Vastaus blogihaasteeseen no. 1: Itsenäisiä naisia julkisuudessa ja populaarikulttuurissa

Vuonna 2003 aloin katsoa ohjelmaa, joka oli Idols. Olin tällöin 12-vuotias. Huomasin, että siellä oli monta hyvää laulajaa, mutta kun Hanna pakarinen tuli siihen tuomareiden eteen ekan kerran. Silloin minä tiesin, että hän voittaa 2003 vuoden Idolsin - ja näin kävikin.

Hannan laulu toi mun elämään joitain. Minä en osaa sano mitä, mut hänen sanoitukset ovat jotenkin niin hyviä. Hänellä on myös kaunis lauluääni. Pidin hänestä alusta asti. Olisin jopa äänestänytkin, mutta en voinut. Olen kuunnellut Hannan biisejä todella paljon ja kuuntelen niitä yhä. Hanna jotenkin vain laulaa niin ihanasti ja hänen biisit ovat helppoja. Hän on tehnyt paljon uusia biisejä ja laulaa suomeksi ja englanniksi.

Hän on minun naisidolini.

Pidän Hannan jokaisesta biisistä, mutta minulla on yks suosikkibiisi. Sen sanat saa minut voimaan hyvin ja saa minut myös iloiseksi. Hänen biisien sanat saa ajattelemaan paljon ja antaa minulle voimaan päiviin synkkiin. Aina kun menee huonosti ja kuuntelen hänen biisejä, niin sen jälkeen laulan sanojen mukana ja olen vain iloinen. Hän vain laulaa niin hyvin, että en voi muuta kuin hymyillä.

Minusta joskus tuntuu, että Hanna laulaa tunteista, jotka kohdistuvat myös minuun. Biisien sanat ovat ihan niin kuin minun elämästäni. Minusta jopa tuntuu kuin olisin tuntenut Hannan ihan pienestä asti - ihan kuin hän olis minulle sukua. Minä en tiedä mistä hänen biisit kertoo, mutta minusta tuntuu kuin hän laulais minun elämästäni.

Lopuksi haluaisin laittaa tähän minun lempibiisin, jonka olen kuunnellut ainakin 100 kertaa. Eikä varmaan toi 100 kertaa riitä. Tässä se kuitenkin on:

Sen verran sanon tästä biisistä, että tästä saan virtaa päiviin, että jaksan päivän. Aina kun kuulen tämän biisin, niin saan virtaa synkkäänkin päivään.

Hanna Pakarinen on minun suurin idolini. Olin silloin 12- vuotta kun Hanna voitti. Tiesin vaan heti, että hän voittaa. Kuuntelin Hannaa paljon ja kuuntelen yhä.

- Piksu