maanantai 31. lokakuuta 2011

Kirjeenvaihtoa Kuopiosta: Elokuva-arvostelu


Elokuva: INNOCENSE viattomuus (Draama, Ranska 2004 Ohjaus: Lucile Hadzihalilovic)

Ihmettelyn viattomuus

(Elokuvan kuvailua ilman tarkempia juonipaljastuksia.)

Virtaavaa vettä, villiä luontoa, maanalaisia kivikäytäviä, sivistyksentäyteinen asumus kuva kuvalta yhteensä kuin salaperäisen elämänpiirin unimaisema täynnä liikkuvan kuvan virtaa. Kaunoisen huoneen lattialle saapuneesta arkusta nousee ilmielävä tyttönen, joka on ilmeisesti kuljetettu yhteisön piiriin itsekään tietämättä minkä tähden. Suunnilleen 7-13 vuotiaat tytöt vastaanottavat elämäänsä tämän uuden tyttösen ja he opastavat tulokkaan sisälle muurien ympäröimän koulukeskuksen päivittäiseen toimintaan.

Naishenkilön ohjaama unenomainen draama välittää oivaltavasti feminiinistä näkemystä tyttöydestä ja naiseksi kasvamisen realiteeteista hienostuneen tyylitajun ja monitulkintaisen kerronnan taiteellisesti korkealaatuisin keinoin. Tyttölauman keskinäisen tutustumisen, vapaamuotoisen leikin, yleissivistävien opintojen ja klassisen tanssikoulun ajanviettoa asuinalueen puitteissa kuvataan herkkävireisellä kunnioituksella, vaikkakin kipuilua kaunistelematta. Paikka on ulkopuolisilta suljettu, poikia ja miehiä tuskin näkyy ja naispuoliset valvojat jäävät kaukaisuutensa kaunistamina vähän turhankin etäisiksi lasten kiintymyksen tarpeista huolimatta. Turhamaisten naiseuskäsitysten painostamat neidonalut kaipaavat hartaasti pois välttämättömyyden vankilasta, mutta eloisa uteliaisuus ajaa seikkailuihin ja poispääsyn mahdollisuudet innostavat opiskeluun sekä tunnollisuuteen.

Itsenäinen elämä ja jonkinmoinen vapaus odottanevat edessä, mutta epätietoisuuden jännite piilee taustalla. Tyttärien vilkas mielikuvitus virittää kuitenkin esiin monia kenties runollisia ja toisaalta huvittaviakin tulkintoja yhteisten elämänvaiheiden arvoituksesta.


Tajunnanvirtaa vilpittömyydestä

(Ketjukirjoitus niin, että kukin kirjoitti vuorollaan kaksi virkettä ja aina seuraava sai nähdäkseen vain jälkimmäisen lauseen vain edellisen kirjoituksesta kun aiemmat taiteettiin reunan alle piiloon.)

Yleisestikin meillä kaikilla olisi tarvetta käsitellä myöskin elokuvataiteen välityksellä monipuolisia näkökulmia tasapuolisuudesta ja sukupuolten ihmisarvosta, sekä käydä läpi yhteisöllistä pohdintaa tyttöjen/naisten välisen yhteistyön mahdollisuuksista hyvinvoinnin suuntaan ja sekä tyttöjen että poikien, miesten ynnä naisten molemminpuolisen arvostuksen ja reilun yhteiskuntajärjestyksen puolesta. Saattaa olla, että viihde-elokuvien sijaan korkeakulttuurisemmat taide-elokuvat voivat aiheuttaa jonkinlaisen vierauden ja epämukavuuden tunteen tottumattomille katsojille, koska markkinat ja valtavirtamedia altistaa vain pintapuolisten muottien mukaiseen elämänkatsomukseen mikä ei jätä ihmisten omalle järjenkäytölle ja luovuudelle yhtälailla tilaa.

Tunnelma katsomassamme elokuvassa oli taianomainen, mutta olisin halunnut, että elokuva olisi ollut toiveikkaampi. Naiseksi kasvaminen voi olla vaikeaa. Piilotajuisten jännitteiden ja ihmettelevän tietämättömyyden hämmentämät tyttöset koettavat tehdä yhteisestä uudistumistarinastaan jaetun sovun, vastavuoroisen palvelun ja vaatimattoman elämänilon sävyttämää. Mieleen tulee monia vaihtoehtoja ja unelmia, jotka johtavat syvemmälle pyrkimyksiin elämisen arvoisen yhteiselon vuoksi ja sitä mukaa toivoon oikeasta välittämisestä luottamuksenarvoisuuden haasteissa.

Elokuva oli samaan aikaan kaunis, kiltti ja ahdistava. Herätti ristiriitaisia fiiliksiä ja paljon kysymyksiä. Haluaisin kuitenkin uskoa, että kaikille tytöille kävi loppujen lopuksi hyvin. Elokuva oli syvästi vaikuttava.

- Jenni, Anna ja Liisa

torstai 27. lokakuuta 2011

Kirjeenvaihtoa Helsingin Tyttöjen Talolta ja vastaus blogihaasteeseen no. 1

Helsingin Tyttöjen Talon mediaryhmässä puhuttiin median vahvoista naiskuvista, mutta päädyttiin pian yleisempään keskusteluun siitä, keitä ihaillaan ja miksi. Yksi esimerkki aiheen herättämistä ajatuksista on Kia Karoliinan novelli.


Kaunis nainen kävelee yksin metsässä. Hänen hiuksensa ovat pörröiset ja pitkä rikkinäinen neule laahaa märällä ruohikolla. Kyynel valuu poskea pitkin kun hän muistelee mennyttä; koulukiusaus, anoreksia. Vaikeista asioista on pitkä aika, mutta silti sitä muistellessaan nainen horjahtaa ja kaatuu puun juureen istumaan. Hänen vaatteensa sotkeutuvat syksyisestä kurasta, muttei nainen tunnu välittävän. Hän miettii syvemmin syömishäiriötään ja sitä kaikkea pahaa mitä koulussa tapahtui ja niitä kaikkia öitä jotka hän käytti itkien yksinäisyyttään. Naisen ripsiväri levahtaa silmäpussien alle ja se kulkeutuu kyynelten mukana huulten vierelle. Aamuaurinko alkaa sarastaa, ja nainen siirtyy ajattelemaan nykyelämää. Hän ajattelee lapsiaan, hän ajattelee työtään. Hän muistelee niitä hetkiä kun hän valmistui koulusta, ja kuinka hän tapasi elämänsä miehen. Hän muistelee kuinka hän nousi niin vaikeasta tilanteesta ja kuinka hän on nyt onnellinen perheen äiti. Hän kaivaa täydestä laukustaan meikinpoistolappuja, pyyhkäisee sillä kasvojansa, nousee ylös ja pikaisesti varmistaa kampauksensa taskupeilin avulla. Hän hengittää syvään ja kuulee kuinka tuuli ravistelee puita. Hän jatkaa matkaansa ja tuntee hymyn kasvoillaan. Hän on vahva. Sitä minä ihailen.

- Kia Karoliina, 13 vuotta

TyyliLyyli-päivä


TyyliLyyli-päivänä avoimeen toimintaan tuli vierailulle maskeeraaja-meikkaaja Taru. Kaikki halukkaat pääsivät meikattavaksi ja Taru opasti omien piirteiden esille tuomista. Yhdessä etsitiin myös väreistä kiinnostuneille sopivia kylmiä ja lämpimiä sävyjä. Lopuksi osallistuneet saivat itsestään valokuvan muistoksi meikkivinkeistä ja värikkäästä päivästä.






TyyliLyyli-päivänä Tyttöjen Talolla suomenkielenharjoittelua tekevät tytöt haastattelivat kävijöitä laatimaansa tyyligalluppiin:

Sanni
Miten kuvailisit tyyliäsi: Rento, urheilullinen, persoonallinen.
Käytätkö meikkiä?: Kyllä
Mikä on hyvä merkki (vaatteet/meikki/ym.): Make up Store
Seuraatko muotia? Miten?: Kyllä, lehdistä ja tv:stä.


Yamila
Miten kuvailisit tyyliäsi: Persoonallinen
Käytätkö meikkiä?: Joskus
Mikä on hyvä merkki (vaatteet/meikki/ym.): Loreal, D&G
Seuraatko muotia? Miten?: En 

Heljä
Miten kuvailisit tyyliäsi: Vaihteleva
Käytätkö meikkiä?: Kyllä
Mikä on hyvä merkki (vaatteet/meikki/ym.): Käytän monia
Seuraatko muotia? Miten?: Seuraan muotia ja ostan itselleni jotain n. kerran kuukaudessa.

Jaana
Miten kuvailisit tyyliäsi: Rento ja tyylikäs
Käytätkö meikkiä?: Kyllä, vähän
Mikä on hyvä merkki (vaatteet/meikki/ym.): -
Seuraatko muotia? Miten?: Kyllä, lehdistä.

Eliana
Miten kuvailisit tyyliäsi: Vaihteleva
Käytätkö meikkiä?: Vain kun on juhlat, en joka päivä
Mikä on hyvä merkki (vaatteet/meikki/ym.): Calvin Klein
Seuraatko muotia? Miten?: Luen joskus lehtiä ja katson netistä.

Veera
Miten kuvailisit tyyliäsi: Värikäs ja persoonallinen
Käytätkö meikkiä?: Kyllä
Mikä on hyvä merkki (vaatteet/meikki/ym.): Clinique on hyvä, eikä testaa eläimillä.
Seuraatko muotia? Miten?: Varmasti sitä huomaamattaankin tulee jotain omaksuttua.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Iloiset tupaantuliaiset Kuopion Tyttöjen Talolla

Perjantaina 7. lokakuuta järjestettiin Kuopion Tyttöjen Talolla viralliset tupaantuliaiset. Päivää alettiin valmistella hyvissä ajoin ja yhteisvoimin: Johanna ja Kirsi johtivat juhlajärjestelyjä, Aura vastasi keittiöstä, Anna ja Liisa taustamusiikista ja Jenni ja Heli koristeluista ja kynttilöistä. Tilat koristeltiin syksyn värein, ja valkoiseen huoneeseen rakennettiin videoesitys Kuopion Tyttöjen Talon kehityskaaresta.

Ovet aukesivat yhdeltätoista. Vieraita saapui tasaiseen tahtiin, ja tunnelma oli alusta alkaen lämmin ja iloisesti virittynyt. Tilaisuus alkoi miniseminaarilla, jossa tyttötutkija Heta Mulari ja Suomen Setlementtiliiton projektipäällikkö Heli Eischer luennoivat sukupuolisensitiivisestä tyttötyöstä ja ajatuksista Tyttöjen Talo -toiminnan taustalla. Tämän jälkeen Kuopion Tyttöjen Talon johtaja Johanna Luomala ja ohjaaja Kirsi Kokkonen toivottivat vieraat tervetulleiksi ja kertoivat hieman Kuopion Talon toiminnasta. Yleisökin sai suunvuoronsa. Keskustelussa nousi esille Tyttöjen Talon tarve ja kysymys, onko olemassa vastaavaa pojille suunnattua toimintaa.

Keskustelun jälkeen pitivät tervehdyspuheenvuoronsa Kuopion Setlementti Puijola ry:n toiminnanjohtaja Eija Teerineva ja hallituksen puheenjohtaja Ilkka Raninen. Suomen Setlementtiliitto ry:n pääsihteeri Pentti Lemmetyinen ilahdutti kuulijoita kertomalla mielenkiintoista tietoa Setlementtiliikkeen historiasta. Delta Auton johtaja Jyrki Kupila taas esitti suomalaisille yrityksille haasteen yhteiskuntavastuun kantamisesta. Esimerkkinä tästä voisi olla ylimääräisen tavaran luovuttaminen eteenpäin niille, jotka sitä tarvitsevat.

Kuvassa: Kirsi, Johanna ja Alma

Vieraat muistivat Taloamme myös tupaantuliaislahjoilla. Kuopion Lions Club Canth lahjoitti kipeästi kaivatun digikameran, joka on siitä lähtien ollut kovassa käytössä. Lisäksi saimme kynttilälyhtyjä, kukkia, pelejä ja paljon muuta mukavaa.

Kuopion Tyttöjen Talo kiitti tukijoitaan itse leivotuilla porkkanamuffinsseilla

Lopulta siirryttiin herkkuja notkuvan pöydän ääreen. Syönnin lomassa vieraat ihastelivat tyttömäiseen tyyliin sisustettua taloa: valkoista huonetta, luovaa tilaa, aistihuonetta ja pinkkisävyistä yleistä tilaa. Tyttöjen Talolle ominainen avoin ja iloinen tunnelma säilyi hyvänä tilaisuuden loppuun saakka.

Kiitämme vieraita onnistuneesta päivästä ja toivotamme kaikki tervetulleiksi käymään Kuopion Tyttöjen Talolla!

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Idolini mun



Muistan rämpineeni koulusta kotiin v.2007 ja suoraan lukemaan postiluukusta kolahtanutta Turun Sanomien paksua lehteä. En tiedä ketä kiittäisin, kait itseäni että aukaisin lehden ja luin sen.

Kupittaan Citymarketissa oli Janne Ahonen tavattavissa klo:17.00 asti. Luin tekstin moneen kertaan, mutta en vain meinannut uskoa. En voinut millään käsittää että mulla olisi mahdollisuus tavat yksi suurimmista idoleistani. Vedin ulkovaatteet nopeasti takaisin niskaan, vilkaisin kelloa ja rynnistin bussiin. Matkalla soitin ystävälleni että tavattaisiinko jo aiemmin ja cittarissa. Tarvitsen tausta- ja mahdollisesti uloskantotukea:).
Koko bussimatkan ajan oli paniikki että jos Janne ehtiikin lähteä tai kyseessä oli väärä hälytys. Entä jos tapahtuma olikin jo ollut?!

En halunnut ajatella.

Torilla vaihdoin nopeasti vielä kerran bussia ja varmasti elämäni pisimmän matkan jälkeen saavuin cittariin ja sen aulaan missä ystäväni jo odottikin.

Vedin syvään henkeä ja ajattelin että nyt pitää käyttäytyä mahdollisimman rauhallisesti, kunnolla ja aikuismaisesti. Antaa itsestä suht "normaali" kuva.

Juomaosastolle tullessa näin Jannen ja muistan että sydämeni ei ole koskaan hakannut niin lujaa. Tein sitten mahdollisimman aikuismaisen tempun ja juoksin piiloon sipsihyllyjen taakse joiden taka kurkin ja vakoilin Jannen tekemisiä ja mietin uskallanko ikinä.

Siinä vaiheessa ystäväni sai tarpeekseen ja pukkasi mut vauhdikkaasti Jannen suuntaan. Lähdin hitaasti ja nolonnäköisesti Jannea kohti.

Janne moikkasi iloisesti ja muistan pulisseeni jotain ainutlaatuisen lahjakkaasta mäkihyppääjästä ja että mäkihyppy menettää jotain todella suurta ja merkittävää sinä päivänä kun hän lopettaa.

Jannesta se oli kiva kuulla ja että positiivinen palaute auttaa jaksamaan hankalina päivinä.

Ystäväni räpsi meistä muutaman kuvan ja sain nimmarin.

Hehkutin tapahtunutta kaikille viikko tolkulla. En ikinä unohda sitä kuinka onnellinen olin ja olen vieläkin. Monet eivät koskaan saa mahdollisuutta tavata ihailemaansa/kunnioittamaansa henkilöä.

Kuva osoitteesta: http://jannefani.blogspot.com/

Naisesikuva


Vastaan Sannan heittämään naisesikuva-haasteeseen innolla ja mielenkiinnolla.

Vuosien aikana on tullut vastaan monenlaisia henkilöitä ja heidän ihailemiaan tapoja ja tekoja. Mutta itsellä noidenkin vuosien aikana yksi on säilynyt ylitse muiden.

Star Wars elokuvien tärkeä hahmo prinsessa Leia, jota Carrie Fischer näyttelee.

Leialla on vahvat mielipiteet, eikä hän pelkää lausua niitä ääneen. Hän on aikaan saava rauhanrakentaja ja poliitikko, jolle perhe (aviomies Han Solo ja 3 lasta Jaina, Jacen ja Anakin ja oma kaksosveli Luke) ja ystävät ovat rakkaita. Leia mm. veti kapinaliikettä joka aikaan sai pahan Imperiumin tuhoutumisen. Tämän jälkeen hän on yrittänyt rakentaa rauhaa uudelleen galaksiin ja saada tasavalta uuteen kukoistukseen. Lisäksi hänen aikaansa vie jediksi kouluttautuminen ja Luken kanssa uuden jedi-akatemian ja -sukupolven luominen. Meillä kaikilla on aikaa rajallinen määrä, mutta Leialta sitä ei tunnu puuttuvan.

Nämä nyt ovat niitä muutamia ehkä tärkeimpiä syitä miksi prinsessa ja jedi Leia on minulle tärkeä hahmo ja esikuva.

Kuva osoitteesta: http://www.findance.com/uutiset/8507/talta-52-vuotias-prinsessa-leia-nayttaa-nyt-katso-kuvat