Turun Tyttöjen Talon ensimmäisen Miten minusta tuli minä -illan vierailijana on naispoliisi keskiviikkona 24.10.2012 klo 17.30-18.30 Turun Tyttöjen Talolla. Voit esittää kysymyksiä tai vain tulla kuulemaan poliisin matkasta ammattiinsa ja omaksi itsekseen.
Tervetuloa!
Tervetuloa Turun Tyttöjen Talon blogiin! Voit osallistua blogin tekoon Tyttöjen Talolla tai lähettää kirjoituksia ja kuvia sähköpostitse osoitteeseen info@mimmi.fi. Blogimerkintöjä saa mielellään myös kommentoida! Lisätietoa Turun Tyttöjen Talon toiminnasta löydät: www.mimmi.fi.
tiistai 16. lokakuuta 2012
maanantai 15. lokakuuta 2012
Reissaamista 1.0
Jännitystä, hermostuneisuutta, hauskuutta, ilonhetkiä... Riittääkö sanat kertomaan kaiken?
Keskiviikkona alkoi meidän matkamme Tyttötyön seminaariin Veeran kanssa. Odottavan aika on aina pitkä; voisko se bussi tulla sit jo, en jaksais odottaa enää.
Bussimatka lentokentälle meni aivan normaalisti niinkuin aina mulla menee jos on seuraa, pientä keskustelua ilmassa ja ikkunasta ulos katsomista; olihan Kärsämäen jälkeen seutu aivan uutta ja vierasta mulle.
Jännitys alkoi tiivistymään vähitellen letokentän lähestyessä. Näkymät oli hienot, en ollut aikasemmin käynytkään edes lentokentällä, saatika sitten lentänyt! Uusia kokemuksia siis tulossa, JeJe.
Lentokentälle päästyämme, menimme istuskelemaan kahvilaan ja odottelemaan, että päästäisiin koneeseen-se hetki oli itselleni oikein jännittävää.
Lentokenttä vai terminaali, vai miksikä sitä sitten ikinä kutsuttiinkaan, oli aivan tyhjä niinkuin autiotalo. Olimme ainoat asiakkaat Veeran kanssa kentällä kun saavuimme sinne. Myöhemmin, vähitellen alkoi tulemaan sentään hieman enemmän porukkaa- se kuva minkä sain Turun lentokentästä ei ehkä ollut ihan juuri se mitä se olisi voinut olla. Ketään ei ollut missään, vain me kaksi odottamassa lentomme lähtöä, seuraavan päivän H-hetkeä. Joka puolella oli vain niin tyhjää ja autiota; oliko tämä muka lentokenttä?
Tulli tarkastuskin meni aivan hienosti, oli mukavaa kun Veera hieman kertoi miten nää jutut lentokentällä menee, ettei mikään sitten tule ihan puun takaa. Toki jännitin sitä hetkeä, kun piti kävellä sen ihme portin läpi-mitä jos se oikeesti alkaakin mun kohdalla piippaamaan? Mitä mä sitten teen? Pystynkö olemaan nauramatta siinä hetkessä, kun virkailija tutkii?
Mikään ei alkanut piippaamaan ja päästiin istuskelemaan lähelle porttia.
Siinä sitten lueskeltiin pöydässä olevaa lehteä ja juteltiin aika lailla kaikkea, seminaariin liittyen, lehdessä olevista jutuist ja luultavasti kaikesta muustakin. En nyt juuri muista mistä kaikesta juttelimmekaan, kun tuntui että juttelimme aika paljon- tai sitten se olin mä joka vain puhui ja puhui.
Odotimme varmaan puoli tuntia tai jotain sinne päin, että päästäisiin koneeseen; se hetki tuntui mielestäni elämäni pisimmältä ajalta sillä hetkellä. Olisin jo halunnut mennä heti koneeseen.
Pääsimme menemää siitä check in jutusta vai mikä se nyt olikaan, hieman ennen kuin koneeseen sai mennä. Silloin alkoi vielä enemmän tulemaan se olo, että päästäis jo koneeseen. Jouduimme menemään koneeseen ulkokautta ja pyysin jos Veera voisi pitää lippuani sen verran että saisin takkini päälle. Taisin huitaista vahingossa Veeraa, vai huitasinkohan sittenkin oman käteni lippuuni kun olin ottamassa lippuani takaisin?
Nähtyäni koneen, mietin vain mielessäni kuinka pieni se oli; taisin todetakin sen ääneen.
-Ronnie
Keskiviikkona alkoi meidän matkamme Tyttötyön seminaariin Veeran kanssa. Odottavan aika on aina pitkä; voisko se bussi tulla sit jo, en jaksais odottaa enää.
Bussimatka lentokentälle meni aivan normaalisti niinkuin aina mulla menee jos on seuraa, pientä keskustelua ilmassa ja ikkunasta ulos katsomista; olihan Kärsämäen jälkeen seutu aivan uutta ja vierasta mulle.
Jännitys alkoi tiivistymään vähitellen letokentän lähestyessä. Näkymät oli hienot, en ollut aikasemmin käynytkään edes lentokentällä, saatika sitten lentänyt! Uusia kokemuksia siis tulossa, JeJe.
Lentokentälle päästyämme, menimme istuskelemaan kahvilaan ja odottelemaan, että päästäisiin koneeseen-se hetki oli itselleni oikein jännittävää.
Lentokenttä vai terminaali, vai miksikä sitä sitten ikinä kutsuttiinkaan, oli aivan tyhjä niinkuin autiotalo. Olimme ainoat asiakkaat Veeran kanssa kentällä kun saavuimme sinne. Myöhemmin, vähitellen alkoi tulemaan sentään hieman enemmän porukkaa- se kuva minkä sain Turun lentokentästä ei ehkä ollut ihan juuri se mitä se olisi voinut olla. Ketään ei ollut missään, vain me kaksi odottamassa lentomme lähtöä, seuraavan päivän H-hetkeä. Joka puolella oli vain niin tyhjää ja autiota; oliko tämä muka lentokenttä?
Tulli tarkastuskin meni aivan hienosti, oli mukavaa kun Veera hieman kertoi miten nää jutut lentokentällä menee, ettei mikään sitten tule ihan puun takaa. Toki jännitin sitä hetkeä, kun piti kävellä sen ihme portin läpi-mitä jos se oikeesti alkaakin mun kohdalla piippaamaan? Mitä mä sitten teen? Pystynkö olemaan nauramatta siinä hetkessä, kun virkailija tutkii?
Mikään ei alkanut piippaamaan ja päästiin istuskelemaan lähelle porttia.
Siinä sitten lueskeltiin pöydässä olevaa lehteä ja juteltiin aika lailla kaikkea, seminaariin liittyen, lehdessä olevista jutuist ja luultavasti kaikesta muustakin. En nyt juuri muista mistä kaikesta juttelimmekaan, kun tuntui että juttelimme aika paljon- tai sitten se olin mä joka vain puhui ja puhui.
Odotimme varmaan puoli tuntia tai jotain sinne päin, että päästäisiin koneeseen; se hetki tuntui mielestäni elämäni pisimmältä ajalta sillä hetkellä. Olisin jo halunnut mennä heti koneeseen.
Pääsimme menemää siitä check in jutusta vai mikä se nyt olikaan, hieman ennen kuin koneeseen sai mennä. Silloin alkoi vielä enemmän tulemaan se olo, että päästäis jo koneeseen. Jouduimme menemään koneeseen ulkokautta ja pyysin jos Veera voisi pitää lippuani sen verran että saisin takkini päälle. Taisin huitaista vahingossa Veeraa, vai huitasinkohan sittenkin oman käteni lippuuni kun olin ottamassa lippuani takaisin?
Nähtyäni koneen, mietin vain mielessäni kuinka pieni se oli; taisin todetakin sen ääneen.
-Ronnie
Lentämistä ensimmäistä kertaa
Kone nousee, otan karkin
Katson ikkunasta pimeyteen, räpäytän silmiäni
käännyn katsomaan lehteä jota luetaan
Saan ajatukseni muualle, hienot kengät
Katson ympärilleni, huomaan olevamme jo ilmassa
Katsahdan ikkunasta ulos, nuo valot.
Nuo valot loistavat niin kirkkaina alhaalla.
Näen koneen siiven, propellin, niin häiritsevää
Kohta näe en mä mitään, piemeyttä ympärillä
Yritän nähdä, vain välkkyvä valo osuu silmiini
Kesikityn lehteen, kuviin, satunnaisiin teksteihin.
Juttelen veirustoverille, mikä helpotus
Jännitys tiivistyy, olisimme minä hetkenä hyvänsä perillä.
Kone laskeutuu, otan uudestaan karkin
Katson jälleen ikkunasta ulos, näen valoja
Kaikki on uutta, jännittävää, mutta kivaa.
-Ronnie
Katson ikkunasta pimeyteen, räpäytän silmiäni
käännyn katsomaan lehteä jota luetaan
Saan ajatukseni muualle, hienot kengät
Katson ympärilleni, huomaan olevamme jo ilmassa
Katsahdan ikkunasta ulos, nuo valot.
Nuo valot loistavat niin kirkkaina alhaalla.
Näen koneen siiven, propellin, niin häiritsevää
Kohta näe en mä mitään, piemeyttä ympärillä
Yritän nähdä, vain välkkyvä valo osuu silmiini
Kesikityn lehteen, kuviin, satunnaisiin teksteihin.
Juttelen veirustoverille, mikä helpotus
Jännitys tiivistyy, olisimme minä hetkenä hyvänsä perillä.
Kone laskeutuu, otan uudestaan karkin
Katson jälleen ikkunasta ulos, näen valoja
Kaikki on uutta, jännittävää, mutta kivaa.
-Ronnie
tiistai 9. lokakuuta 2012
Turun koulujen tukioppilaat kysyvät ja vastaavat
Turun Tyttöjen Talolla oli ilo saada vieraaksi viisi tukioppilasryhmää Turun eri kouluista.
Tukioppilaat saivat tutustua Tyttöjen Talon toimintaan ja samalla keksiä toisilleen kysymyksiä ja vastata aina edellisen ryhmän keksimään kysymykseen.
Kysymys 1: Mistä yläkouluikäiset iloitsee ja mihin tarvitsevat tukea?
Tukioppilaat vastaa:
Iloitsee:
- PS3 ja XBOX
- Harrastukset
- Kavereiden kanssa oleminen
- Naiset/Miehet/Eläimet
- Musiikki
- Elokuvat
Tarvitsee tukea:
- Koulumenestyksen parantaminen
- Henkinen tuki
- Kiusaaminen
- Tulevaisuuden suunnitelmat
Tukioppilaat vastaa::
Iloitsee:
-Kaverit
-Musiikki
-Vapaa-aika
-Juhliminen
-Hengailusta
-Harrastukset
-Netti
-Herkut
-Nukkuminen
-Oma aika
-Seurustelu
-Koulu
-Elokuvat
-Pelit
Tukea:
-Koulu
-Tulevaisuus
-Ollakseen oma itsensä
-Perheasiat
-Riidoissa
-Syrjimisessä
-Huolissa
-Suhteitten kehityksessä
Tukioppilaat vastaa:
Iloitsee kun pääsee tietokoneelle, x-boxille,kun on kavereitten kans ja pitää hauskaa, harrastukset,shoppailu, hyvä ruoka,musiikki,hyvät leffat/sarjat, lomat, raha, seurustelu, ystävät, kun pärjää hyvin koulussa, kun saa nukkua pitkään
Tukea päihteiden käyttöön, yksinäisyys, seksuaalisuus, kiusaamiseen, masennus, opiskelu, välit vanhempiin ja sisaruksiin
Tukioppilaat vastaa::
Iloitsee: kavereista, onnistumisista, harrastuksista, tapahtumista, juoruista
Tarvitsee tukea: päihde- ja terveysongelmiin, kiusaamiseen, elämän kriiseihin, parisuhdeongelmiin, koulunkäyntiin, perhe ongelmiin
Kysymys 2: Mitä mieltä olet kotiintuloajoista ja onko ok että vanhemmat asettavat rajoja?
Kysymys 3: Miten koulussa toimitaan eri ongelmien kohdalla?
Tukioppilaat vastaa:
kiusaaminen
-mene kertomaan opettajalle
-kerro kaverille
-voi mennä puhumaan tukareille
-älä välitä kiusaajien kommenteista tai teoista
-puhumaan kuraattorille tai terveydnhoitajalle
-ole oma itsesi
Kysymys 4: Onko oppivelvollisuus hyvä asia ja kuinka paljon oppitunteja olisi viikossa jos saisi itse päättää?
Tukioppilaat vastaa:
Kyllä, oppivelvollisuus on hyvä asia! Se mahdollistaa kaikkien opiskelun. Oppitunteja voisi olla vaikka 25h ja lisäksi valinnaisaineet(;
Kysymys 5: Tulisko nuorilla olla äänioikeus
kunnalisvaaleissa?(:
Tukioppilaat vastaa:
Ei, koska jotkut nuoret eivät välttämättä ota sitä tosissaan.
Kysymys 6: Onko Tyttöjen Talo vaikuttanut kivalta?
Tukioppilaat vastaa:
Vaikuttaa ihan hauskalta paikalta. Kyllä varmaan nuoret viihtyvät.
Kysymys 7: Sijaitseeko Tyttöjen Talo mukavassa paikassa mielestäsi, ja onko Tyttöjen Talo hyvin sisustettu?
Tukioppilaat vastaa:
Se sijaitsee tarpeeki hyvässä paikassa. Ihan tarpeeksi hyvä.
Lopuksi kaksi viimeistä tukioppilasryhmää esittää seuraavat kysymykset juuri SINULLE - tämän blogin lukijalle. Voit vastata kysymyksiin julkaisun alla olevassa kommenttikentässä :)
Kysymys 8: Oletko sinä facebookissa?
Kysymys 9: Haittaako ikäero seurustelussa?
Tukioppilaat saivat tutustua Tyttöjen Talon toimintaan ja samalla keksiä toisilleen kysymyksiä ja vastata aina edellisen ryhmän keksimään kysymykseen.
Kysymys 1: Mistä yläkouluikäiset iloitsee ja mihin tarvitsevat tukea?
Tukioppilaat vastaa:
Iloitsee:
- PS3 ja XBOX
- Harrastukset
- Kavereiden kanssa oleminen
- Naiset/Miehet/Eläimet
- Musiikki
- Elokuvat
Tarvitsee tukea:
- Koulumenestyksen parantaminen
- Henkinen tuki
- Kiusaaminen
- Tulevaisuuden suunnitelmat
Tukioppilaat vastaa::
Iloitsee:
-Kaverit
-Musiikki
-Vapaa-aika
-Juhliminen
-Hengailusta
-Harrastukset
-Netti
-Herkut
-Nukkuminen
-Oma aika
-Seurustelu
-Koulu
-Elokuvat
-Pelit
Tukea:
-Koulu
-Tulevaisuus
-Ollakseen oma itsensä
-Perheasiat
-Riidoissa
-Syrjimisessä
-Huolissa
-Suhteitten kehityksessä
Tukioppilaat vastaa:
Iloitsee kun pääsee tietokoneelle, x-boxille,kun on kavereitten kans ja pitää hauskaa, harrastukset,shoppailu, hyvä ruoka,musiikki,hyvät leffat/sarjat, lomat, raha, seurustelu, ystävät, kun pärjää hyvin koulussa, kun saa nukkua pitkään
Tukea päihteiden käyttöön, yksinäisyys, seksuaalisuus, kiusaamiseen, masennus, opiskelu, välit vanhempiin ja sisaruksiin
Tukioppilaat vastaa::
Iloitsee: kavereista, onnistumisista, harrastuksista, tapahtumista, juoruista
Tarvitsee tukea: päihde- ja terveysongelmiin, kiusaamiseen, elämän kriiseihin, parisuhdeongelmiin, koulunkäyntiin, perhe ongelmiin
Kysymys 2: Mitä mieltä olet kotiintuloajoista ja onko ok että vanhemmat asettavat rajoja?
Tukioppilaat vastaa:
Kasilta on liian aikaisin, ja kun on treenejä paljon ja esim yksi vapaapäivä silloin voisi olla pidempään kavereiden kanssa. Aikuisten asettamat rajat ovat ok, jos ne ei ole liian tiukkoja ja voisi yhdessä miettiä kotiintulo aikoja vanhempien kanssa, ettei se vain olisi aikuisten mielipide.
Kasilta on liian aikaisin, ja kun on treenejä paljon ja esim yksi vapaapäivä silloin voisi olla pidempään kavereiden kanssa. Aikuisten asettamat rajat ovat ok, jos ne ei ole liian tiukkoja ja voisi yhdessä miettiä kotiintulo aikoja vanhempien kanssa, ettei se vain olisi aikuisten mielipide.
Kysymys 3: Miten koulussa toimitaan eri ongelmien kohdalla?
Tukioppilaat vastaa:
kiusaaminen
-mene kertomaan opettajalle
-kerro kaverille
-voi mennä puhumaan tukareille
-älä välitä kiusaajien kommenteista tai teoista
-puhumaan kuraattorille tai terveydnhoitajalle
-ole oma itsesi
Kysymys 4: Onko oppivelvollisuus hyvä asia ja kuinka paljon oppitunteja olisi viikossa jos saisi itse päättää?
Tukioppilaat vastaa:
Kyllä, oppivelvollisuus on hyvä asia! Se mahdollistaa kaikkien opiskelun. Oppitunteja voisi olla vaikka 25h ja lisäksi valinnaisaineet(;
Tukioppilaat vastaa:
Ei, koska jotkut nuoret eivät välttämättä ota sitä tosissaan.
Kysymys 6: Onko Tyttöjen Talo vaikuttanut kivalta?
Tukioppilaat vastaa:
Vaikuttaa ihan hauskalta paikalta. Kyllä varmaan nuoret viihtyvät.
Kysymys 7: Sijaitseeko Tyttöjen Talo mukavassa paikassa mielestäsi, ja onko Tyttöjen Talo hyvin sisustettu?
Tukioppilaat vastaa:
Se sijaitsee tarpeeki hyvässä paikassa. Ihan tarpeeksi hyvä.
Lopuksi kaksi viimeistä tukioppilasryhmää esittää seuraavat kysymykset juuri SINULLE - tämän blogin lukijalle. Voit vastata kysymyksiin julkaisun alla olevassa kommenttikentässä :)
Kysymys 8: Oletko sinä facebookissa?
Kysymys 9: Haittaako ikäero seurustelussa?
maanantai 8. lokakuuta 2012
Syksy
Vesi ropisee ikkunoihin,
Lehdet vaihtavat värin.
Lasten nauru täyttää mielen,
Välipala vie kielen.
Katson sadetta, villasukat jalassa.
Käperryn sohvan nurkkaan;
Huovan alle lämpimään.
Teekuppi edessä, kirja kädessä.
Vesi ropisee ikkunoihin,
Lehdet vaihtavat värin.
Lasten nauru täyttää mielen,
Pihalla kastuu sukat pienet.
Vesi ropisee ikkunoihin,
Katson vuodenajan muutoksen,
Näen syksyn tulleen takaisin.
-ronnie
torstai 4. lokakuuta 2012
Smith esittäytyy
Heips!
Kerron aluksi vähän suhteestani blogeihin. Sitä ei ole.
Mutta toivon sen suhteen syttyvän tämän Blogin kanssa. Ans kattoon ny.
Mutta nyt muihin aiheisiin..
Intohimoihini, historia. Eritoten merirosvo-historiasta ns. Sherlock Holmes aikakausista (oma termi XD) 1800-1900 luku sekä Jenkkilän kieltolain aika ja gangsterit.
Toinen intohimoni on elokuvat. Kaikenlaiset.. Joka näkökulmasta.
Olen kiinnostunut myös kameran toisella puolella olemisesta ohjaajan sekä käsikirjoittajan pestissä.
Pakko vielä mainita intohimoisen rakkauteni musiikiin. Päälimmäisenä Rasmus ja ihanat Hugh Laurie & Robert Downey Jr.
Kerron aluksi vähän suhteestani blogeihin. Sitä ei ole.
Mutta toivon sen suhteen syttyvän tämän Blogin kanssa. Ans kattoon ny.
Mutta nyt muihin aiheisiin..
Intohimoihini, historia. Eritoten merirosvo-historiasta ns. Sherlock Holmes aikakausista (oma termi XD) 1800-1900 luku sekä Jenkkilän kieltolain aika ja gangsterit.
Toinen intohimoni on elokuvat. Kaikenlaiset.. Joka näkökulmasta.
Olen kiinnostunut myös kameran toisella puolella olemisesta ohjaajan sekä käsikirjoittajan pestissä.
Pakko vielä mainita intohimoisen rakkauteni musiikiin. Päälimmäisenä Rasmus ja ihanat Hugh Laurie & Robert Downey Jr.
ESITTELY 2.0
-Edellisen esittelyni päivitysversio 2.0-
Blogeja en oikein vieläkään ymmärrä, mutta joitain blogeja jo seuraan, ja omaani aina välillä kirjoitan. Yhä opettelen ja toivon löytäväni sen täydellisen ja itseäni kiinnostavan blogin.
Elokuvien, historian ja musiikin lisäksi olen huomannut innostuvani yhä enemmän urheilusta: lätkä, muut talvilajit ja olympia-lajit (älkääkö toki syyttäkö tämän kesän upeita Lontoon olympialaisia ; ))
Myös lukeminen on yhä enemmän avartanut sieluani: kirjat, lehdet, jne. vapaavalintaiset, eksymiset ja jopa "pakotetut".
Olen myös syöksynyt yhä syvemmälle tv-sarjojen ihmeelliseen maailmaan, paljon brittikomediaa ja yhä enemmän jännityssarjoja. Onhan sinne myös eksynyt hieman draamatyylistä/romanttista komediaa....
-Päivitys ladattu-
Kukako minä olen ??
Moikka kaikki blogimme lukijat !
Olen vuonna -92 syntynyt nuori nainen. Tykkään tosi paljon kirjoittaa, ja useimmiten kirjoitan musiikista, harvemmin mä mistään muusta kirjoitan :)
Lapset ja eläimet on mulle tärkeitä. Sydäntäni lähellä on räpmusiikki ja mulla on aina kuulokkeet korvillani, kun olen liikenteessä..
Joku päivä haluaisin myös itseäni kuulla radioista.. Olen siis kirjoittanut omia sanoituksia noin neljän vuoden ajan..
Lähiaikoina olen myös alakun kirjoittamaan runoja. Se on tosi vapauttavaa ja kaikki murheet unohtuu hetkessä..
Jos haluatte tietää minusta lisää, niin tulkaa toki käymään tyttöjen talolla ;)
-Jeppiskamaa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)