Mistähän sitä sit aloittais tän tekstin kirjoittamisen? No itseäni nyt ainakin harmittaa, kun en voikaan lisätä paria kuvaa tänne kun eivät tallennu mun muistikortille vaan puhelimen muistiin. En ole vielä tarpeeksi siis perehtynyt tuohon uuteen puhelimeeni. Kyllä mulla on uusi puhelin, Sony Xperia Z2. Eiköhän sitä tässä kerkiä siihen perehtymään jossain vaiheessa. Mutta josko nyt vaikka ihan ensiksi kirjoittais tän blogi tekstin.
Elikkäs, oon alottanu nyt lenkillä käymisen ja oon todella ylpeä itsestäni. Yksinäni en käy lenkillä vaan siinä uravalmennuksessa tutustuin muutamaan todella mukavaan ihmiseen; tämän yhden kanssa sitten käydään yhdessä aina torstaisin lenkillä. Ollaan jo tässä kuukauden verran käyty kerran viikossa lenkillä, tosin mun pitäisi käydä ainakin kolme kertaa viikossa lenkillä. Eli jos vaikka saisin toisen kerran raahattua itseni yksin lenkille, olisin vieläkin ylpeämpi itsestäni. Olen siis jo kerran ollut yksin lenkillä, koska kaverini ei ollut turussa silloin. Eikä se ole mikään syy olla menemättä lenkille. Tai itse en ainakaan pidä sitä minään syynä olla lähtemättä lenkille jos kaveri ei pääsekään. Hän toimii mulle todella hyvänä motivaattorina, joten ehkäpä siinäkin on yksi syy, että lähden myös yksinkin lenkille. Elikkäs kyllä ne kilot tästä vähitellen karisee pois ja jää jonnekin kauas menneisyyteen. Ja joo kyllä, tiedän, ettei pelkästää lenkkeily auta asiaan vaan pitänee olla myös syöminen kohillaan ja treenatakin.
Olen ainakin nyt (kerrankin) konkreettisesti tehnyt asialle jotakin, olen ostanut jumppakuminauhan ja käsipainot. Entuudestaan mullahan on 4Kg kahvakuula joten kyllähän noilla jo alkuun pääsee. Toisin sanoen tämä taitaa olla itselleni tämä muutoksen vuosi, olen aloitanut oikeasti tekemäänkin jotakin enkä vain puhu mitä aloitan tekemään jne. Eiköhän tässä kohdassa saakin olla vähän ylpeä itsestään? Jos joku sanoo, ettei tää ole vielä mitään, niin ihan sama, mä ainakin olen sitä mieltä, että saa ja täytyykin olla ylpeä itsestään.
Tästä alkaneekin mun äärimmäisen pitkä matka kohta kevyempää ja parempaa elämään. Onneksi on kaveri joka jeesii mua ja kertoilee mitä kannattanee tehdä ja mitä ei. Mitä kannattaa syödä, mitä taasen välttää jne. Iso kiitos siis tälle mun kaverilleni jos hän tosissaan jaksaa rämpiä mun kanssani tän laihduttamis operaation läpi ! Silloin mä vasta kiitollinen olenkin hänelle ja todella kiitollinen olenkin. Eihän sitä voi sanoin kuvailla kuinka kiitollinen sitä voikaan tuollaisessa vaiheessa ihminen olla. Auttaa toista saamaan kilot pois ja jaksaa neuvoa ja antaa vinkkejä kaikkeen mahdolliseen.
En tiedä voinko sanoa, että oon ottanu tähän reenaamiseen lisäksi musiikin vai en, mutta oon kuunnellu lähi päivinä totaalisen paljon yhden tietyn artistin musiikkia. Ja yllättävästi löytänyt lisää uusia lemppareita. Joillain tapaa pystyy samaistumaan joihinkin lyriikoihin, mutta se nyt se pääasia tässä olekaan. Mutta tosiaan, sen artistin musiikki voisi jollain tapaa toimia motivaattorina myöskin siinä missä kaverinikin.
Ja kyllä tiedän, että monia varmasti kiinnostaa mistähän bändistä mahtanee olla kyse; osa sen jo tietääkin, mutta osa taas ei. Kyseessähän on Popeda; jotain niin parasta ! Oon jotenkin aivan innoissani tuosta musiikista ja noista veisuista ku olla ja voi. Sanathan mä osaan jo ulkoa suhteellisen monesta kappaleesta, mutta minkäs teet kun vain tykkäät jostain bändistä niin väkisinkin siinä oppii laulujen sanoitukset ulkoa.
"Ja beibi on niin Y-L-P-E-E, ylpee, joo hän on
Ja beibi on niin Y-L-P-E-E, ylpee, joo joo " // Popeda - Beibi on ylpee
-Frankie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogi-juttuja saa mielellään kommentoida ja rakentavaa kritiikkiäkään ei pelätä! Kommentit tullaan kuitenkin ensin hyväksyttämään Turun Tyttöjen Talon työntekijällä. Tästä johtuen, kommentit tulevat näkymään viiveellä. Kiitos kommenteistasi!