tiistai 31. tammikuuta 2012

Kokemuksia reissusta Cosmopolitanin kuvauksiin 13/1/2012

Mulla oli todella ihana päivä. Lähdettiin porukalla Turun rautatieasemalta siinä seitsemän aikoihin kohti Helsinkiä.

Tavattiin siis rautatieasemalla 6.45. Käytiin sitten vielä ennen junan lähtöä rautatieaseman R-kioskilla hakemassa matkalukemista.

Junassa sitten juttelimme ostamistamme lehdistä esille tulleista asioista.

Olimme Helsingissä siinä puoli 10 aikoihin, jollen nyt aivan väärin muista. Ostimme ratikkaliput Helsingin rautatieasemalla olevasta automaatista ja menimme pysäkille odottelemaan ratikkamme tulemista. Kun ratikka saapui, menimme jonkun matkaa eteenpäin ratikalla ja kävelimme sitten loppumatkan.

Kun pääsimme perille kuvauspaikalle, minulle tuli aivan sellainen tunne, kun olisin tullut kotiin. Ihmiset ottivat meidät todella ystävällisesti vastaan.

Kuvausten jälkeen menimme syömään lähikahvilaan. Itse otin vain muffinin, kun minulla ei ollut yhtään nälkä, kun olin juuri syönyt ´´evääni´´. Muut ottivat pastaa. Pasta oli muuten todella hyvän näköistä, mutta katkaravut olivat mielestäni ällöttävän näköisiä.

Helsingin matka oli niin ihanan, että voisin ottaa joskus sen jonkun kaverin kanssa uudestaan, vaikkapa ihan vain shoppailureissuna.

En muista, koska mulla olisi ollut viimeksi yhtä ihana päivä, kun tämä päivä oli.

-Erkku92

Yllätyksellinen tammikuu – Nuoret naiset kauneuden kysymysten äärellä

Turun Tyttöjen Talolle saapui tammikuun toisella viikolla sähköposti, jossa pyydettiin etsimään Cosmopolitanin kuvauksista kiinnostuneet kävijät mahdollisimman pikaisesti mukaan samalla viikolla tapahtuvaan kuvaukseen. Ainoana ehtona päivään osallistumiseen oli vähintään 18-vuoden ikä ja se, että oli vastaanottanut jouluna Cosmopolitanin Tyttöjen Talon tytöille lahjoittaman lahjan.

Tyttöjen Talon työntekijät miettivät hetken, miten toimia. Matkaan lähti kolme eri-ikäistä Turun Tyttöjen Talon kävijää. Tämän tekstin kirjoittaja lähti matkaan tekemään ensimmäistä elämänsä Blogijuttua.

Kolme rennon hymyilevää nuorta naista istuivat yhdessä samalla penkillä Turun rautatieasemalla aamutuimaan. He olivat tunnistaneet toisensa ja päätyneet olevansa matkalla samaan paikkaan eli Cosmopolitanin kuvausstudioille Helsingin Punavuoreen. Jokainen sai tehtäväkseen ensimmäisenä kipaista rautatieaseman kioskilla ja ostaa noin kuuden euron lehden, jota myös muut Turun Tyttöjen Talon kävijät saattaisivat lukea. Lehtihyllyillä kuului iloista puheensorinaa. Lehtien valinnasta käytiin keskustelua ja lopulta valittiin matkalukemiseksi Cosmopolitan, Kauneus ja terveys sekä Suosikki.

Junassa löydettiin oma neljän penkin rykelmä ja kotiutuminen junavaunuun käynnistyi. Hetken rauhallisen lehtien lukuhetken jälkeen puheensorinan keskellä nuoret naiset pohtivat sitä, mitä viestiä lehdet jutullaan ilmensivät. Erityisesti nousi esiin Kauneus ja terveyslehden masennuksesta kertova lehtijuttu sekä toisten lehtien muotikuvissa esillä olleet tuotteet. Keskustelua käytiin sitä, miten valtava määrä tilastollisesti masennuslääkkeitä käyttäviä ihmisiä Suomessa on ja siitä, mitkä tuotteet kukakin todellakin haluaisi itselleen saada. Matkan aikana ilmentyi myös hieman juttua siitä, mitä kukakin oli saanut Cosmopolitanin logolla varustetusta paperipussin sisältä. Yksi kertoi sen, että oli antanut saamansa lahjan eteenpäin lahjaksi omalle sukulaiselleen. Tämä oli saanut lahjansaajassa aikaan valtavaa innostusta ja lahjanantaja oli kokenut kyseisen lahjan menneen oikeaan osoitteeseen. Yksi kaivoi käsilaukustaan tuubin, jonka käyttötarkoitus oli jäänyt hämärän peittoon. Toiset katsoivat purtiloa ja päätyivät siihen, että kasvojenpuhdistusaineesta oli kyse. Sivusta seuraajalle tämä edellinen tapaus antoi kuvaa siitä, että tämä kolmen henkilön porukka auttoi tarvittaessa toisiaan. Hyvä tunnelma säilyi matkavälineen vaihtuessa ratikkaan.

Tavoitteena oli matkata ratikalla Punavuoressa sijaitsevaan Viiskulmaan, josta matka jatkuisi Pursimiehenkatua pitkin Perämiehen kadulla sijaitsevaan studiotilaan. Matka taittui ilolla kunnes kuulimme kolahdusta muistuttavan äänen. Suojatiellä seisoi poliisien pakettiauto ja nuori salskea poliisimies kipusi pois autosta mennen keskustelemaan naishenkilön kanssa. Auton vasen peili roikkui epämääräisesti auton vasemman kyljessä. Olimme nähneet onnettomuuden, jonka osapuolina olivat poliisi ja töihin kiiruhtava nainen. Jatkoimme kiltisti matkaa ja päätyimme arpomaan, mihin suuntaan Perämiehenkatua meidän tulisi mennä. Saavuttuamme paikalle studion väki otti meidät lämpimästi vastaan. Eräs mies näytti kahvikoneen toiminnan ja lopuksi teki lusikalla sydämen Cafelatteen.

Näin alkoi päivä Cosmopolitanin kuvausstudioilla. Itse kuvaukset sisälsivät meikkausta, paidan vaihtoa kuvattavilta sekä odottelua kahvin juonnin kera. Paikalle saapui myös yksi nuori neiti Tampereen Tyttöjen Talolta. Näin koko tiimi oli paikalla. Cosmopolitanin toimittaja osoittautui erittäin miellyttäväksi persoonaksi, joka samalla toimi korupoliisina. Hän ilmaisi hyvin selkeästi, että mitään koruja ja hiuslaitteita ei saanut olla. Itse kuvaustilannetta varten annettiin selkeäksi ohjeeksi se, että vastatessa tulisi kertoa vastaus niin, että kysymys tulisi myös ilmi. Tämä sen johdosta, että hänen esittämänsä kysymykset eivät tulleet lopulliseen videopätkään. Tavoitteena oli tehdä nuorten naisten kauneudenhoitoa käsittelevä juttu esitettäväksi 25.1.2012 Cosmopolitan Beaty Awards -tapahtumassa. Julkisen esityksen jälkeen kahdesta kolmeen minuuttia pitkä videopätkä päätyy lehden nettisivuille.

Päivä lopetettiin yhteiseen lounaaseen studion lähellä olevassa kahvilassa. Erityisesti merenelävät pasta vaikutti pätevälle annokselle ja sen suosio näkyi lounaspöydässä. Matka Turkuun tapahtui iltapäivällä lähtevällä junalla. Ennen junaan siirtymistä porukka jakautui niin, että nuoret naiset lähtivät pienelle visiitille ostoskeskukseen ja Blogin kirjoittaja jonotti junaliput. Paluumatkalla väsymys näkyi juttujen sekä olotilan muutoksena. Hervotonta naurua ja vauhdikasta jutustelua sisältänyt loppumatka sujui ilman suurempia kommelluksia.

Päivän aikana lisättiin osallistujille irtoripsiä, iloa ja hauskoja kokemuksia.

Video tulossa nähtäväksi Cosmopolitanin sivulle.

- Heljä Pitkänen

Vastaus blogihaasteeseen no. 1: Itsenäisiä naisia julkisuudessa ja populaarikulttuurissa

Vuonna 2003 aloin katsoa ohjelmaa, joka oli Idols. Olin tällöin 12-vuotias. Huomasin, että siellä oli monta hyvää laulajaa, mutta kun Hanna pakarinen tuli siihen tuomareiden eteen ekan kerran. Silloin minä tiesin, että hän voittaa 2003 vuoden Idolsin - ja näin kävikin.

Hannan laulu toi mun elämään joitain. Minä en osaa sano mitä, mut hänen sanoitukset ovat jotenkin niin hyviä. Hänellä on myös kaunis lauluääni. Pidin hänestä alusta asti. Olisin jopa äänestänytkin, mutta en voinut. Olen kuunnellut Hannan biisejä todella paljon ja kuuntelen niitä yhä. Hanna jotenkin vain laulaa niin ihanasti ja hänen biisit ovat helppoja. Hän on tehnyt paljon uusia biisejä ja laulaa suomeksi ja englanniksi.

Hän on minun naisidolini.

Pidän Hannan jokaisesta biisistä, mutta minulla on yks suosikkibiisi. Sen sanat saa minut voimaan hyvin ja saa minut myös iloiseksi. Hänen biisien sanat saa ajattelemaan paljon ja antaa minulle voimaan päiviin synkkiin. Aina kun menee huonosti ja kuuntelen hänen biisejä, niin sen jälkeen laulan sanojen mukana ja olen vain iloinen. Hän vain laulaa niin hyvin, että en voi muuta kuin hymyillä.

Minusta joskus tuntuu, että Hanna laulaa tunteista, jotka kohdistuvat myös minuun. Biisien sanat ovat ihan niin kuin minun elämästäni. Minusta jopa tuntuu kuin olisin tuntenut Hannan ihan pienestä asti - ihan kuin hän olis minulle sukua. Minä en tiedä mistä hänen biisit kertoo, mutta minusta tuntuu kuin hän laulais minun elämästäni.

Lopuksi haluaisin laittaa tähän minun lempibiisin, jonka olen kuunnellut ainakin 100 kertaa. Eikä varmaan toi 100 kertaa riitä. Tässä se kuitenkin on:


Sen verran sanon tästä biisistä, että tästä saan virtaa päiviin, että jaksan päivän. Aina kun kuulen tämän biisin, niin saan virtaa synkkäänkin päivään.

Hanna Pakarinen on minun suurin idolini. Olin silloin 12- vuotta kun Hanna voitti. Tiesin vaan heti, että hän voittaa. Kuuntelin Hannaa paljon ja kuuntelen yhä.


- Piksu

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Raittiusko hienoa? Kyllä niin väitän..

Muistan olleeni 14-vuotias kun join alkoholia ensimmäisen kerran. Olin yötä hyvällä ystävällä ja hänen äitinsä oli ostanut meille siideriä (meidän pyynnöstä, jep).

Join 3 pulloa ja tulin hiprakkaan. Olo oli euforinen, mutta ei ihmeellinen. Kyseisen kokemuksen jälkeen join vielä muutaman kerran, kummallakin vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Sitten juominen vain jäi. Olin huomannut miettiväni, että mitä järkeä siinä on?

Suurin osa porukasta - yleensä kaikki - oli kännissä kaupungilla. Ilmeni paljon konttailua, oksentelua ja monet joutuivat tappeluihin.

Tämäkö nyt sitten oli hauskaa ja coolia?!

Maanantaisin koulussa viikonlopun jälkeen moni kertoi ylpeänä kuinka oli herännyt ojasta tai ei muistanut illasta mitään. Itse en tajunnut miten joku voi ylpeillä tuollaisilla asioilla. Moni ei tajua kuinka vakavia seurauksia liiallisesta juomisesta tuli. Osa heistä on voinut joutua rikoksen uhreiksi ilman, että koskaan saavat tietää sitä. Ilman että saavat oikeutta.

Sain teinivuosieni aikana olla rauhassa juomattomuus-uteluilta ja ystävät ovat aina hyväksyneet mut tällaisena. Heistä se on vieläkin hienoa.

Jos ystävä painostaa juomaan, juomisen sijasta kannattaa ennemmin miettiä onko hän ystävyytesi arvoinen? Sillä ystävät eivät pakota tai painosta.

Siinä vaiheessa kun aloin päästä baareihin, oli aina joku utelemassa, että miksi en juo? Tokaisin aina, että miksi juot?

Ompa mulle sanottu myös että: Sulla on varmaan aina tylsää kun et juo tai sä oot varmaan tylsää seuraa kun et juo. Mun mielestä on todella säälittävää, jos ihmisellä on vain hauskaa kännissä. Kertonee jotain ihmisestä. Tästäkin huolimatta käyn ulkona baareissa, juon limsaa tai alkoholittomia drinkkejä ja tanssin sydämeni kyllyydestä. Täysi-ikäisenä voi juoda, kunhan osaa ottaa viisaasti ja osaa käyttäytyä kunnolla. Hyväksyn sen täysin. Voin myös todeta, että aamulla on loistava olo kun ei tarvi kärsiä mistään krapulasta. Yök.

Nyt olen 28-vuotias enkä ole juonut vuosiin. Olen siitä ylpeä. En ole koskaan pitänyt alkoholin mausta ja siitä mitä se tekee suurelle osaa ihmisistä.

Jos on pakko juoda, jättäkää se siihen kun olette täysi-ikäisiä ja silloinkin kohtuudella. Elämä on paljon ihanampaa näin. Juomattomuuden takia et jää mistään paitsi! En ole minäkään jäänyt.

Ole rohkea ja uskalla sanoa EI!

- Axuli83

torstai 19. tammikuuta 2012

Fintelligens-haastattelu


Halusin haastatella Elastista ja Iso H:ta, koska olen kuunnellut heidän yhteistä tuotantoa sekä molempien soolotuotantoa pikkuisen vajaa 11 vuotta, ja heidän kappaleissaan on jokin voima, josta saan voimaa mennä eteenpäin elämässä.

Fintelligenssin yhdessä julkaisemat albumit + Soolot

- Renesanssi (2000)
- Tän tahtiin (2001)
- Kokemusten summa (2002)
- Nää vuodet 1997-2003 (2003)
- Elaksis Kivi (2004) (SOOLO, ELASTINEN)
- Anna soida (2006) (SOOLO, ELASTINEN)
- E.L.A (2007) (SOOLO, ELASTINEN)
- Lähelle on pitkä matka (2007) (SOOLO, ISO H)
- Fintelligens Collections (2007)
- Lisää (2008)
- Mun tie tai Maantie (2010)
- Täytyy tuntuu (2011)

Haastattelu:

1.Mistä kappaleidenne sanoitukset tulevat?

Ensisijaisesti omasta elämästä. Asioista mitä ollaan tehty, nähty, koettu.

2. Mitä faninne merkitsevät teille?

Fanit ovat äärimmäisen tärkeitä. Ilman heitä tätä olisi mahdoton tehdä.

3.Miten ystävänne ja perheenne suhtautuvat menestykseenne?

He ovat alusta lähtien rohkaisseet ja tukeneet meitä.

4.Kuka on lempiartistisi?

Elastinen: Iso H

Iso H: Elastinen

5.Mikä on lempiruokasi?

Elastinen: Pihvi

Iso H: Kaksi pihviä

6.Minkä elokuvan katsoit viimeksi ja milloin?

Elastinen: Rare Exports. 2 viikkoa sitten, oli loistava!

Iso H: Contagion, eli Tartunta. Tais olla muutama viikko takaperin.

7.Kerro kolme tärkeintä tavaraasi?

Elastinen: Läppäri, puhelin ja korvatulpat. Kaikki käytössäni myös työajan
ulkopuolella.

Iso H: Puhelin, läppäri ja miksauspöytä. Nämä kaikki liittyvät oleellisesti
työhöni, ilman en tulisi toimeen.

8.Mitä olet aina halunnut tietää tytöistä?

Elastinen: Tytöistä ei ota selvää, hankalia ovat.

Iso H: Tiedän jo kaiken tytöistä. ;)

9.Jos ette olisi menestyneitä rap-artisteja, niin mitä luulisitte tekevänne
työksenne?
Elastinen: Jotain musiikkialaan liittyvää varmasti. Tv-hommat tuntuvat myös
hyvältä.

Iso H: Olisin joko vankilassa tai eduskunnassa.

10.Kuvailkaa toisianne kolmella sanalla.

Elastinen: Iso H on Lempeä, asiallinen ja viisas.

Iso H: Ela on jämpti, fiksu, mukava.

11.Kertokaa parhaasta keikkamuistostanne?

Vuoden 2008 Pipefest -keikka. Se oli ensimmäinen Fintelligens-keikka viiteen
vuoteen, tulee oikeen tippa linssiin, kun sitä muistelee. Niin hyvät
fiilikset siitä on jäänyt.

12.Mikä on kaunein sinulle sanottu asia?

Iso H: "Minä rakastan sinua".

Elastinen: Sama

13.Mitkä ovat elämänohjeenne faneillenne?

Elastinen: Never surrender.

Iso H: Usko itseesi, älä mielikuvitusolentoihin.

Haluan vielä pistää tähän loppuun jonkin minulle tärkeän Fintelligenssin kappaleen:


Kiitos Rähinä Recordsille haastattelusta ja promokuvasta


Dream Job/Unelma Työ

Film director & screen writer


First of all I want to be a director but I also want to be a part of the plot creating process. I could direct and write some films, but I also could only direct or write a script. In the job of a screen writer you need a lot of imagination and also you have to be patient (because you don't get financing immediately and your project can stand for many years).

In a directors job you need the previously mentioned skills and you have to be a good organizer and you have to be calm in a Panic situation . You have two days for the deadline, your main actor has a diarrhea and he/she is in the toilet 20 hours a day, the producer(s) is in your neck and the rest of the cast is unhappy with their wage, filming conditions and they yell to anything that moves.

One thing that encourage me to be a director is my idol. This lovely, imaginative, special, "nothing normal", bizarre person is Tim Burton. I hope deep down in my subconscious mind that he would see my films. And maybe even like them.



Elokuva ohjaaja & käsikirjoittaja.


Ensinnäkin haluan olla ohjaaja, mutta haluan myös olla osana juonen luomisprosessia. Voisin ohjata ja käsikirjoittaa joitain elokuvia, mutta voisin myös vain ohjata tai kirjoittaa kässärin. Käsikirjoittajan työssä tarvitaan paljon mielikuvitusta ja pitää olla myös kärsivällinen (koska et saa rahoitusta heti ja projektisi voi seistä monta vuotta.)

Ohjaajan työssä tarvitsee edellä mainittuja kykyjä, sekä pitää olla hyvä järjestämään asioita ja pitää pysyä rauhallisena paniikki tilanteessa. Deadlineen on kaksi päivää aikaa, päänäyttelijällä on ripuli, ja tämä istuu vessassa 20 tuntia päivässä, tuottaja(t) ovat kimpussasi ja loput työporukasta ovat tyytymättömiä palkkoihinsa, kuvausolosuhteisiin ja huutavat mille tahansa mikä liikkuu.

Eräs, joka rohkaisee minua ohjaajan työhön on idolini. Tämä ihana, mielikuvituksellinen, outo, "ei mitään tavallista", erityinen henkilö on Tim Burton. Toivon syvällä alitajunnassani, että hän näkisi elokuviani. Ja ehkä jopa pitäisi niistä.


-Smith

maanantai 16. tammikuuta 2012

Vastaus blogihaasteeseen: Miltä tuntuisi jos joutuisit elämään ilman sähköä?

Pimeyttäkö vain?

Mielenkiintoinen kysymys, jos otetaan huomioon, että osa suomalaisista joutui sen tekemään jopa 10 päivän ajan Tapaninpäivän myrskyn seurauksena. Tahtoi tai ei. Itse en onneksi ollut tuossa joukossa (vielä), sillä olisin tullut hulluksi ilman tv:tä. Päässä alkaa humista jo siinä vaiheessa kun kuva katoaa, eikä se tule millään takaisin vaikka siitä on maksanut. Varsinkin, jos näin tapahtuu useamminkin kuin vain kerran kuukausien aikana.

Itseltä löytyy kokemusta viikon ilman telkkaria olosta, pakon edessä. Voin sanoa, että joka päivä kun tulin kotiin olin laittamassa tv:n päälle, vain huomatakseni että sitä ei ole!

Huomasin ajan kuitenkin kuluvan yhtälailla, oli tv:tä tai ei.

Tämä kysymys koski kyllä varsinaisesti sähköä, mikä minulla oli tuonakin aikana, mutta osoittaa myös sen, että jos joku sähkölaite puuttuu olemme ihan hukassa. Se on nykyään normielämän edellytys, sillä kaikki toimii sähköllä. Elämä ilman jääkaappia, mikro ja toimivaa hellaa ei kyllä onnistu vaikka muista joutuisikin luopumaan. Toisaalta ehkä joltakin onnistuu sekin, mutta ei multa!

- Axuli83

Vastaus blogihaasteeseen: Jos saisitte valita kenet tahansa presidentiksi, kuka se olisi ja miksi?

Kissa Pressa:

Jos saisin valita kenet vain suomen presidentiksi se olisi helppoa: Tarja Halonen. En tarvinnut edes aikaa tämän kysymyksen miettimiseen, sillä tiesin heti miten vastaisin.

Harmittaa että häntä ei voi enää äänestää 2. kauden, 12 vuoden- jälkeen.

Mutta miksi Tarja Halonen?!

Moni kommentoi ettei hän ole saanut mitään aikaiseksi. Ehkä ei heistä. Ja pitää muistaa, että Suomessa presidentin valta ulottuu lähinnä ulkopolitiikkaan, muusta päättää hallitus ja eduskunta.

Halonen on hoitanut tehtävänsä mielestäni hyvin. Hän on esim. luonut erittäin hyvät suhteet Venäjään, joka on kaupankäynninkin kannalta merkittävä pienelle Suomelle.

Halonen on nostanut esiin keskustelut tasa-arvosta, rasismista ja naisten asemasta maailmalla. Hänellä on hyvät arvot ja hän on vahva nainen.

Tarja nauttii myös osallistumisesta erilaisiin urheilutapahtumiin ja rakastaa mm. valokuvausta ja kissoja. Pian päättyvän presidenttiyden jälkeen Tarjaa odottaa moni uusi haaste maailmalla. Häntä on pyydetty moniin huipputehtäviin jotka edistäisivät mm. naisten aseman paranemista maailmalla.

Se mitä Tarja Halonen saa vielä aikaiseksi, jää meidän kaikkien nähtäväksi. Kiitän näistä vuosista.

T:Axuli83