torstai 29. syyskuuta 2011

Respect

My name is Traci. I’m Cameroonian, 17 years old. I’m a student.
I’m a friendly person and I like to share ideas with friends.
My hobbies are dancing, reading novels, watching movies, meeting friends and I like traveling.
About my dressing style; I like fashion dresses, jeans, skirt and shoes.
My favorite colours are blue, pink, white, yellow.. “Rainbow colours”.
I also like partying whenever I have a chance.
I like to “respect people the same way as people respect me” (my motto).
- Traci

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Syytä hymyyn

Kuuntelen parhaillani Eldiksen kappaletta ´´syytä hymyyn´´. Kappale tuo minulle hyvän fiiliksen. Tämä kappale olisi hyvä siinä vaiheessa jos olisi sellainen fiilis, että millään ei ole mitään väliä.

Laulaja on itse 18 vuotias jätkä Espoosta
Biisit kertoo laulajan omista kokemuksista, näkemyksistä ja tunteista.


Hatut.

Ensimmäisen hattuni ostin Europe Housesta, ystävän ihmettelyistä huolimatta. Pari kertaa sivu-silmällä katsoen ja kyyläten uskalsin ostaa 10 euron ruutuhatun. Huomasin pitäväni erittäin paljon hatuista... Ja sillä tiellä ollaan.

Seuraavan hattuni ostin Kampista kiertelevältä hattukauppiaalta. Hä n kertoi, että Lontoossa ihmiset ovat ostaneet samantyylisiä hattuja, mutta suomalaiset ovat pysytelleet ruutuhatuissa. Samalla tai ehkä seuraavalla Helsingin reissulla ostin Seppälästä (miesten) hatun. Siitä sai alennusta, joten se oli pakko ostaa.

Yhden hatuistani ostin UFF:ista parilla eurolla. -Kierrätys kannattaa- Ystäväni, joka oli mukana sanoi, että minun on pakko ostaa kyseinen hattu, ennen kuin ehdin sitä kunnolla päähäni saada.

Erään hattuni "uudelleen löysin", ihanan äitini avustuksella. Hattuni ja eräs toinen hattu, josta en tyylillisesti pitänyt, olivat pyörineet parisen viikkoa ympäri alakertaa. Kunnes tajusin, että " Tuo on kiva hattu, jota voisi käyttää."


Yhden hatuista ostin torin kauppiaalta. Jälleen tovin mietittyäni päätin ostaa hatun. (Olen yhä mietteliäs hattujen oston suhteen!) Näin jälkeenpäin olen huomannut, että samoja hattuja näkyy säännöllisin väliajoin katukuvassa.


Arvokkaimman (siis kirjaimellisesti) hattuni ostin Tukholman Beyond Retrosta. Kun pääsin sisään minulta meni tovi, kun yritin saada henkeä kaiken sen ihanuuden keskellä. Vuosikymmenten muoti käsien ulottuvilla. En tiennyt minne aluksi suuntaisin tai mitä hiplailisin aluksi. Hattuja oli muutamia erilaisia. Aluksi ajattelin mustaa silinteri hattua, mutta päädyin "bowler hat"- hattuun.

Uusimman hattuni ostin Turun Messuilta. Siitä hatusta minulla ei ole "jännää" tarinaa, mutta se on pakko mainita että paitani oli yhteensopiva hatun kanssa, eikä se jäänyt myyjältäkään huomaamatta.

-Smith

maanantai 26. syyskuuta 2011

Musiikkia ja seikkailua

Elämää nähnyt 20+ nainen, jolle Oasis, The Rasmus, scifi ja seikkailuleffat tärkeitä.
Lapsenmielinen, sosiaalinen & taiteellisesti lahjakas hörhöli :)

- Axuli83

tiistai 20. syyskuuta 2011

Rahaa rikkaampi

Haluan kertoa teille lukijoille kuinka paljon tykkään Tommi Läntisen kappaleesta ´´Rahaa rikkaampi´´


Laulun yhdessä kohdassa lauletaan ´´Mä olen ikuisesti lapsi, aina rahaa rikkampi, kun olen saanut anteeksi.´´ Vaikka olen tällä hetkellä köyhä opiskelija, niin olen silti onnellinen, koska minulla on hyvät välit äitiini. Isääni en ole nähnyt pitkään aikaan, eikä minulla ole hänen kanssaan kovinkaan hyvät välit.

Ajatuksia..

Sade ropisee,
rakastinko sinua edes oikeasti?

Kuuntelen Suvi Teräsniskaa ja
koen itseni taas eloon.

Tyttöjen talolaiset katselevat ulos ja
kuulin heidän iloisen naurun.

Koen vain nyt olevani turvassa
kylmältä maailmalta.

Helpotuksen tuntu
on tuntunut hukkuvan,
mutta silti vain jaksan taistella
hyökyaaltoja vastaan.

Nyt olen taas itseni
ja palaan arkeen
onnellisempana.

- L

A Game of Shadows



Video: Sherlock Holmes - A Game of Shadows Trailer 2011

Varjojen leikki, nimi kuvastaa hyvin päivääni. Samoin kuin myös minua ja tärkeitä asioita minulle.
Fantasiaa, pimeitä, vekkulimaisia, koomisia, seikkailumaisia trillereitä, sateita, pilviä, suuria puita, siipiä, höyheniä, sulkia, värejä, mustaa, valkoista, iloista, surullista, onnellista, taikoja, alkemiaa, murhia, murhaajia, hulluja, magiikkaa, mystiikkaa, mysteerit, arvoituksia, tarinat, legendat, sadut, huutoja, riemua, naurua, hirttämisiä, ampumisia, syyllisiä, syyttömiä, viattomia, vangittuja ja vapaita - näin aluksi.

- Smith

MUSIC

Music is my life, but no, not in that way that I play some music. I don't play any instrument. I just only listen music.

I don't know what to write...
Water drops hits right to the windows...
Things are flying in my mind...

Music relaxes my mind. I can shut out of everything what's up in my mind.
Sometimes music makse me cry, sometimes it makes me laugh.

Music is so close to my heart

It's okay to love something
mayby a little too much as long as it's real to you - Gerard Way

- Sparrow


Suomentanut Raunis:

Musiikki on elämäni, mutta ei, ei sillä lailla, että soittaisin jotain. En soita mitään soitinta, minä vain kuuntelen musiikkia.

En tiedä mitä kirjoittaa...
Vesipisarat lyövät suoraan ikkunaan...
Asiat lentelevät päässäni...

Musiikki rentouttaa mielen. Voin sulkea pois kkaiken mitä päässäni liikkuu. Joskus musiikki saa minut itkemään, joskus se saa minut nauramaan.

Musiikki on niin lähellä sydäntäni.

"On okei rakastaa jotain ehkä vähän liian paljon
niin kauan kun se on aitoa sinulle" - Gerard Way

Jos te vaan seisotte vieres



Kappale kertoo koulukiusaamisen vastustamisesta. Lisää tietoa koulukusaamisen vastustamisesta löytyy ryhdyvastarintaan.fi sivustolta.

Kun kuulin kappaleen ensimmäistä kertaa, niin vaikutti siltä, aivan kuin kappale kertoisi minusta.

Minua on ala-asteella kiusattu ja nykyään vastustan koulukiusaamista, koska minulla on siitä omakohtaista kokemusta. Jos näen jossain kiusaamista, niin menen väliin kiusatun tueksi.

Video: Jos te vaan seisotte vieres - Timo Pieni Huijaus

-Erkku 92

maanantai 19. syyskuuta 2011

Minusta

Olen pian 19-vuotias lapsenmielinen, paljasjalkainen turkulainen tyttönen.

Harrastan paljon musiikin kuuntelua ja usein, kun olen liikenteessä, minulla on kuulokkeet korvillani


- Erkku92

maanantai 12. syyskuuta 2011

Blogi-tiimi tapasi eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopran




Sekä Tyttöjen Talot, että Suomen eläinsuojeluyhdistykset ovat saaneet Delta Autolta lahjoitusautoja käyttöönsä. Turun Tyttöjen Talon Blogi-tiimi tapasi Turun alueen eläinsuojeluvalvojan Heidi Leyser-Kopran. Haastattelu tehtiin parkkipaikalla, jossa myös molempien tahojen autot kohtasivat.

Blogi-tiimi: Kerro vähän lahjoitusautostanne

Heidi: Autoja on kaksi ja tämän nimi on Urho. Autot kiertävät Suomea kaksi vuotta, sen jälkeen ne myydään eläinsuojeluyhdistykselle. Autoon mahtuu kuusi ihmistä kerallaan ja sillä kuljetetaan mm. vuohia ja joutsenia. Auton takana on pyydysvälineitä sekä Kulkukoira.com:n lahjoittamia häkkejä. Haasteellista autossa on se, jos autossa on esim. joutsen kyydissä ja ko. eläin sattuu ulostamaan. Autoissa on nykyään kourut joihin uloste kulkeutuu, mutta hajut leviävät edelleen koko autoon. Toisaalta siihenkin tottuu.

Blogi-tiimi: Miten päädyit tekemään tätä työtä?

Heidi: Vahingossa. Halusin eläinlääkäriksi, mutta fysiikka ja kemia eivät olleet vahvuuksiani. Laman aikana -80–90-luvulla sain potkut odottaessani ensimmäistä tytärtäni. Halusin tehdä edes vähän aikaa jotakin. Kysyin kaveriltani, josko hänellä olisi tarjota vaikka jotakin pätkittäistä työtä ja olen jatkanut tätä työtä jo 17 vuotta.

B: Minkälaisia arkipäivät ovat eläinten kanssa?

H: Hoitolassa ei ole kahta samanlaista päivää. Se on mukavaa, mutta myös raskasta, sillä päiviä ei voi suunnitella etukäteen. Esimerkiksi tänään löysimme vastasyntyneen joutsenen.

B: Mitä eläimiä hoitolassa on ja mitä lajeja on eniten?

H: Kissoja on paljon, mutta tällä hetkellä aika vähän. Pentukuumeen aikana hoitolassa saattaa olla 80–90 kissaa ja pentua. Joku oli vapauttanut gerbiilejä luontoon. Samassa kivenkolossa asui 11 gerbiiliä. Hoitolassa on siis melkoinen gerbiililauma! Karanneita, villiintyneitä koiria on myös jonkin verran. Ihmiset tuovat myös rusakonpoikasia ja peuranpoikasia, ”bambeja”, vaikka heitä yritetään valistaa siitä, että yksinäinen poikanen ei useimmiten ole pulassa.
Kerran perhe oli löytänyt kukanpoimintaretkellä hirvenvasan ja ottaneet sen kotiinsa luultuaan sen olevan hylätty. He olivat koittaneet syöttää vasaa voikukanlehdillä ja soittivat sitten, koska vasa ei syönyt. Löytöhetkellä vasalla oli vielä napanuora kiinni eikä perhe enää muistanut mistä olivat vasan löytäneet. Oli heidän onnensa, ettei vasan emo sattunut paikalle, se olisi ollut menoa.

B: Mikä tapauksista on jäänyt parhaiten mieleen?

H: 17 vuoden aikana? No, eräässä kerrostaloyksiössä oli 20 seurakoiraa, joiden omistaja piti muoti-blogia johon oli niin koukussa, ettei ehtinyt edes ruokkimaan koiriaan. Shoppailunsa hän rahoitti teettämällä koirilla pentuja ja myymällä ne. Koirat ulostivat keskimäärin kolme kertaa päivässä, eikä kukaan vienyt niitä ulos.

B: Mikä työssä on raskainta? Mitä saat työstä?

H: Raskainta työssä on laittaa eläin ”nukkumaan”, vaikka sen tietääkin helpottavan eläimen oloa. Aina kuitenkin toivoo, että voisi auttaa. En itse nukuta eläimiä, vaan eläinlääkäri hoitaa sen. Viime kädessä päätös on kuitenkin minun. Eläinten lopettaminen käy vuosi vuodelta raskaammaksi, vaikka voisi kuvitella että siihen turtuu. Parhaimmat hetket työssäni ovat, kun hoitolaan sattuu tulemaan loukkaantunut petolintu. On upeaa katsoa kuinka se kuntoutuu ja linnun silmiin syttyy tietynlainen palo. Vapauttamishetkellä lintu nousee ilmaan, kirkaisee kerran ja katoaa sitten, eikä siitä kuule enää ikinä.

B: Onko vapaaehtoistoimintaa ja millaista se on?

H: Vapaaehtoistoimintaa on jonkin verran. Vapaaehtoisia käytetään lähinnä eläinten viihdyttämiseen. Vapaaehtoiset saavat tehdä mitä tykkäävät - palkatut työntekijät ovat erikseen. Kissanrapsuttajia on aina liian vähän! Meillä on aina muutama kissanrapsuttajamummo. Sanomme heitä kissanrapsuttajamummoiksi, koska emme muista heidän nimiään, koska kaikkien nimi on Ritva. Nettiin tulee lähiaikoina tietoa vapaaehtoisuudesta ja syksyllä järjestetään vapaaehtoisiltoja, kunhan pääsemme muuttamaan uuteen paikkaan. Oikeastaan meidän pitäisi olla jo muuttanut, mutta asioihin tuli pari muuttujaa.

B: Mitä sanottavaa sinulla on turkulaisille, jotka ovat hankkimassa eläimen tai joilla on jo eläin?

H: Lemmikkejä ei saisi hankkia hetken mielijohteesta, sillä niihin pitää sitoutua niiden koko elämän ajan.

B: Saatteko rahallista apua esim. kaupungilta?

H: Toiminta on kaupungin ja kaupunki maksaa palkat. Sen mitä kaupunki ei maksa, maksaa eläinsuojeluyhdistys. Jos on jotain, mitä sekään ei maksa, meillä on muutamia sponsoreita jotka maksavat.

B: Voiko kyseiseen työhön kouluttautua? Jos voi, niin missä?

H: Olen ainoa kokopäiväinen eläinsuojeluvalvoja Suomessa. Minulla on pieneläinhoitajan koulutus ja lisäksi lakikoulutusta, mm. eläinsuojelu- ja metsälaeista.

B: Onko jotakin kampanjoita tulossa?

H: Miellä on mm. yhteisprojektina Whiskasin kanssa kesäkissakampanja, ”Kissakaveria ei jätetä!”, johon on antanut tukensa ja kasvonsa myös mm. Jone Nikula, Kristian Meurman sekä muutamia muita.



Katsaus Auringon Tuolle Puolen?



Lämpimän kevätpäivän iltana, kulttuuripääkaupunki Turun Logomon tehtaan pihalla joukko tyttöjä ja hieman vanhempiakin tyttöjä ohjaajineen odottaa pääsyä Aurinkobaletin "sivistävään" kehtoon.

Osa on innoissaan ja toinen osa vähemmän innoissaan. Itse kuuluin jälkimmäiseen joukkoon.
Venäläis-suomalaista Aurinkobalettia on kehuttu lehdissä asti, joten päätin liittyä tuohon kulttuurin nälkäiseen seurueeseen ja sivistää itseäni. Jos kerrankin kasvattaisi vapaaehtoisesti yleistiedon määrää.


Muistan maininneeni monesti että en pidä, enkä välitä tuon tapaisista jutuista. Olen enemmän sci-fi ja seikkailuelokuvien ihmisiä. Mutta kuten sanoin siinä minä seisoin soraisella pihalla aurinkobalettiin oikeuttava lippu kädessäni.

Lipun saatuani menemme muutaman kaverin kanssa sisälle ja metsästämään istumapaikkojamme.
Sali, jossa esitys oli tarkoitus pitää, oli pettymys, odotin jotain hienompaa, en nyt kuitenkaan mitään oopperataloa punaisine mattoineen, mutta koulutyyppisillä istuimilla istuminen kaksi tuntia kuulosti kaikkea muuta kuin houkuttavalta. Ehkä näin oli tarkoitus pitää yleisö hereillä ja takapuolet puutuneena.
Olettaen, että kyseessä on kulttuurivuosi, joten pieni panostus olisi ollut paikallaan.

Paikat löydettyämme ehdimme juuri istua paikoillemme esityksen alettua. Idea kahden tunnin istumisesta tekoyskivä henkilö takana ei vaikuttanut kauhean houkuttelevalta. Lienee ollut sitä kuuluisaa eliittiä?

Ensimmäiset minuutit kuluvat ihmetellessä ja tarkoin seuratessa näyttelijöiden ja tanssijoiden liikkeitä. Vahvan musiikin tahtiin heiluvat tanssijat olivat kuin sätkynukkemaisia robotteja. Tanssijoiden ammattimaisuus ja kova kunto tuli esiin esityksen edetessä. Naispääesiintyjällä on kirkas, kantava ja voimakas ääni. 30 min kohdalla ajatukset alkavat harhailla aurinkobaletin nimeen. Miksi kyseinen nimi?
Oletin nimen perusteella että siihen liittyy baletti jotenkin, mutta ei. Harmi, odotin niin miehiä trikoissa.

Puoli tuntia edellisestä toivon, että olisin missä tahansa muualla paitsi katsomassa tätä.
Katseet kiinnittyvät myös kahteen kaveriini, jotka selvästikin yrittävät selvitä ilman kiemurteluja tuoleissaan. En voinut uskoa että esitystä kestäisi vielä tunti.

Hiukan ennen toisen tunnin loppumista meidät vapautetaan ulkoilmaan.
Kyselin kommentteja porukalta, että mitä he olivat pitäneet. Suurin osa ei ymmärtänyt mistä näytelmässä oli kyse, toiset olivat kuolleet tylsyyteen jo alussa, mutta muutama oli tainnut pitääkin esityksestä.

Bussipysäkille kävellessä huomaan juttelevani kaverini kanssa jo jostain aivan muusta kuin esityksestä. Se oli unohtunut saman tien. En voi sanoa että nautin, vaikka toki näytöksessä oli hienojakin hetkiä. Valitettavasti ne kestivät vain hetken.

T: Axuli83



Lätkä Huumaa

Muistaako joku teistä kuulleensa seuraavan kysymyksen useammin kuin vain kerran elämänsä aikana: Missä olit ja mitä teit tuona maagisena hetkenä kun suomi voitti jääkiekon MM-kultaa toukokuussa 1995?

Itse muistan missä olin hyvinkin selvästi. Istuin kotona tv:n äärellä niin kuin yli 2 miljoonaa muutakin suomalaista. Osalla työpaikoista seisahtuivat työt sillä hetkellä kun Suomi aloitti finaalin Ruotsia vastaan. Muistan sen uutisista.

Olin tuolloin 11-vuotias ja siltikin muistan pelin selvästi ja tuon jälkeisen huuman. Aamulla kouluun mennessäni koko luokalla oli käynnissä villit juhlat ja oli syntynyt uusi suomalaissankari joka jäisi ikuisesti historiaan. Ville Peltonen. Pelaaja numero 16, jota olin mm. itse kannattanut jo vuodesta 1992.

Kolmen viikon päästä meillä oli tarkoitus olla naamiaiset koulussa ja arvatkaapa vain kuinka moni tuli pukeutuneena lätkäpelaajaksi tai Leijona-faniksi?

Vuodet kuitenkin kuluivat ja mestaruus jäi haaveeksi seitsemässä finaalissa johon olimme yltäneet. Siltikin suomalaiset - itseni mukaan lukien - odottivat vuosi toisensa jälkeen, että kyllä se sieltä tulee kun tarpeeksi odotetaan. Luottamus suomalaiseen jääkiekkoon vei meitä faneja eteenpäin. Viimeiset vuodet jäivät itkunsekaisiin ja pettyneisiin tunteisiin, mutta joka vuosi jaksoin uskoa uudestaan siihen mahdollisuuteen, että vielä jonain päivänä.

Venäjälle neniin antaminen toistamiseen teki hyvää ja kavereiden kanssa hypimme ilosta: Oltiin finaalissa ja vastaan tuli Ruotsi. Rakas vihollinen. Miten hienoa olis maksella heille kalavelkoja monien nöyryytysten jälkeen. Mielessä hiipi kuitenkin se vanha peikko. Mitä jos taas? Oliko sittenkään hyvä saada Ruotsia vastaan?

Kun kiekko putosi finaalipelissä jäähän alkoi hillitön jännittäminen. Ensimmäinen osuma Ruotsille tuntui vievän epätoivoon, taasko tässä käy näin? Miksi aina me?

Epätoivo alkoi vaihtua iloksi 5-1 kohdalla. Se oli sellainen lukema josta edes Ruotsi ei nousisi. Liian vähän peliaikaa oli lähellä. Summeri soi. Se oli siinä, kauan odotettu mestaruus. Suomi oli jälleen valmis menemään sekaisin. Ja sehän meni.

Kultajuhlat olivat käynnissä muutaman viikon täydellä teholla. Itsekin todistin toisena yönä voiton jälkeen alastomia ihmisiä juoksemassa liikenteen seassa ja grillin katolla. Joka paikassa roikkui ja kiipeili ihmisiä Suomen lippuineen. Autojonot matelivat torilla. Jokaisesta roikkui vähintään kaksi lippua ja monia ihmisiä.

Turun järjestämissä kultajuhlissa tajusin sen kunnolla. Leijonat olivat järjestäneet meille jotain hienoa ja jotain mistä Suomen kansa voisi aina olla ylpeä. En tiedä muuta hetkeä jolloin suurin osa Suomen kansasta olisi ollut ystäviä keskenään näin innokkaasti. Halailua riitti ja onnitteluja. Kaikilla oli voimakas yhteen kuulumisen tunne ja kun Mikko Koivu nosti Aurajoella "jätkää" tiesin, että halusin kokea tunteen pian uudestaan, sillä se oli jotain ainutlaatuista, jotain joka toi Suomen kansan yhteen.

T: Axuli83

tiistai 6. syyskuuta 2011

”Hyvä, helppo ja kiva tulla, kun paikalla on samanhenkisiä ihmisiä kuin itsekin on”,

kuuluu Tyttöjen Talon kävijöiden suusta. Paikalla on helposti lähestyttäviä työntekijöitä ja tunnelma on mukava. Tyttöjen Talo on tuttu ja turvallinen, eikä ketään syrjitä. Talolla kuullaan montaa eri kieltä ja kulttuureja on yhtä monia kuin kävijöitä. Talolla pärjää hyvin ilman suomen kieltä.

Omat mielipiteet sallittu!
Avoimessa toiminnassa useimmiten vain oleskellaan ja pelaillaan. Pelejä löytyy Singstarista Afrikantähteen. Yhdessä myös kokataan. Leipäbaari eli avoimen toiminnan välipala on maksuton kävijöille, jotka osallistuvat sen tekemiseen. Avoimessa toiminnassa on paikalla myös mukavia vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka auttavat esimerkiksi koulutehtävissä ja kuuntelevat. Juhlapäivinä voi olla aiheeseen liittyvää toimintaa esim. vappuna ja halloweenina naamiaiset ja laskiaisena pulkkamäki ja pullaa. Talon toimintaan voi itse vaikuttaa muun muassa kävijöistä ja työntekijöistä muodostuvassa Taloparlamentissa, joka kokoontuu kerran kuussa päättämään Talon asioista. Avoimen toiminnan aukioloajat löytyvät täältä.

Ryhmiä ja toimintaa
Avoimen toiminnan lisäksi Talolla toimii myös erilaisia ryhmiä, kuten Teehetki yli 20-vuotiaille ja somalinkielinen tyttöryhmä. Lisää tietoa ryhmistä täällä.
Keskiviikkoisin toimii Pop In-vastaanotto, kävijöiden kesken "koppihoito", jossa ihastuttava terveydenhoitaja Marjukka auttaa kiperissä terveyteen ja ihmissuhteisiin liittyvissä kysymyksissä. Myös työntekijöiden kanssa on mahdollisuus puhua luottamuksellisesti kahden kesken.

”Piristysruiske joka auttaa pärjäämään”
Kaikki 12-28 -vuotiaat tytöt ja nuoret naiset toivotetaan tervetulleiksi Talolle. Täällä voi vaihtaa mielipiteitä, kuulumisia ja vaikkapa haleja. Toimintaa voi seurata myös tästä blogista, vaikket itse pääsisikään paikan päälle.


Tavataan Talolla! :)


maanantai 5. syyskuuta 2011

Raunis tulee julki

Tämän on kirjoittanut Raunis, 14-vuotias randonyymi jostain päin Itä-Turkua.

Harrastan sanataidetta, vapaapalokuntaa, besserwisseröintiä, hysteerisesti nauramista ja muuta yhtä hyödyllistä. Mutta koska tämän ei ole tarkoitus olla selitys ajankäytöstäni, voisin yrittää hienojen, hämmentävien piirteiden julkituomista!

Minulla on aivan liikaa mielipiteitiä, joita en osaa olla julistamatta kiveen hakattuna totuutena. Olen myös olevinani jonkun sortin ihmisvihaaja, mutta oikeasti omaan liiankin vahvan taipumuksen kiintyä (lue: =muodostaa pakkomielteen halailla/roikua nilkoista) ihmisiin, olen vain niin hervottoman ujo ja huonon itsetunnon omaava. Tykkään sanoa ihmisille, että he ovat nättejä/heillä on kivat vaatteet/silmät/(lisää asia tähän).

Politiikka on evvk.
Kissat ovat ihania.
Talkkunasuklaa on hyvää ja uunimunakas.

Kaiken kaikkiaan olen sosiaalisesti epäkorrekti, sekopäinen ja outo, mutta kaikin puolin ihastuttavan rakastettava persoona

- Raunis

Sisukkuutta on ja rohkeuttakin.

Olen hieman huono kuvaamaan itseäni.

Koitan nyt vain saada tähän jotain pientä.

Tykkään matkustamisesta.

Olen myös sellainen, että tartun rohkeasti aina uusiin juttuihin.

Sisukkuutta on ja rohkeuttakin.

Pystyn siis tekemään melkein mitä vain jos haluan
ja mielenkiintoni on taustalla.

- L

Hello all of you! :)

Music, music, music, music, music, music,
music, music, music, music, music, music,
music, music, music, music, music, music,
music, music, music, music, music, music..

I can't describe it better than that.

I'm who I've got to be - MCR: Bulletproof heart

- Sparrow

Nenänsä joka paikkaan tunkeva..

Nenänsä joka paikkaan tunkeva, ärsyttävä wannabe-toimittaja.
Pukeutuu, puhuu ja käyttäytyy kovin mauttomasti.
Kaikesta yllämainitusta huolimatta ihan mukava.

- S

Smith esittäytyy

Heips!

Kerron aluksi vähän suhteestani blogeihin. Sitä ei ole.
Mutta toivon sen suhteen syttyvän tämän Blogin kanssa. Ans kattoon ny.

Mutta nyt muihin aiheisiin..
Intohimoihini, historia. Eritoten merirosvo-historiasta ns. Sherlock Holmes aikakausista (oma termi XD) 1800-1900 luku sekä Jenkkilöän kieltolain aika ja gangsterit.

Toinen intohimoni on elokuvat. Kaikenlasiet.. Joka näkökulmasta.
Olen kiinnostunut myös kameran toisella puolella olemisesta ohjaajan sekä käsikirjoittajan pestissä.

Pakko vielä mainita intohimoisen rakkauteni musiikiin. Päälimmäisenä Rasmus ja ihanat Hugh Laurie & Robert Douney Jr.

- Smith