsi elämään niitä hetkiä uudelleen ja uudelleen päivä päivältä, kuunnelle ne samat biisit yhä uudelleen ja uudelleen... Kyllästymättä niihi samoihin bändeihin, sanoihin, rytmiin, tunnelmaan ja siihen kaikkeen mitä yhdessä biisissä onkin. Biisit jäävät päähäsi soimaan; havahdut haluavasi kuunnella sen tietyn biisin tässä-heti-nyt; refleksisi ovat äärimmillään, kun vaihdat biisin siihen mielitiettyysi. 

Eikä sitä oikein tiedä miten olla, hyppiä ilosta, tanssia keskellä lattiaa tai pihaa siitä tunnelmasta mikä on tarttunut biisin välityksellä vaiko itkeä ilosta muistellen 'vanhoja hyviä hetkiä'. Sitä väkisin vaihtaa toiseen biisiin rauhoittuakseen; puoli väkisin kuunnellen puolet biisistä puolella korvalla, kun mieli kuuntelee yhtä ja samaa biisiä vuorokauden tunnit ympäri. Hetkeksi pystyy kuuntelemaan muutakin, mielesi löysi jotakin todella kiinnostavaa johon pitänee keskittyä oikein kunnolla... Kunnes keskittymisesi herpaantuu ja tajuaa ettei se mielitietty biisi soikaan enää taustalla, automaattisesti sitä vaihtaa biisiä. Aivan kuin se yksi tietty biisi olisi polttoaine jolla kulkea eteenpäin, se energisyys jolla 'heräisit' aina siihen päivään tai auttaisi keskittymään...

Sitä kuuntelee päivästä toiseen niitä biisejä, tai vain sitä yhtä mielitiettyä, kunnes tajuaa kuuntelevansa samaa biisiä päivästä toiseen melkein yhtä soittoa putkeen. Alkaahan sitä itsekin jo miettiä, mahtaneekohan tässä olla jotakin vikaa jo? Kuuntelee yhtä ja samaa biisiä päivästä toiseen, välillä hieman jotakin muuta, mutta että jaksaa yhtä biisiä kuunnella niinkin monta kertaa putkeen? Tykästymistäkö, ei kai nyt sentään? Eihän sitä nyt yhteen biisii voi tykästyä niin helpolla, vai voiko? Eihän tuollaista kannata edes miettiä vaan jatkaa biisin, tai biisien kuuntelemista, kunnes jonain päivänä sitä tajuaa jotakin vielä suurempaa... Tajuaa, että onkin menettänyt sydämensä jollekin bändille. Bändille josta ei ole kuullut aikaisemmin kuin vasta muutama vuosi sitten, bändille jolta kuulit vain muutaman hassun biisin. Bändille, jonka levyt jo tahtoisit niin kovasti saada itsellesi tietäen ettei ole juuri nyt varaa. Bändille, josta et edes tiedä juuri mitään, bändille jonka laulajan ääntä voisit vain kuunnella minutista minuttiin, tunnista tuntiin, päivästä toiseen... Naurahtaen, tajuat stalkkaavasi Wikipediasta hieman tietoja bändin laulajasta; saavasi naurukohtauksen, kun tajuat miettiväsi ' kuinka päälle 40 vuotias voikin kuulostaa päälle 20 - 30 vuotiaalta...'
Hetkeä myöhemmin myönnät itsellesi rakastuneesi bändiin, tai bändin musiikkiin.
Stratovarius ♥

Oiva tapa saada ajatukset muutosta muualle... ;)

-Ronnie

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogi-juttuja saa mielellään kommentoida ja rakentavaa kritiikkiäkään ei pelätä! Kommentit tullaan kuitenkin ensin hyväksyttämään Turun Tyttöjen Talon työntekijällä. Tästä johtuen, kommentit tulevat näkymään viiveellä. Kiitos kommenteistasi!