Muistan ikuisesti kun lähdin setäni kyydillä silloisen parhaan ystäväni kanssa festareille Provinssirockiin. Vuosi oli 2001 ja olin 17 v.
Olimme menossa katsomaan Manic Street Preachersia, mutta tämä tarina ei kerro Manicseista, eikä ystävyydestä. Tämä tarina kertoo matkasta, joka jatkuu vieläkin vieden ympäri Suomea. Tämä on ainutlaatuinen tarina rakkaudesta - rakkaudesta, joka alkoi noilla festareilla ja ei ota laantuakseen. Tämä on tarina faniudesta - faniudesta, joka on hallinnut sydäntäni kohta 12 vuotta.
Palataanpa siihen hetkeen kun astuimme Provinssirockin portista lämpimänä kesäkuun päivänä. Saimme viikonlopun ohjelman käsiimme ja huomasimme yhden mielenkiintoisen bändin soitavan ennen Manicsia. Päätimme mennä katsomaan sitä. Ahtauduimme muun lössin joukkoon ja huomasimme pian olevamme yleisömeren toisessa rivissä.
Bändi marssi lavalle hetken kuluttua. Olin myyty. Huomasin kuolakertoimeni kasvavan tuijottaessani komeaa rumpalia. Biisit olivat aivan uskomattomia! Olin rakastunut.
Festareiden jälkeen kotiin saapui hyvin silmät verestävä, mutta tuore nuori nainen, joka heti seuraavana päivänä meni ostamaan kyseisen bändin albumin. Sitä sitten tuli luukutettua siskon harmiksi. Meillä kun oli yhteinen huone.
Niistä hetkistä alkoi vuosien keikkarumba, paljon hyviä ja ihania hetkiä.
Hymyjä ja unohtumattomia juttuja.
Jännitystä ja odotusta.
Ystävyyttä ja rakkautta.
Kaikilla edellä mainituilla on ollut suuri rooli siihen missä olen ja missä näen itseni nykyään.
Olen selvinnyt tämän bändin musiikin avulla siitä, että olen ollut lähellä tuhoa.
Olen kasvanut tämän bändin mukana aikuiseksi.
Lokakuussa Turun Logomossa täyteen tulee tämän bändin kanssa 12 vuotta ja kolmaskymmenes keikka. Uusi sinkku neljän vuoden tauon jälkeen on sytyttänyt sydämeeni tutun palavan rakkauden.
Toivon, että bändi ja tämä oma palo heidän musiikkiaan kohtaan jatkuu ainakin vielä toiset 12 vuotta ja enemmän - kehittyen ja tehden elämästäni elämisen arvoisen.
Uusi biisi on I´m a mess ja bändi The Rasmus.
- Axuli83
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogi-juttuja saa mielellään kommentoida ja rakentavaa kritiikkiäkään ei pelätä! Kommentit tullaan kuitenkin ensin hyväksyttämään Turun Tyttöjen Talon työntekijällä. Tästä johtuen, kommentit tulevat näkymään viiveellä. Kiitos kommenteistasi!