Tarinatuokio

Tyttöjen Talon MEME-mediaryhmässä heräteltiin kirjoitusluovuutta erilaisilla kirjoitusharjoituksilla. Tässä esimerkiksi yhden tehtävän tuotoksia. Tehtävässä piti valita jokin kirja. Mennä kirjan sivulle 12 ja riville 7. Siltä riviltä tuli poimia yksi lause. Tätä lausetta sekä näistä alla olevista kuvista 1-3 kuvaa käyttäen piti muodostaa fiktiivinen tarina tai runo. Kirjasta poimittu lause on tummennetulla tekstissä.

"17.3

On ollu taas ihan paska päivä! Aamu alko jo ihan jees; koulus oli 

nastat fyssantunnit ja hyvää safkaa. Kotiin tullessa fiilis  sit 

käänty huonoks; faija oli taas dokannu ja mutsi tietty rages hälle 

sydämensä pohjasta. Hillitsin itseni ja tyydyin seuraamaan vierestä 

neutraalina tilannetta, kunnes sitten kuitenkin raivosin ihan vähän. 

Ja sen seuraksethan nyt tiedetään...

Mutsi ja faija löytää yhtäkkiä yhteisen kasvatuslinjan ja alkaa yhess 

huutaa mulle-vaikken oo ees tehny mitään! Ne on! En jaksanu sit enään 

himapaskaa vaan otin kamat ja lähin ovest ulos. Meiän lähel on yks 

uimaranta missä kukaan ei hengaa näin kevättalvella. Siel on hyvä 

antaa itkun tulla ja kuvitella ohikulkevat laivat..."

"Mirabelle haaveilee matkalle lähdöstä. Syksy on niin pitkä, harmaa ja vetinen. Olisi päästävä etelän lämpöön, Välimeren rannalle. Tähän mennessä haave ei ole koskaan toteutunut. Mirabellen opintoneuvoja Lisa ei pidä matkalle lähtemistä kesken lukukauden järkevänä suunnitelmana. Lisa on yrittänyt saada Mirabelleä motivoitumaan ja innostumaan opinnoistaan, mutta tytöstä on vaikeaa saada mitään otetta. Tulee ja menee miten haluaa. Tänään Mirabelle on kuitenkin päättänyt, että aikoo suorittaa koulutuksen loppuun. Mutta ennen sitä on päästävä matkalle. Mirabelle kertoo ajatuksistaan matkalle lähdöstä jälleen kerran Lisalle. "Sitten Lisa antaa neuvoja, jotka ovat niin outoja, ettei Mirabelle ymmärrä niitä."

"Pelästynyt perhe

kaukana täältä meren rannalla  on pieni asunto.

Siellä asui Mies ja Nainen heille oli tulossa lapsi.

Nainen katsoi, joka päivä merelle, josta purjehti laivoja ohi.

Hänen haaveensa oli muuttaa kaupunkiin.

Eräänä myrskyisenä päivänä, nainen synnytti pojan. Pojan nimeksi tuli julius jani pekka autio. Sinä päivänä  naisen unelma toteutui he muutivat kaupunkiin.He saapuivat kaupunkiin, niin nainen oli avain innoissaan, mutta mies pelkäsi hiukan. Yhtäkkiä kaupungin poliisi huusi: Pöhkö dekkaristi, hän on kai julius autio? Mies, nainen ja heidän lapsensa pelästyivät niiin paljon, että muutivat meren ranalle takaisin. Nainen hautasi haaveensä iki ajoiksi. He asuivat meren ranalla elämänsä loppuun asti.
   

                      LOPPU"