keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Turun Tyttöjen Talon vapaaehtoisten blogihaasteet nuorille!

Turun Tyttöjen Talon vapaaehtoiset miettivät yhdessä, mitä ajatuksia he haluaisivat kuulla 12-28 -vuotiailta tytöiltä ja nuorilta naisilta. He laativat yhdessä kolme blogihaastetta Blogi-tiimiläisille sekä blogin lukijoille. Juuri sinä voit kirjoittaa omia ajatuksiasi alla olevista aiheista. Lähetä tekstisi ja/tai kuvasi osoitteeseen veera.saila@mimmi.fi, niin laitamme sen tänne blogiin. Muista merkitä tekstiin nimimerkkisi, jolla haluat vastauksesi julkaista.

1. Unelmoi elämääsi esim. 10 vuoden päähän. Kuvittele, että sinulla olisi mahdollisuus katsoa tulevaisuuttasi kristallipallosta, miltä tulevaisuutesi näyttää? 


2. Miten tytöt ratkaisevat ystävyyssuhteidensa ongelmia? Millaisia keinoja heillä nykyään on?

3. Millainen Suomi on maana asua?

tiistai 28. helmikuuta 2012

One of the wonderful songs I like.


I admit that the lyrics are a little bit sad and emotional. And maybe that's why I like this song, I don't know exactly the reason why I like this song, but I think it's because I can (sometimes) easily identify the "story" of the lyrics.

-Sparrow

torstai 16. helmikuuta 2012

En voisi elää ilman musiikkia..

Muistan sen vielä kuin eilisen päivän, kun kuulin, että isoäitini on nukkunut pois. Menin aivan sekaisin uutisesta ja juoksin saman tien omaan huoneeseeni, paiskasin oven kiinni perässäni ja rojahdin sängylle mahalleni ja itkin. Hetken kuluttua nousin sängyltä ja laitoin isoveljeltä lainaan saadun levyn stereoihini soimaan niin kovalle ettei naapurit häiriintyisi.

Olin aivan sekaisin ja mietin miksi minulta viedään pois niin tärkeä ihminen kuin isoäiti juuri, kun olisin tarvinnut tätä ehkä kaikkein eniten.

Vuosi oli 2001, ja vaikka olin silloin vasta 8-vuotias, niin olin aivan sekaisin pitkän ajan.

Tämän vuoksi en enää voisi kuvitellakaan eläväni ilman musiikkia, koska se on ollut minulle aina tuki ja turva kaikissa kipeissä asioissa.

´´Lintu nousee siivilleen,
se lentää suoraan siniseen,
valoon auringon,
sen laulu katoaa.
´´

Tarinointia joulukuisena iltana


Blogi-tiimi päätti eräänä pimeänä talvi-iltana istahtaa rinkiin ja tarinoida nauhurin kera. Jokainen sai sanoa yhden sanan tai pienen lauseen kerrallaan. Meillä oli myös sanoja, jotka pitivät olla tarinassa, kuten: piparkakku-ukko, naapurin Erkki, Narnia, talvi ja minä. Tässä siis tulos!

Tarina 1

Ovi oli punainen ja suuri. Sen takana oli portti josta kurkkasi piparkakku-ukko. Hänet kaatoi naapurin Erkki. Siitäpä sain idean, päätin lähteä Narniaan. ”O-ou”, huusin erittäin, erittäin hämmästyneenä. Piparkakku-ukko tuli perääni ja riuhtoi minut karvojen *naurua* keskeltä takaisin takapihalle, jossa huomasin, että olin yksin kaapissa, johon naapurin Erkki oli ikävä kyllä jättänyt piparkakku-ukon homehtumaan. Siellä oli myöskin naapurin Erkki ja hänen turkiskokoelmansa. ”Talvi saapui”, Erkki huudahti. Minä olin aivan raivoissani, koska en halunnut talvea. Sitten keksin, että piparkakku-ukko piti pelastaa homesienien keskeltä Narniasta. Tästä viisastuneena lähdin takaisin nukkumaan. Nukuin talveen saakka, enkä ymmärtänyt miksi naapurin Erkki tuijotti minua. Sanoin naapurin Erkille ”Mitä piparkakku-ukko sanoi sinulle?” ”En minä tiedä enkä haluakaan.” Piparkakku-ukko näytti pieneltä naapurin Erkin talvitakkien keskellä. Säälin heitä molempia, mutta en säälinyt itseäni, sillä rakastan naapurin Erkkiä. Tämän opetuksena voin kertoa teille, että älä luota Erkkiin.
*aplodit*

tiistai 14. helmikuuta 2012

Ajatuksia ystävyydestä osa 3/3

Lopuksi ystävyyslaulu:

Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää.

Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään.

Ota kädestä kiinni tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan, miten aurinko laskee puiden taakse ja saa taivaan punertamaan.

Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin oppia tään maailman paljon paremmin.

Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen

niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en.

Minun ystäväni on kuin villasukka,

joka talvella lämmittää.

Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,

joka saa minut hymyilemään

Ota kädestä kiinni,

tule kanssani rantaan,

vien sinut katsomaan,

miten aurinko laskee puiden taakse

ja saa taivaan punertamaan.

Ystävät ovat todella tärkeitä. Älkää päästäkö heitä pois luotanne ikinä. pitkää heistä kiinni, jos arvostatte heitä. Minä arvostan ja rakastan minun ystäviäni ikuisesti <3

maanantai 13. helmikuuta 2012

Tyttöjen Talolla laiskotellaan luvalla hiihtolomalla

LAISKIS - Tyttöjen Talon hiihtolomatoiminta 20.-22.2. klo 14-18, ilmoittaudu mukaan!

Tule viettämään ihanan rentouttavaa hiihtolomaa Tyttöjen Talolle. Kolmen talvisen lomapäivän aikana käsitellään aihetta "laiskottelu" esimerkiksi valokuvaamalla, kirjoittamalla, videokuvaamalla tai tekemällä katugallupia. Lisäksi mahdollisuuksien mukaan voidaan leipoa, käydä pulkkamäessä ja tehdä juttuja, jotka saavat ajatuksesi pois arjesta.
 
Tärkeintä on, että hieman laiskotellaan luvalla mukavassa seurassa ja tehdään piristäviä asioita yhdessä :)

Toiminta on maksutonta ja suunnattu kaikille 12-28 -vuotiaille tytöille ja nuorille naisille!

Ilmoittaudu 15.2. mennessä: veera.saila@mimmi.fi tai puhelimitse 045-255 7170.
Kuva on löydetty osoitteesta: http://weheartit.com/entry/18853011

Kirjailijahaastattelu Turun pääkirjastossa

Olimme Blogi-tiimin kanssa Turun pääkirjastossa, jossa pääsimme tutustumaan kirjaston kulissien taakse sekä haastattelemaan kirjailija Maarit Verrosta.

1. Onko kirjailijan työ yksinäistä?
Tavallaan on, mutta kun katsoo esimerkiksi ikkunasta ulos ja näkee lintujen lentelevän, niin ei siinä koe oloaan niin yksinäiseksi.
Myös sosiaalinenkin persoona voi olla kirjailija, koska kirjoja voi kirjoittaa vaikka kahviloissa joissa näkee muitakin ihmisiä, eikä tarvitse olla aina yksinään kotona.

2. Kuinka kauan olet ollut kirjailija?

Noin 20 vuotta. 20 vuotta sitten ilmestyi ensimmäinen kirjani. Ammattina ajateltuna, harrastuksesta tuli ammatti. Mielestäni ei ole eroa onko kirjoittaminen ammattina vai harrastuksena.

3. Hyvät ja huonot puolet?
Huonoja puolia ei sinänsä ole, olen tykännyt aina tutkia, miettiä ja selvitellä erilaisia asioita.

4. Mikä töistäsi on tärkein?
Uusin on aina tärkein, vähän niin kuin lasten kanssa; nuorin lapsi on yleensä se tärkeä, koska kyseessä on silloin vielä vauva. Toki kaikki lapset ovat yhtä tärkeitä kuin muutkin, sama pätee myös kirjoissa. Uusin on tärkein, mutta totta kai muutkin kirjat ovat yhtä tärkeitä!

5. Tuleeko kirjaa kirjoittaessa paineita saada kirja valmiiksi tiettyyn ajankohtaan mennessä?
Ei oikein, minulla on luova tahti kirjoja kirjoittaessani. Olen yleensä saanut kirjani ajoissa valmiiksi, eikä kustantaja ole vielä alkanut piikittelemään deadlinesta tai hoputtamaan kirjoitustahtiani.

Lisää Lainan päivästä Turun pääkirjaston blogissa: lukulampunvalossa.fi

-Sparrow

Siinä täytyy olla unelmii

Oi, tuo avaimenperä, nyt yksi unelmistani kulkeutuu mukanani avain nipun seassa. Kitaran mallinen avaimenperä; olen jo pitkään halunnut sähkökitaran.
Unelmiani on murskattu jo vuosien ajan, miksen saisi unelmoida ilman murskaajia?
Sähkökitara on vain yksi niistä unelmista, jotka ovat olleet ikuisuuksien ajan ja se tunne ei tule koskaan katoamaan! Se tunne vain vahvistuu ja vahvistuu pikku hiljaa päivä kerrallaan.

-Sparrow

lauantai 11. helmikuuta 2012

Ajatuksia ystävyydestä osa 2/3

Sinä olet kuin... Kedolla kasvava kukka, joka saa minut hymyilemään. Auringonpaiste, joka tuo lisää valoa elämääni. Raikas tuuli, joka puhaltaa voimaa sisimpääni. Olet ihme. Hyvä ystävä on murheita estävä, kyynelpesun kestävä. Tekee iloista tuplat, lisää viineihin kuplat. Taivaalta leijui, poskelles suli. Samasta pilvestä enkelikin tuli. Olalles istuu, korvaasi kuiskaa: Lämmöllä sua ystäväs muistaa. Ja hän sinua rakastaa. Ystävä on ihana, sillä hiuksissa on kihara. Se muistojakin antaa ja voi vaikka sydämesi kantaa. Älä sitä koskaan syrjään heitä vaan anna sille enkeleitä. Olet kuin tähti öisellä taivaalla, niin kaunis niin viaton, mutta silti valaiset tietä pimeimpinä aikoina ja näytät tien oikeaan elämään. Tähtenä olet niin korvaamaton ja niin moni muuten eksyä vois. Toivon, etten hukkais tähteä tätä, muuten pimeä vie mennessään, niin eksyksiin etten löytäis enää elämää. Ystävät ovat kuin alusvaatteita, aina lähellä. Ystävä on hän, joka työntää sinut matkaan kun epäröit, luottaa kun et itse luota. Ystävä on hän, joka näkee, mihin pystyt, haastaa hyviin muutoksiin ja auttaa tunnistamaan oman tiesi. Ystävä on hän, joka kysyy oikeita kysymyksiä, jotka ohjaavat eteenpäin, kun pelkäät menettäneesi suunnan. Ystävä on hän, joka toivoo sinulle vain parasta, uskoo unelmiisi ja antaa siivet lentää niitä kohti. Hyvä ystävä on kuin aspiriini - se auttaa.
Hyvä ystävä on kuin nastarengas
- se ei petä.
Hyvä ystävä on kuin sadekuuro.
- se virkistää.
Hyvä ystävä on kuin kesä
- se on aina yhtä odotettu.
Hyvä ystävä on kuin koti
- siitä ei voi luopua.
Sydän voi tuntea,
mieli voi vaihtua.
Rakkaus voi sammua,
mutta ystävyys kestää.
Ystävä on iältään vanha tai nuori, luonteeltaan vakaa tai tulivuori. Väliä ei sillä miltä hän näyttää, täysin harmaa tai väriä käyttää. Kooltaan on pieni tai XX-ällä, vaan aitoa kultaa on sydän hällä! Tuttuja tulee joka päivä ja menee myöskin, mutta tosi ystävät tulevat ja jäävät, vaikka ei joka päivä nähtäisikään. Ystävä on kuin pissa housussa: kaikki sen näkevät, mutta vain minä voin tuntea sen lämmön. Ystävyys on... Nostamista ylös, työntämistä eteenpäin, kuuntelemista ja hiljaisuutta, olemista toista varten. Ystävyys on korvaamatonta.
Ystävyysaiheisia mietteitä on kerätty internetistä mm. linkistä tekstarit.net

torstai 9. helmikuuta 2012

Mystiset haarukat

Blogi-tiimi vieraili Turun pääkirjastossa Lainan päivänä ja pääsi tutustumaan kirjaston kulissien taakse.


Sodan aikaan, Puolassa, Gdanskin kaupungissa katosi kaksi haarukkaa. Se miten haarukat ovat päälletysten johtunee siitä, että puun juuret alkoivat juurtua haarukoiden ympärille.
Mutta se miten haarukat ovat kadonneet tai kenen haarukat ovat... No, siitä ei ole tietoa.


~Sparrow

tiistai 7. helmikuuta 2012

Ajatuksia ystävyydestä osa 1/3

Ystävyys

Ystävä on kuin läheinen. Hänelle voi kertoa kaiken; ilot, surut, murheet ja vaiks mitä muuta. Tosi ystävä kuuntelee ja on tukenasi silloin, kun tukee tarviit. Hänelle voi soittaa silloin, kun on vaikeaa, niin hän kuuntelee ja lohduttaa. Ystävät saavat sinut hymyilemään:) Ilman ystäviä ei ole mitään, jos sinulla on ystävä, jolle voit kertoa kaiken mikä mieltäsi painaa, niin älä päästä häntä milloinkaan pois luotasi. Ystävyys on auringonsäde, joka lämmittää pilvisenäkin päivänä. Hyvät ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä - ne eivät suinkaan lyhennä matkaa, mutta tekevät sen valoisammaksi kulkea.

Ystävyys on kuin perhosen lento, niin hauras, niin kaunis ja ihmeen hento. Vaan hoivaa sitä ja huolta kanna - parempaa lahjaa ei elämä anna. Ystävyys on kuin aito helminauha. - Mitä enemmän sitä käytät, sitä hehkuvammin se loistaa. Ystävyys ei ole lainaa, joka takaisin maksetaan, vaan se on voimaa, jonka avulla eteenpäin jaksetaan! Ystävyys on kuin sota; helppo aloittaa, vaikea lopettaa, mutta mahdotonta unohtaa. Ystäviä ovat ne, jotka tietävät sinusta kaiken, ja rakastavat sinua silti. Ystävät ovat kuin tähtiä. Et aina näe niitä, mutta tiedät että ne ovat olemassa.

Ystävyysaiheisia mietteitä on kerätty internetistä mm. linkistä tekstarit.net

Memories from everywhere
























(Itse otettuja kuvia.)

Vastaus blogihaasteeseen: Miltä tuntuisi, jos joutuisit elämään ilman sähköä?


Ilman sähkö ei ole kivaa olla, mutta silloin voisin kirjoittaa elämästäni kynttilän valossa. Silloin ei voisi katsoa telkkaria, mutta se asia ei minua haittaa, koska silloin voisin vaan kirjoittaa. Minun ei ole pakko katsoa telkkaria tai olla koneella, mutta se on vaan sitä, että ei ole muutakaan tekemistä. Jos joutuisin olemaan ilman sähkö, niin todennäköisesti lukisin myös kirjaa. Uskoisin, että ilman sähköä voisin elää, mutta hankalaa olisi esim. tehdä ruokaa tai pestä pyykkiä (tai voisihan pyykkiä pestä käsinkin). Se ruuanlaitto olisi kyllä haastavaa, mutta kyllä siihen tottuisi jos ilman sähköä joutuisi elämään. 
Ennen vanhaan ei edes ollut kännyköitä ja hyvin tultiin toimeen ja saatiin yhteys toiseen ihmiseen. Silloin vaan mentiin toisen luo. Jos ketään ei ollut kotona, niin mentiin myöhemmin uudelleen. Nykyään soitetaan, että ootko kotona ja voinko tulla kylään? Ja sitten sieltä sanotaan joko näin: olen minä kotona, tule vaan tai minä en ole kotona juuri nyt. Hyvin nykyäänkin voisi vaan mennä katsomaan onko joku kotona vai ei? Ei se ole niin vaikeaa, ei ainakaan luulisi olevan.