Alun perin e-pillereiden aloitus. Tai oikeastaan, ne liian isot riskit tiettyihin sairauksiin. Lääkärin puheet säikäytti ehkä hieman, sai ajattelemaan; en halua kuolla nuorena veritulppaan. Tai, että olinhan lasten parissa töissä, en haluaisi kiirehtiä ainatöiden jälkeen kotiin saadakseni sen yhden tupakan poltettua. Tai vetelehtiä aamuisin, että saisin polttaa rauhassa juuri niin paljon kuin halusin. Onnistuinkin olemaan kotona ja Turussa ollessani olemaan ilman tupakkaa, mutta isoäidin luokse matkustaessani ostin askin. Ei en voisi polttaa hänen tupakoitaan, miksen ostaisi omaa askia? Aina Turusta pois lähtiessäni poltin ja ehkä jopa enemmän kuin mitä normaalisti olisin polttanut, en tiedä johtuiko se siitä että olin kieltänyt itseäni polttamasta kotona ollessani vai johtuiko se siitä himosta.
Olin ainakin kuukauden (kotona ollessani) polttamatta, mutta sitten retkahdin uudestaan polttamaan kun näin kaverini polttavan. Aluksi vain pummin tupakan silloin tällöin, sitten jämiä jokaisesta hänen polttamastaan ja loppujen lopuksi huomasin polttavani jälleen kerran joka päivä. Myös kotona. Jossain vaiheessa kaverini ilmaisi mielipiteensä asiaan, minkä jokainen varmastikin jollakin tasolla voi jo arvata. Kyllä, hän ei tietenkään pitänyt, että alotin uudelleen polttamaan kun olin jo melkein lopettanut kerran. Helppoahan se ei ole.
Muistan sopineeni hänen kanssaan ties mitä, että voisin polttaa, todellisuudessa onnistuin vain valehtelemaan itselleni ja saamaan toisen pettyneeksi. Oli todella vaikeaa päästä kaverin kanssa yhteisymmärrykseen tupakoinnin lopettamisesta, mutta kyllähän sekin lopulta löytyi. Ensin lyötiin vetoa tietystä summasta, sitten pyysin häntä olemaan tiukempi mikä kylläkin johti muutamiin sanaharkkoihin. Omaan suuttumukseen ja hänen selittelyihin ja omiin anteeksi pyyntöihin.
Muistan kun kaverini kerran ehdotti mulle sähkötupakkaa ja suistuin kokeilemaan. Kokeilin aluksi hänen sähkötupakalla, mutta sen hajotessa tilasin itselleni oman, täysin tuliterän sähkötupakan. Aluksi poltin koko ajan mikä myös tarkoitti sitä, että piti olla vähän väliä lataamassa sen akkua; eihän niissäkään ne akut loputtomiin kestä.
Myös tässä kohdassa, niinkuin aina, alku on hankalaa. Vedin herneitä, ellen jopa vesimeloneita nenääni kun kaverini poltti melkein vähän väliä, tai siltä se ainakin tuntui. Olin koko ajan sanomassa hänelle, voimasanojen kera, että onko hänen pakko polttaa sisällä tai ihan koko ajan tms. Jos en nyt aivan väärin muista niin tuota jatkui viikon kaksi. Itse toki en ole huomannut milloin lopetin kaverille valittamisen hänen tupakoinnistaan, se kun on kuitenkin hänen asiansa milloin polttaa ja missä polttaa. Ei se mulle kuulu. Mutta tajusi sen vasta tässä viimeisen kuukauden sisällä etten ole valittanut hänelle vähään aikaan. Siitä jos jostain olen ylpeä itsestäni.
Nyt olen ollut ainakin kuukauden ILMAN tavallista tupakkaa ja poltellut sähkötupakkaa. Sähkötupakkaa polttelin tietenkin alussa aivan tajuttoman paljon, mutta tänä päivänä poltan sitä aika vähän. Yleensä vain silloin kun kaverini polttaa, en toki jokaisella kerralla kun hän polttaa. Kotona ollessani menee omasta mielestäni äärimmäisen vähän, keskustassa menee sitäkin vähemmän. Jotenkin hävettää polttaa sähkötupakkaa keskustassa joten se myöskin vaikuttaa siihen ettei siellä keskustassakaan tule pahemmin poltettua. Ja mikä vielä parasta, keskustassa ei ole mitään sisätiloja joissa saisi edes polttaa sisällä. Ainoaksi paikaksi siis jää oma koti ja jos kaverit antavat polttaa sisällä.
Teen jopa niin, että kun olen hiisannut tuota sähkötupakkaa vien sen toiseen huoneeseen missä juuri sillä hetkellä satun omemaan. Eli jos olen olohuoneessa vien sähkötupakan keittiöön mikä myös vähentää sen polttamista.
Tällä hetkellä siis olen lopettanut tavallisen tupakan hiisaamisen sähkötupakan avullamja seuraava etappi onkin "päästä eroon" sähkötupakasta. Sekin tosin maistuu äärettömän pahalta, mutta hyvä sitä on mukana kuljettaa ettei tule otettua tavallista tupakkaa huuleen. Omalla hassulla tavalla miellän lopettaneeni tupakan polton kokonaan. Ja siitä olen todella ylpeä, etten polta tavallista tupakkaa ollenkaan.
Joku voisi sanoa, että mä vain siirrän tupakoinnin lopettamista, koska saan nikotiinia myös sähkötupakasta. Voi pull sanon minä, omasta mielestäni teen tämän vain helpommaksi itselleni ja kanssa olijoilleni.
Eli voisin sanoa, että e-pillereiden aloitus sekä kaverin järki puhe sai mut lopettamaan tupakoinnin.
-Frankie
