torstai 8. toukokuuta 2014

Kurkistus oireilevan kanin elämään

Ootko koskaan miettiny silmätippojen laittamista omalle rakkaalle lemmikillesi? Tai sitä, että kuinka vaikeaa se voikaan olla? Kani tuntuu välillä aivan suunnattoman vaikealta eläimeltä silmätippojen laittamisen kannalta, mutta toisaalta mitähän se mahtasi olla kissan kanssa? En tahdo edes kuvitella mitä se olisi!

Itselleni riittä aivan hyvin rakas poika kanini Nikki. Meille tämä on jo toinen kerta, kun "tappelemme" tipopjen laittamisesta silmään... Tai oikeastaan, kylmiä tippoja silmään. Kyllä, kani ei todellakaan ymmärrä sen olevan vain sen omaksi parhaakseen. Saatikka se sitten pitäisi siitä, että sitä pidetään väkisin aloillaan tipan laittamisen aikana; kun toinen vain tahtoisi päästä pakoon.


Lemmikkikin on kuitenkin eläin, sitä ei pidä ikinä unohtaa, tippojen laiton jälkeen olisi hyvä ( yksilöllistä myös eläimillä ja lajista riippuen myöskin.) lelliä sitä omaa rakastaan. Meillä ainakin, itse otan Nikin syliin ja silittelen sitä ja lepertelen sille kaikkea mahdollista kivaa. Eihän se ymmärrä mua siten kuin ihmiset ymmärtävät toisiaan, mutta kuulee kyllä mun äänenpainot; tiedostaen siis sen ettei hänellä ole mitään hätää.

Nikki kun noin muutenkin "tykkää" kaikista normaaleista tarkastuksista mitä itse teen; etu hampaiden ja kynsien tarkistus ja silmien tsekkaus kokematta niihin. Saatika se sitten tykkää siitä, että sinne vielä laitetaan jotakin kylmää nestettä, välillä saa kehoonsa "kivoja" raapaisu jälkiä, välillä taasen saada taka koivesta omaa jalkaan tai jotain muuta. Kertaan se ei ole purrut mua, kun olen laittanut tipat toisen silmään. Tälläkin kertaa olen saanut jo muutan raapaisun kehooni, mutta menepä ja kokeile, että sua pidetään väkisin aloillas ja laitetaan silmiin jotakin nestettä mistä sulla itselläsi ei ole mitään käsitystä mitä se on; et varmastikaan pitäisi siitä! Tosin, itse en pidä siitä, että täytyy pitää toinen väkisin aloillaan en aikaa kun laitan tipan sinne silmään.

Joo, kävin tosiaan ton reppanan kanssa taasen vaihteeksi eläinlääkärissä, koska itse luulin silmän oireilun johtuvan poskihampaista. Kappas, ei se johtunutkaan poski/takahampaista vaan luultavasti silmätulehduksesta. Tai jostain muusta vastaavasta, mulle ei edes kerrottu miksi noita silmätippoja määrättiin, enkä edes muuten tajunnut sitä kysyä! No silmähän tuolla pikkusella on oireillut jo kauan, itse tosin olen vain luullut että poskihampaat vaivaavat. Omien päätelmien johdosto olen tullut siihen tulokseen, että se on silmätulehdus!
 

Se on muakvaa, että eläinlääkärissä on mukava henkilökunta, mutta auttaako se mukava henkilökunta enää sitä ajatusta, että "tämä saattaa olla viimeinen kerta, kun olen tämän eläimen kanssa täällä"? Ei, ei auta! Nikkihän on siis vanha, en tosin tiedä kuinka paljon kanin 5 vuoden ikä on ihmisen iässä, mutta vanha tuo poika jo on. Hampaat hauraat ja hiukan pehmeät, etuhampaat kun ei kulu millään vaikka pitäisi. No niitä sitten mennää "leikkauttamaan" vähän väliä. Onneksi ilman rauhoitusta, poski hampaita me sitten mennää näyttämään jo rauhotuksen kera. Eli kani nukutetaan, jotta lääkäri pystyy tutkimaan takahampaat ja tarvittaessa tekemään toiminpiteitä. Halpaa lystiähän tämä ei ole oireilevan kanin kanssa, tämä viime kertainen reissu maksoi taas yli 100€. Lemmikin kun hommaat, niin siitähän huolehditaan loppuun saakka, piti sitten mennä eläinlääkäriin tai ei.

Mutta joo meillä porskutellaan vielä täysillä päivästä toiseen, tosin vähän rennommin jopa energia pakkaus tyttö kanini taholta. Ei liian lämpimässä jaksa kukaan mitään tehdä, saatika kani jolla on vielä lämmin karvapeite päällään.

Meillä oireileva silmä näyttää tältä
 

kun taas oirelemato silmä näyttää tältä
 
Vaikka välillä ärsyttää eläinlääkärissä käyminen, mutta se on kuitenkin sen arvovista kun tietää että saa rakkaan lemmikin kuntoon hinnalla millä hyvänsä.

(Kuvissa esiintyvä kani on omani ja itse otettuja kuvia. Kanin nimi on siis Nikki, jos se ei vielä selvennyt jollekin)


-Frankie

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Blogikurkistuksessa sanoja saksittiin ja ripoteltiin

Blogikurkistuksessa inspiroiduttiin Linnanmäen jarrumiehen haastattelusta ja kesästä. Tuloksena syntyi värikkäitä ja kesää odottavia runoja.