Hiuksilla räpeltämistä ja kesätöiden aloitus.

Hiukset lyheni taas huomattavasti; keesi tuli takaisin. Sivuilta ja takaa millisiili. Keesiä pitäisi vielä hieman tasoitella, mutta kyllä se nyt näinkin menee.

Punainen värikin tuli takaisin - ei enää oranssin ja pinkin sekoitusta, jes!
Juurikasvuun väri ei ottanut kunnolla kiinni, mutta tässä on vielä kesää jäljellä, niin ehtii värjäämään ja tuhoamaan hiuksiaan moneen otteeseen..

Kesätyötkin alkoivat perjantaina 1.6. Se oli jännä päivä. Työntekijät olivat todella mukavia ja he näyttivät mistä ovesta pääsen mihinkin, ja mistä ovesta ei "saa" mennä, koska se ei kuuluu enää heille... Tai toisin sanoen, meille.

Ovia tulee vastaan joka suunnasta, käytäviä tulee vastaan melkein jokaisen oven takaa.
Iltasiivousta. Saanpahan ainakin rauhassa seikkailla kirjaston käytävillä ja seilata edestakaisin puhuvalla hissillä ylös ja alas, kunnes löydän oikeaan paikkaan.

Tuo kullattu kahvihuone uudella puolella - ei ristin sielua, ketään ei ole missään.

Askelien ääni - kenenkään ei enää pitäisi olla täällä, paitsi yhden; kirjoittamassa koneella jotakin. Onko täällä muitakin?

Pöytien pyyhintää - musta, nopeasti vilahtava hahmo kiinnitti huomioni. Onko täällä muita? Ketä se oli? Linssit tekee kepposiaan, oliko se kuitenkin se kummitus? Linssit sai luvan tehdä kepposiaan, mutta mitä jos...

Yksin koko päivän vanhalla ja uudella puolella - Halusikohan kummitus katsoa perääni, etten eksy? Halusiko hän, että pärjään yksinäni ensimmäisenä työpäivänäni?

Kylmät väreet menivät selkärankaa pisin, uskottelen itselleni, että linssit vain hämäävät ja tekevät kepposiaan.

Ei siellä pitäisi olla kuin yhteensä kaksi; minä itse siivoilemassa ja vähän matkan päässä jonkin sortin konttoristi vai mikä lie hän onkaan, tekemässä töitään toimistossa.

Kaiken huippu tässä paikassa on se, että pukuhuoneemme on vanhalla puolella... KELLARISSA!
 Eli siis kellarissa täytynee olla yksin - pukkarin takia...

Jännitystä siis kerrakseen jokaiselle päivälle. Toivottavasti ensimmäisenä aamusiivouspäivänä, jos siis olen yksin, kummitus katsoisi sen verran perääni, etten eksy...

Hyvää Kesää kaikille blogin lukijoille ja kirjoittajille!


-Sparrow