Kuvasta tarinaksi

Turun Tyttöjen Talon mediaryhmä kävi maaliskuun alussa tutustumassa Mari Hokkasen valokuvaustaiteeseen. Ryhmäläiset saivat tehtäväkseen valita näyttelystä yhden kuvan ja kertoa siitä tarinan mielikuvitustaan käyttäen. Tässä muutama tarina:

Mari Hokkanen: Just Before After, 2014

Juuri ennen ja sen jälkeen

Ennen olin rikas, onnellinen ja minulla oli ystäviä. Sen jälkeen, kun valehtelin ja jäin yksin. Lähdin jonnekin kauas. Elämäni romuttui juuri sen jälkeen, kun olin menossa naimisiin ja olisin voinut olla onnelinen, turvassa. Minä en tiedä missä olen.

Monta vuotta on kulunut siitä, kun viimeksi olen ollut lähellä muita ihmisiä. Olen yksin ja kaukana kotoa. olen yksin. Minua pelottaa, masentaa ja ahdistaa olla yksin, mutta kukaan ei pidä minusta, koska  valehtelin. Alkaa tulla pimeää. Minua pelottaa. Oon yksin. Mulla on kylmä ja pelkään, että  en ikinä näe enää ketään.  Vieressäni on puusta tehty ase, mutta en uskalla koskea siihen. Tiedän että josain joku kaipaisi minua, jos minua ei enää oliskaan, mutta silti tämä yksinäisyys pelottaa minua. Olisi kiva tietää missä olen ja koska pääsen pois täältä.

Minualla ei ole muuta kuin paita, housut ja viitta. näen vain punaisen viitan, joka roikkuu oksalla. Suljen silmäni ja muistan sen päivän, kun olin onnelinen sinun kanssa nyt itken ja olen onneton ilman sinua. Nyt mulla ei oo ketään. istun ja katson oksaa, jossa punainen liina heiluu. Voin täällä vain uneksia siitä, että olisin ollut onnelinen, jos en olisi valehdellut sinulle. Miksi kukaan ei tule etsimään minua täältä tai miks minua ei löydetä.

Minä  kadun sitä, että tein niin,  mutta se oli ainut keino. Tein sen, koska  rakastan sinua. Laitan silmät kiinni ja  pään maahan. Yhtäkkiä  herään ja huomaan olevani  kotona. Olen sinun kainalossasi. Tämä kaikki mitä   olikin vain unta tai sitten  vain kuvittelin. Voi olla se olla myös minun pelkoa, että  jään yksin. Toivon mukaan tämä ei  ole mikään enne uni. Minä  en usko ennen niihin, mutta  tämä uni oli niin todellisen tunteinen. Minä pelkäsin todella, mutta onneksi  se oli  vain unta ja nyt olen sinun lähelläsi.

Mari Hokkanen: Operation Gay Over, 2014

Operation gay over

Minä olen veljeni huoneessa. Hän oli huoneessa, mutta piilossa. 

Tiedän miksi hän on huoneessa. Häpeämisen takia.

Veljeni ja minä tulemme perheestä, missä uskotaan sen olevan syntiä.

Mutta minä näen hänet veljenäni ja sitten on sateenkaari huoneessa.

Miksi veljeäni vihataan vaikka minä välitän veljestäni ja hän rakastaa miestä.

Minä haluan auttaa veljeäni, vaikka vanhemmat kieltävät minua auttamasta veljeäni.

Haluan saada hänet pois kaapista. Minä olen pikkusisko veljelle, joka rakastaa miehiä.

Mari Hokkanen: Just Before After, 2014

Just before after

Näen naisen ja kysyn häneltä: "Mikä on nimesi?" Hän ei vastaa heti.

Hetken päästä hän vastaa hiljaa, joka vaikuttaa ulkomaalaiselta.

Puhumme samaa kieltä, mutta en tiedä, mitä kieltä puhumme.

Seison hänen vieressään ja ihmettelen miten kirkkaita revontulet ovat.

Puhun hänelle hiljaa. 

Huomaan kukat puunoksalla. Ojennan hänelle käden ja hän tarttuu siihen.

Käteentarttuminen on merkki siitä, että olemme ystäviä.

Asetta ei enää tarvita.

~Turun Tyttöjen Talo~

Harmaa pilvi pään päällä

Mihin menisi

Mitä tekisi

Lähde vaeltamaan

Torille, keskustaan

Kävelykadulle, torilta pois

Rappuset ylös, soita ovikelloa

Ovi aukeaa

Tuulahdus työntää pilven kauas pois

Hymy syttyy

Sano hei, kerro ikäsi

Mutta muista

Jätä kiire ja murheet ulos

Naamarinkin voi riisua, samalla kun kengät

Ole oma itsesi

Kaikki hyväksyvät sinut, pitävät sinusta 

Kaikki ovat saman katon alla 

Saman arvoisina 

Tämä on turvapaikkasi

Jos murheet eivät jää ulos

Sano siitä, se ei ole paha

Suljetun oven takana

Voit purkaa sen kaiken

Jotta jaksat taas hymyillä

Uskalla kokeilla

puuhasteluja, ryhmiä, teemoja

Jokaiselle löytyy jotakin

Tai voit vain istua ja olla

Käy siis rohkeasti sisään

Peremmälle

Paikkaan joka on vain tytöille

Turun tyttöjen talolle

-Mansikka

Jääkaappirunoutta syksyn fiiliksistä

Tarinatuokio

Tyttöjen Talon MEME-mediaryhmässä heräteltiin kirjoitusluovuutta erilaisilla kirjoitusharjoituksilla. Tässä esimerkiksi yhden tehtävän tuotoksia. Tehtävässä piti valita jokin kirja. Mennä kirjan sivulle 12 ja riville 7. Siltä riviltä tuli poimia yksi lause. Tätä lausetta sekä näistä alla olevista kuvista 1-3 kuvaa käyttäen piti muodostaa fiktiivinen tarina tai runo. Kirjasta poimittu lause on tummennetulla tekstissä.

"17.3

On ollu taas ihan paska päivä! Aamu alko jo ihan jees; koulus oli 

nastat fyssantunnit ja hyvää safkaa. Kotiin tullessa fiilis  sit 

käänty huonoks; faija oli taas dokannu ja mutsi tietty rages hälle 

sydämensä pohjasta. Hillitsin itseni ja tyydyin seuraamaan vierestä 

neutraalina tilannetta, kunnes sitten kuitenkin raivosin ihan vähän. 

Ja sen seuraksethan nyt tiedetään...

Mutsi ja faija löytää yhtäkkiä yhteisen kasvatuslinjan ja alkaa yhess 

huutaa mulle-vaikken oo ees tehny mitään! Ne on! En jaksanu sit enään 

himapaskaa vaan otin kamat ja lähin ovest ulos. Meiän lähel on yks 

uimaranta missä kukaan ei hengaa näin kevättalvella. Siel on hyvä 

antaa itkun tulla ja kuvitella ohikulkevat laivat..."

"Mirabelle haaveilee matkalle lähdöstä. Syksy on niin pitkä, harmaa ja vetinen. Olisi päästävä etelän lämpöön, Välimeren rannalle. Tähän mennessä haave ei ole koskaan toteutunut. Mirabellen opintoneuvoja Lisa ei pidä matkalle lähtemistä kesken lukukauden järkevänä suunnitelmana. Lisa on yrittänyt saada Mirabelleä motivoitumaan ja innostumaan opinnoistaan, mutta tytöstä on vaikeaa saada mitään otetta. Tulee ja menee miten haluaa. Tänään Mirabelle on kuitenkin päättänyt, että aikoo suorittaa koulutuksen loppuun. Mutta ennen sitä on päästävä matkalle. Mirabelle kertoo ajatuksistaan matkalle lähdöstä jälleen kerran Lisalle. "Sitten Lisa antaa neuvoja, jotka ovat niin outoja, ettei Mirabelle ymmärrä niitä."

"Pelästynyt perhe

kaukana täältä meren rannalla  on pieni asunto.

Siellä asui Mies ja Nainen heille oli tulossa lapsi.

Nainen katsoi, joka päivä merelle, josta purjehti laivoja ohi.

Hänen haaveensa oli muuttaa kaupunkiin.

Eräänä myrskyisenä päivänä, nainen synnytti pojan. Pojan nimeksi tuli julius jani pekka autio. Sinä päivänä  naisen unelma toteutui he muutivat kaupunkiin.He saapuivat kaupunkiin, niin nainen oli avain innoissaan, mutta mies pelkäsi hiukan. Yhtäkkiä kaupungin poliisi huusi: Pöhkö dekkaristi, hän on kai julius autio? Mies, nainen ja heidän lapsensa pelästyivät niiin paljon, että muutivat meren ranalle takaisin. Nainen hautasi haaveensä iki ajoiksi. He asuivat meren ranalla elämänsä loppuun asti.
   

                      LOPPU"

Runebergin jalanjäljissä...

Tyttöjen Talolla on tällä viikolla tarinoitu ja turinoitu Runebergin jalanjäljissä. 

Tutkailimme Maamme-laulun sanoituksia ja lopuksi jaoimme kaikki hurjat 11 säkeistöä osallistujien kesken. Jokainen sai muokata oman säkeistönsä mielensä mukaan. Siitä sai tehdä omia tulkintoja tai värittää vaikka adjektiivit uusiksi! 

Tässä tulos:

1. Oi maamme, Suomi,
synnyinmaa,
soi, sana hirmuinen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa harmaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa köyhä isien!

2. On maamme kylmihin, siksi jää,
jos potuttaa
Sen lokki kyllä hiffaa
mut meill kellertävin saari on tää
Sen salot, saaret, manteret,
ne meist on fantsui.

6. Täss on sen veri virrannut
meidänkin hyväksi
tässä iloinnut ja surrut
se kansa, jolle entinen taakka annettiin.

7. Tääll’ olo meill on hulvaton
ja kaikki homeista,
vakk onni mikä tulkoho,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on räiskyvämpää
ja mikä värikkäämpää?

10. Totuuden, runon kotimaa
maa monikulttuurinen
miss’ elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
avoin ja vastaanottavainen.

11. Sun kauneutes kuorestaan
viel’ kerran puhkeaa
viel vihamme saa laskemaan
sun toivos, lempeytes loistossaan
ja kerran, laulus synnyinmaa
kaiun ja voiman saa.

Teimme myös yhteisen tarinan, jossa jokainen jatkoi tarinaa yksi sana kerrallaan.

Tällainen opetustarina siitä syntyi:

Olipa kerran mies, joka asui puumajassa. Puumaja kaatui sateisena iltana. Mies itki pitkään. Mäyrä varasti miehen pöydän. Pöytä oli arvokas. Metsässä ei ollut muita asukkaita, joten mies joutui olemaan mäyrän kanssa kahdestaan. Mäyrä sanoi miehelle: "Älä koskaan ota tavaroitani." Silloin  aurinko nousi pöydän päälle ja he itkivät ilosta keväisessä puumajassa, joka oli rakennettu uudelleen. Tämän tarinan opetus on, että älä vihaa mäyriä!

Hyvää Runebergin päivää kaikille! Syökää paljon torttuja! :)

I want to fall in love with someone else...

I want you,

I need you,

I like you,

Can't have you,

my heart is aching.

I want to fall for someonelse,

than you.

-Frankie

Kaipaus osa 2

Tämä Tarina syntyi, kun katsoin kirjasta sanan tai lauseen ja kirjoitin siitä tarinan :) Luovaa kirjoitusta!

Seuraavana aamuna minä säpsähtelen ja herään puoli viisi. Minä muistan, kun sinä katosit elämästäni. Minä en tiedä tunsinko surua  vai kipua. Mietin vain että mikä oli  lähtösi tarina?
Sinun lähtösi jätti minuun pelon, ahdistuksen ja tuskan jäljet. Meillä oli ihanaa yhdessä ja  olimme onnelisia. Olit  lämpö, joka toi  valon elämääni. Mutta sitten yhätäkkiä sinä lähdit ja jätit minut.
 Toivon, että palaisit. En tiedä mihin menit ja milloin tulet Takaisin? Meidän suhde meni poikki ja se sai minut ihan rikki. Minä olen hyvin onneton, kun sinä lähdit luotani. meidän suhde loppui kyyneliin ja mietin teinkö minä joitain väärin? Milloin palaat takaisin vai onko  koko juttu ohi.

Kaipaus

Tässä on pieni tarina. Se on syntynyt luovan kirjoituksen kurssilla. Tarkoituksella, että katson kirjasta sanan tai lauseen ja kirjoitin siitä. Tästä tulee jatkoa lähiaikoina.

Sitä kuvittelisi, että minä rakastan sinua, ettet olisi enää yksin. Tämä tapahtui kolme päivää sen jälkeen kun olimme järkyttävän väärässä paikassa. Minä makaan maassa ja mietin. Ystävä on avain minun maailmaani. Otin askeleen eteenpäin ja kun avasin oven näin lapsuuteni ja kuulin sieltä sanat ”sinulla on hyvä sydän”. Silloin, kun yhdelle ihmiselle tapahtuu liikaa, hän osaa varautua pahimpaan. Tämä on rakkautta ja ennen minä vain ikävöin häntä. Minä olin ymmärtänyt, että rakastan sinua.

UskomatonFantasiaOlento

Teksti on Blogi-tiimin luovan kirjoittamisen teemaillan tuloksia: 

Täällä maailmassa on värejä, värejä, kirkkautta. Osasta olen kuullut vain tarinoita vanhojen eukkojen suusta. Tuttavallinen Hasnzel hahtuva leijailee ympärilläni ja toivottaa minut tervetulleeksi. Jopa seinät ovat värikkäitä. Ja elämää. Sitä on kaikkialla. Eläviä organismeja kasvaa seinistäkin. Laskeutumisalustani on kotoisa, kylmä ja kova. Mutta, EI! Elektromoneja on jo täälläkin. Tämä. ei. ole. sopiva. Lähetys. Katkeaa. Elektromonit. ovat. syöneet. elävä. seinä. pimeä. organismi. 

-Signaali poikki-

Jatkotarina

Luovan kirjoittamisen kerralla eräs blogitiimiläisille annettu tehtävä oli kirjoittaa pareittain vuorotellen jatkotarinaa. Ainoastaan alkulause oli annettu valmiiksi. Tässä yhden parin kirjoitussession jännittävä lopputulos. Ehkä tarina vielä jatkuu..

Jo aamulla tiesin, että tänään on se päivä. 

Se päivä, jona tulisin löytämään jotain suurta. 

Karvaista, pörröistä ja karmaisevaa. 

En tiennyt, että sen voimat ovat näinkin suuret, joita lähes kaikki pelkäävät. 

Tuo kaalimaan kauhistus, valkoinen ja luppakorvainen, 

rähjäisen näköinen jänis. Ei, ei.. Onko tuo sittenkään jänis? 

Se taitaakin olla punaisen paloauton päälleajama avaruuspupu. 

Kyllä, avaruuspupu. Kaikkine supervoimineen ja ihmeulokkeineen se näyttää jotenkin 

tutulta, olen nähnyt sen jossain. Varmaankin viime vuonna avaruus-olentojen seminaarissa Rotina Palacessa Marsissa. 

Pitääkin ottaa selvää onkohan tuo se vampyyrin purema avaruuspupu, joka sai kaikki voimat 

ja vielä voimistuu syödessään valkosipulia, mikä on hiukan ristiriidassa vampyyriosion kanssa, mutta ei mahdotonta. Menin juttelemaan hänelle, tai no, sille, mutta seuraavaksi löydän itseni sairaalan pediltä..

vieras planeetta ja vieraat ihmiset

Teksti on Blogi-tiimin luovan kirjoittamisen teemaillan tuloksia: 

Minä näin kaksi oliota , joilla oli kaksi isoa silmää, jotka tuijottivat  minua. Minä löysin jonkunlaisen  korin josta roikkui esineitä. En tiedä mitä ne oli, mutta pelotti, tunsin jonkin limaisen kosketuksen. Kuulin pelottavan äänen, joka kuulosti avaruus sireeniltä haistin jotain kuin ruokaa, mutta se oli pahan hajuista. Näin avaruusaluksia jotka liikui nopeasti. näin pallon, johon tulee valo niin kuin aurinko, kun joku koski taivaaseen. Näin jättiläisen, joka pyörii. Katsoin kovaa taivasta,josta kuului ääntä, kun sitä koski. Löysin pyöreän ihmeellisen vekottimen, josta aukeaa ovi, taisi olla portti kotiin.

Luovaa kirjoittamista

Tänään blogitiimi pääsi tutustumaan luovan kirjoittamisen ihmeelliseen ja leikittelevään maailmaan. Ihan ensimmäiseksi, ennen kirjoitusharjoituksien kimppuun pääsemistä, piti kuitenkin tutkiskella vähän luovuutta itseään.

Tälläisiä mielleyhtymiä sana luovuus tiimiläisissä herätti: 

Näyttelemisen taito

Taide

Hihhuli

Mielikuvituksen käyttö

Kaunis teksti

Elämäntapa

Vihreä ei ole luova väri!

Mielentila

Omanlainen teksti

Ideoiminen

Hassuttelu (ei rajoja)

Ajattele laatikon ulkopuolelta

Musikaalisuus

Omat blogitekstit

Oma päätösvalta

Elämän eliksiiri

Blogitiimin luovia kirjoituksia ilmestynee blogiin lähipäivinä :)

Ensimmäinen matkani... Jonnekin.

Teksti on Blogi-tiimin luovan kirjoittamisen teemaillan tuloksia:

Jokin vihreä ja litteä. Mikä tuo kiiltävä on?
Musta, korkea ja paljon erilaisia värejä sekä laatikoita.
Hei! Oliko tuo vinkumista? Entä tuo? Puhetta? Missä olen? En ymmärrä?
Outo, valkoinen, korkea, kiiltävä ja jokin outo tappi?
Hei, oliko tuo naksahtelua? Aivan kuin täällä olisi Nax-planeetan gasukkeja.

-Ronnie