maanantai 22. helmikuuta 2021

Sensitiivistä puhetta tukiryhmissä

Moikka! Tällä kertaa täällä on kirjoittelemassa Katri, Turun Tyttöjen Talon yksi uusimmista vapaaehtoisista. Kävin vaparikoulutuksen syksyllä 2020 ja toimin syksyllä sekä keskustassa että Vakkella eri ryhmissä vapaaehtoisena.

Tänään, tämän blogitekstin kautta, halusin suunnata ajatukseni takaisin vaparikoulutuksen oppeihin kulttuuri-ja sukupuolisensitiivisyydestä sekä ohjaajan/vaparin vastuusta. Aihe on saanut inspiraationsa koulun järjestämästä ‘oppilas tukiryhmä’-ohjelmasta, joka lanseerattiin korona-aikaan lievittämään oppilaiden kokemaa ahdistusta ja yksinäisyyttä. Käytännössä nämä tukiryhmät ovat ilmoittautuneista opiskelijoista koostuvia noin kahdeksan hengen ryhmiä, jotka kestävät kahdeksan viikkoa ja ovat toisen opiskelijan ohjaamia. Tavoitteena on, että näiden kahdeksan viikon ajan on tukiryhmä, jonka kautta voi saada ja antaa vertaistukea erilaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Jokainen siis miettii itselleen tavoitteen näiksi kahdeksaksi viikoksi (esim. päivittäinen ulkoilu, koulutöiden aloitus klo 9 jne.).

Projekti kuulosti lupaavalle, joten päätin osallistua. Koin että tukiryhmä voisi tarjota apua yksinäisyteen ja kuulumattomuuden tunteeseen, koska en ole nähnyt opiskelukavereitani tai opiskelupaikkaani melkein vuoteen. Olin innoissani ensimmäisestä tapaamisesta, johon meidän kaikkien tuli miettiä yksi tavoite tuleviksi viikoiksi. Itse halusin lisätä arkeeni sosiaalisia kontakteja, koska huomasin syksyllä, että saatoin mennä viikonkin ilman kuulumisten vaihtoa.

Huomasin kuitenkin nopeasti, että meidän opiskelija-ohjaajamme ei ollut saanut koulutusta ohjaajan vastuusta ja sukupuolisensitiivisyydestä, tai ei ollut sisäistänyt näitä oppeja. Ensimmäinen tukiryhmäkerta polkaistiin käyntiin esittelykierroksilla, ilman yhteisten pelisääntöjen sopimista tai MS Teams-käytäntöjen läpikäymistä. Kuten vaparikoulutuksessa ohjeistettiin, ryhmien alussa tulisi aina tehdä selväksi mitä tulee tapahtumaan ja yhdessä sopia pelisäännöt, jotta kaikille on selvää miten toimia ja mitä odottaa. En ajatellut, että yhteisten sääntöjen sopiminen/ilmoittaminen olisi niin tärkeää, mutta kun olin ryhmässä, jossa niitä ei ollut, oloni oli hyvin epämukava. Ohjaaja ei täyttänyt odotuksiani hänen vastuustaan ohjaajan roolissa.

Sivuhuomio: nämä ryhmät ovat etänä, joten on entistä tärkeämpää, että yhteiset pelisäännöt ovat selkeät ja yhdessä sovitut. ON myös tärkeää, että ohjaaja ottaa vastuun tapaamisista, koska tilannetta on vaikeampi ‘lukea’ näkemättä kehonkieltä tai edes ilmeitä.

Toinen asia, jota pohdin koko tapaamisen ajan oli kuinka ohjaajamme kutsui meitä sanalla ‘guys’ (tapaaminen oli englanniksi, guys=jätkät, tyypit). Ymmärrän, että hän saattoi haluta luoda tunnelman hyvistä kavereista, mutta käyttämällä sukupuolittunutta sanaa ei ole sensitiivistä saati inklusiivista. Opimme tämänkin Tyttöjen Talon vaparikoulutuksessa. Omaan puheeseen ja sanoihin tulee muistaa kiinnittää huomiota, jottei vahingossa loukkaa ketään. Englanniksi pitäisi koittaa kysyä, mitä pronomineja kukakin käyttää ja pitäytyä neutraaleissa termeissä kuten ‘people,’ ‘peeps’ tai ‘everyone’.

Viimeisenä pohdin sukupuolirooleja ja niiden kautta rakennettuja valta-asetelmia. Oletan, että ohjaajamme identifioituu mieheksi, ja että me muut tukiryhmäläiset naisiksi. Tämä asetelma noudattaa patriarkaalista hierarkiaa, jossa miehillä on enemmän valtaa kuin naisilla. Tämä sukupuolittunut valta-asetelma on vuosikymmeniä vanha ja siitä on erittäin vaikea päästä eroon. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä patriarkaalisesta valtasuhteista on ‘gender pay gap’ eli naisten pienempi palkka samasta työstä.

Takaisin tukiryhmään. Asetelma, jossa oletettu miesohjaaja koittaa auttaa oletettuja naistukiryhmäläisiä neuvomaan tavoitteiden saavuttamisessa, sai oloni epämukavaksi. Tunne toki moninkertaistui, koska hän ei ollut täyttänyt odotuksiani ohjaajan vastuusta. Yhdistelmä sai minut tuntemaan, kuinka osaamaton miesohjaaja neuvoo meitä tukea tarvitsevia naisia, tyttöjä, vain koska hän on mies ja osaa auttaa.

En kuitenkaan tiedä, onko opiskelijaohjaajia koulutettu tehtäviään varten tai onko koulutus sisältänyt ohjaajan vastuun ja sukupuolisensitiivisyyden perusteita, mutta oman kokemukseni pohjalta rohkenen epäillä. Tämän epämukavan ryhmäkokemuksen kautta opin arvostamaan Tyttöjen Talon vaparikoulutusta vieläkin enemmän, koska tajusin kuinka olisin itse pystynyt ohjaamaan samanlaisen ryhmän paremmin, tai ainakin ottamaan vastuun ohjaajana ja käyttämään sukupuoli- ja kulttuurisensitiivistä kieltä.

maanantai 15. helmikuuta 2021

Turun Tyttöjen Talon blogi uudistuu!

Tämä alkuvuosi on ollut kovin erilainen tähän asti. Korona on pitänyt Turun Tyttöjen Talonkin ovet vielä suljettuna, vaikka onneksi monta ryhmää on alkanut sentään etänä. Tämä etätyöaika on vapauttanut toisaalta aikaa siihen mietintään, mitä muuta voisimme tehdä ja miten toimintaa kehittää. Esimerkiksi tämän blogin suhteen… Tammikuun lopussa löimme työntekijöiden virtuaalipäät yhteen ja päätimme, että blogin on aika nyt aktivoitua ja uudistua! 😊

Ennen kuin kerron tulevista uudistuksista ja syistä, miksi niihin päädyimme, voisimme katsahtaa hetkeksi tämän blogin historiaan… Blogi perustettiin vuonna 2011 Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella (kiitos ja kumarrus vielä sinne suuntaan). ”Hankkeen päätavoitteena oli 12–28 -vuotiaiden tyttöjen ja nuorien naisten osallistaminen sekä heidän oman äänensä esille tuominen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi luotiin Turun Tyttöjen Talon oma, säännöllisesti päivitettävä blogi, jossa ryhmä tyttöjä itse toimi tekijöinä.” (Hankkeen loppuraportti, 2012) Tämä säännöllisesti kokoontunut ”Blogi-tiimi” sai hyvin vapaat kädet tuottaa blogiin sisältöä itseään kiinnostavista aihealueista tyttöyden ja naiseuden näkökulmasta kahden ohjaajan tuella. Vaikka blogit olivat jo hyvinkin tuttuja kaikelle kansalle, tällainen työmenetelmä oli vielä melko uutta nuorisotyössä, ja Blogi-hankkeen työntekijä Veera Säilä pääsikin kirjoittamaan työmenetelmästä esimerkiksi Verken (Verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus) Nuorisotyö bloggaa -oppaaseen. (Linkki jutun lopussa.)

Se, mitä itse aina hieman kadehtien vierestä seurasin, oli ne hetket, kun blogin varjolla tiimiläiset pääsivät mitä kiinnostavimpiin paikkoihin tutustumaan, pitämään katugallupia tai vaikkapa haastattelemaan julkisuuden henkilöitä tai muita kiinnostavia ammattilaisia. Olipa blogimme mainittu kerran eräässä kaunokirjallisuuden teoksessakin nimittäin Pekka Hiltusen ”Iso”-kirjassa, jossa naispäähenkilö käy itseään piristääkseen lukemassa kirjastossa paikallislehtien ”Minne mennä” -palstoja. Turun Sanomissa kerrotaan, mitä Turun Tyttöjen Talon Blogi-tiimi on sinä päivänä tekemässä. (Terkkuja vaan Hiltuselle – tiedoksi, että huomattiin. 😉) Jos te vanhat blogitiimiläiset luette tätä kirjoitusta, niin olisi hauska kuulla mitä muita muistoja, hauskoja sattumuksia tai mielenkiintoisia tapahtumia teille tulee blogiajoilta mieleen? :D

Blogin nimen tarina ”Do what you love, love what you do” liittyi muuten myös tähän ajatukseen itsensä ilmaisusta rohkeasti ja mahdollisti monenlaisten erilaisten juttujen teon. Nimi valittiin yhdessä blogitiimin kesken. Monissa seinätauluissakin esiintyvä lausahdushan tarkoittaa suomeksi: ”Tee, mitä rakastat; rakasta, mitä teet”, ja sen on luultavasti lausahtanut ensimmäisenä (tai ainakin tehnyt tietäväksi) yhdysvaltalainen tieteis- ja fantasiakirjailija Ray Bradbury. Nopea tutkiminen (lue: googlaaminen :D – huom! ei-tieteellinen tutkimus) paljastaa kuitenkin, että lausahduksen alkuperä voi johtaa vieläkin pidemmälle historiaan ja aivan eri mantereelle nimittäin Kiinaan n. 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Ehkäpä tämä nimi sopii siis mainiosti edelleen Tyttöjen Talon henkeen ja arvomaailmaan, jossa kulttuurien moninaisuus ja eri kulttuurit nähdään rikkautena.

Lauseesta löytyi myös kaksi pidempää versiota, joiden vapaa suomennos menee näin: ”Älä kuuntele ketään, joka kieltää sinua tekemästä jotakin. Tee mitä haluat, sitä mitä rakastat. Mielikuvituksen tulisi olla elämäsi keskiössä.” Toisessa versiossa kehotetaan tekemään asioita rakkaudesta, ei vain rahan takia. No, näistä voidaan toki olla montaa mieltä. Joskus on ehkä tarpeen tehdä sellaisiakin asioita, joita ei haluaisi, eikä siinäkään ole mitään väärää, vaikka tekisi työtä, vaan ansaitakseen leivän pöytään. Ehkäpä ne rakastamasi asiat löytyvätkin vaikkapa vapaa-ajan puolelta. Tämän blogin nimeksi lausahdus kuitenkin sopinee edelleen, sillä rakkaus, muista välittäminen ja heikoimmassa asemassa olevista huolehtiminen ovat myös Tyttöjen Talon toiminnan keskiössä. (Lähteet: https://www.jayrowden.com/do-what-you-love-love-what-you-do/ ja https://en.wikipedia.org/wiki/Confucius )

Tulevaisuudessa haluamme edelleen säilyttää tässä blogissa tärkeäksi näkemämme periaatteen siitä, että ovat erittäin tervetulleita kirjoittamaan monet eri ihmiset. Tämänkaltainen yhteisöblogi mahdollistaa erilaisten äänteen esille saamisen ja toteuttaa sitä kautta Tyttöjen Talon arvoja ja toimintaperiaatteita. Uudistus puolestaan tarkoittaa sitä, että jatkossa blogissa äänen saavat paitsi Tyttöjen Talon kävijät, myös vapaaehtoiset, työntekijät ja yhteistyökumppanit. Älä siis epäröi ottaa vieraskynää haltuun ja kertoa tarinasi! 😊 Ole siis meihin yhteydessä, jos sinulla olisi asia, jonka tulisi tulla kuulluksi tai vaikkapa jokin paikka, jossa haluaisit käydä tai henkilö, jota haluaisit haastatella!  (Ainoa rajoitus kirjoituksille on, että niiden tulee edelleen noudattaa Tyttöjen Talon arvoja, eli esimerkiksi kaikenlainen epäkunnioittava kirjoittelu ei tänne kuulu.)

Millaisia kirjoituksia, haastatteluja tai gallupeja te lukijat toivoisitte? Kirjoittakaa mielellään kommenttikenttään kaikki toiveenne, ideanne ja ajatuksenne aiheisiin liittyen! (Huom! Periaatteisiimme kuuluu, että kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.)

Lopuksi haluaisin vielä lähettää lämpimät kiitokset kaikille blogia tähän asti kirjoittaneille! Tarinat eivät katoa mihinkään, vaan niihin voi edelleen palata arkistoista. 😊

Tervetuloa vuosi 2021 ja uudet kirjoitukset!

 

Aurinkoisia ja turvallisia talvipäiviä toivotellen,

Johanna Lindroos, Turun Tyttöjen Talon ohjaaja

 

Ps. Tässä vielä lupaamani linkki Verken julkaisuun, josta löytyy lisätietoa myös tämän blogin historiasta: https://www.verke.org/wp-content/uploads/2015/12/blogiopas.pdf

Pps. ks. myös muut Verken hyödylliset julkaisut digitaalisesta nuorisotyöstä: https://www.verke.org/verke/julkaisut/

 

perjantai 18. joulukuuta 2020

Varissuon naiset -hanke eli Vanamo

Turun Tyttöjen Talolla Varissuolla on toiminut vuosina 2018–2020 opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama Varissuon naiset -hanke. Hanke on tunnettu myös tuttavallisemmin nimellä Vanamo. Hankkeessa on toteutettu sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisellä työotteella äiti- ja naistoimintaa. Toiminnan kohderyhmää ovat olleet maahanmuuttajanaiset ja etnisten vähemmistöjen naiset, syrjäytymis- ja radikalisoitumisen vaarassa olevat naiset, pitkäaikaistyöttömät tai toistuvaistyöttömät naiset sekä naiset, joiden elämänhallinta ja toimintakyky ovat alentuneet sosiaalisista syistä. 

Hanke on tarjonnut toiminnassa mukana olleille naisille turvallisen tilan kohdata ja vahvistanut heidän sosiaalisia suhteita. Hankkeessa on vahvistettu äitien ja tyttärien yhteistä kasvua, parannettu elämäntaitoja sekä ennaltaehkäisty syrjäytymistä ja radikalisoitumista. Tavoitteena on ollut, että hankkeeseen osallistuneiden naisten työ- ja toimintakyky paranee, heidän osallisuutensa lisääntyy, he löytävät elämään lisää sisältöä ja tutustuvat suomalaiseen yhteiskuntaan vapaaehtoisesti ja omalla tahdillaan.

Vanamo tavoitti toimintakautensa aikana 117 kohderyhmään kuuluvaa naista sekä 184 heidän perheenjäsentään. Turun Tyttöjen Talolla Varissuolla on toiminut myös sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama Kotinuorisotyö-hanke, jonka on saanut nyt pysyvän rahoituksen toiminnalleen. Varissuon naisille suunnattu toiminta saa näin ollen jatkoa äiti-tyttö -työn muodossa myös tulevaisuudessa.

tiistai 13. marraskuuta 2018

Kotinuorisotyö -päivä




Yhden päivän ajan tutustuin Turun Tyttöjen Talon harjoittelijana Varissuon yksikön Kotinuorisotyö -projektiin. Päivä alkoi klo 8.30 projektipalaverin merkeissä. Myöhemmin päivällä haastattelin projektin työntekijöitä sekä pääsin myös konkreettisesti tutustumaan kotikäyntiin. Edellisellä viikolla työntekijät olivat jo tavanneet kyseisen perheen. Haimme heidät kotoa ja kävelimme yhdessä kohti Varissuon tiloja. Kotikäynnin tarkoituksena oli, että perhe tutustuisi reittiin ja kynnys osallistua toimintaan madaltuisi. 

Kotinuorisotyön tuttavallisempi nimitys on Vakkesiskot. Vakke -termillä tarkoitetaan Varissuota. Työntekijät ovat Elina ja Henna, ja kohderyhmänä ovat 10–16 -vuotiaat pääsääntöisesti maahanmuuttajataustaiset tytöt, jotka etsivät mielekästä vapaa-ajan toimintaa kodin ulkopuolelta. Lisäksi Vakkesiskot tekevät tiivistä yhteistyötä vanhempien kanssa, minkä kautta nousi esiin tarve äititoiminnalle. Varissuon Naiset -projekti alkoi syksyllä 2018 ja se tavoittaa lasten vanhempia/aikuisia maahanmuuttajia enemmän. Varissuon lähialueet lasketaan myös mukaan näihin toimintoihin. 

Kotinuorisotyössä palataan ikään kuin vanhanaikaiseen menetelmään, sillä lääkäritkin ennen vanhaan kävivät ihmisten kotona. Idea on tullut Jyväskylän Katulähetys ”Polku kotiin” -hankkeesta. Siitä on saatu paljon vinkkejä käytännön asioihin. Muuallakin Turun järjestökentällä jalkaudutaan ja käydään kotona, ja kohderyhmä vaihtelee työikäisistä eläkeläisiin, mutta Vakkesiskojen toiminnot on suunnattu peruskouluikäisille tytöille. 

Miten kotinuorisotyö sitten käytännössä toimii? Aluksi tavoitetaan tyttö tai perhe, sovitaan tapaaminen jolloin mielellään koko perhe (myös sisarukset) kokoontuisivat esimerkiksi saman pöydän ääreen. Tapaamisen aikana tutustutaan ja keskustellaan tytön harrastuksista, kiinnostuksista ja unelmista. Vakkesiskojen kanssa pääsee tutustumaan erilaisiin harrastuksiin. Koko perheen hyvinvointi otetaan huomioon ja tarvittaessa tarjotaan tukea kotoutumiseen.

Haastattelussa kysyin Vakkesiskoilta myös, mikä on ollut parasta tai palkitsevinta kotinuorisotyössä. Parasta on se, kun näkee että tyttö kiinnittyy johonkin esim. Turun Tyttöjen Talon toimintaan. Dialogit ovat hedelmällisiä ja on hienoa nähdä luottamuksen rakentumista, kun tyttö ja vanhemmat luottavat toimintaan ja työntekijöihin. Kotinuorisotyössä kuunnellaan myös vanhempien toiveita. 

Viime keväällä oli kotinuorisotyön kautta tullut runsain määrin tyttöjä Turun Tyttöjen Talon toimintaan – niin paljon, ettei tila meinannut riittää. Tänä syksynä keskitytään ohjaamaan tyttöjä erilaisiin harrastuksiin Turun Tyttöjen Talon ulkopuolella. Vakkesiskoilla on olemassa oma harrasteryhmä, jossa joka viikko järjestetään jotakin tiettyä toimintaa: esimerkiksi tanssia, keilailua, taekwondoa, sählyä ja futsalia. 

Kotinuorisotyön hanke on osa STEA:n rahoittamaa Kaikille eväät elämään- avustusohjelmaa 2017–2020. 

Lisää toiminnasta:

tiistai 30. lokakuuta 2018

Nuoret äidit






Vuonna 2017 alkanut, Kaisan ja Hannan ohjaama Nuoret äidit -projekti tarjoaa maksutonta ohjelmaa pääosin 24-vuotiaille nuorille äideille. Pyrkimyksenä on tavoittaa nuoria äitejä jo raskausvaiheessa, ja myös eri kulttuuritaustoista sekä tehdä yhteistyötä muiden alueellisten toimijoiden kanssa. Viikon aikana tulee keskimäärin 20 kävijää ja kaikilla heistä on myös lapsi mukana.

Kohderyhmä on ainutlaatuinen. Ensisynnyttäjien keski-ikä on 29,01 vuotta. Nuorilla äideillä ilmenee kaksoishaaste kehitysvaiheiden osalta, sillä heidän tulee samanaikaisesti selvittää vanhemmuuteen ja nuoruuteen liittyviä asioita. Tämän vuoksi on tärkeää, että heille on tarjolla erilaista tukea, jos he sitä tarvitsevat. On kuitenkin tärkeää muistaa, ettei tee kenestäkään valmiita oletuksia.  

Projektin tavoite on kolmiosainen. Ensinnäkin tarkoituksena on tukea nuoren äidin vanhemmaksi kasvua. Tällaisen tuen avulla vahvistuvat hänen minäpystyvyytensä sekä myönteiset kokemuksensa vanhemmuudesta. Kun ympärillä on turvallinen ympäristö, tämä tukee identiteettityötä vanhemmuuteen liittyvien kysymysten ja rooliodotusten käsittelyn osalta. 

Toiseksi tavoitteena on vahvistaa äidin ja lapsen välistä varhaista vuorovaikutusta. Yhteisen toiminnan hetkien avulla lisätään positiivisia kokemuksia, jotka rikastavat äidin ja lapsen arkea. Äidillä on lisäksi mahdollisuus ammattimaisen tiedon ja vertaistuellisen kokemustiedon saamiseen lapsen kehityksestä. Näitä tavoitteita pyritään tukemaan erilaisten toiminnallisten menetelmien kautta.

Viimeisenä tavoitteena on äidin ja lapsen sosiaalisen verkoston vahvistaminen ja laajentaminen. Tarkoituksena on, että vertaiset kohtaavat toisensa ja pitävät yhteyttä myös toiminnan ulkopuolella. Lisäksi oman osallisuuden kokemuksen vahvistuminen on tärkeää. Äidillä on täten mahdollisuus vaikuttaa ja rakentaa oman näköistä toimintaa. Työntekijöiden mukaan toiminnassa mukana olevat nuoret äidit ovatkin sosiaalistuneet toistensa kanssa hyvin ja usein huomataan, että toimintaan osallistumisen motiivi on useinkin juuri toisten saman ikäisten ja samassa elämäntilanteessa olevien kohtaamien. 

Nuoret äidit -projektin työntekijöiden mielestä toiminnassa on monia asioita, joita he pitävät palkitsevana. Esimerkiksi on hienoa, kun äidit löytävät paikan, avautuvat ja innostuvat ryhmätoiminnasta. Tyttöjen talolla on mahdollisuus kasvattaa sosiaalista osaamista. Talolla vallitsee ”henki”, jossa ketään ei tuomita ja pyritään kannustavaan, tsemppaavaan ilmapiiriin. Myös äitien luottamus on palkitsevaa.

Haastateltuani työntekijöitä päivän aikana tutustuin myös itse toimintaan. Tennarit ja tossut 1 -ryhmällä oli kahvihetki, jossa nuoret äidit olivat kaikki omien lastensa kanssa mukana. Meneillään oli rentoa yhdessäoloa. Muita projektin ryhmiä ovat Tennarit ja tossut 2, Babysteps nuorille odottajille ja Riimijamit, joka pidetään Skanssissa seurakunnan tiloissa. Lisätietoa Nuoret äidit -toiminnasta löytyy nettisivuilta: 

torstai 11. lokakuuta 2018

Päivä johtajan kanssa


Neljäs harjoitteluviikkoni pyörähti käyntiin syyskuun ensimmäisenä maanantaina. Olen tähän asti oppinut, että järjestön johtajan jokainen päivä on hyvin erilainen ja varsin monipuolinen. Tässä blogitekstissä kuvaamani johtajan päivä on siis vain yhdenlainen työpäivä.

Saavuin töihin klo 8.00. Aamu koostui lähinnä ”tulipalojen sammuttamisesta”. Toisin sanoen johtaja selvittää esimerkiksi työntekijöiden sairaspoissaoloja, joista hänelle tulee aina ilmoittaa. Lisäksi kanssani hän kertasi sekä päivän että koko alkavan viikon ohjelman. Osa aamusta kului myös sähköpostien lukemiseen ja siten ajan tasalla pysymiseen.

Klo 10 oli sovittuna keskustan yksikön tilan vieressä olevan toisen tilan katsominen. Järjestön tarkoituksena olisi vuokrata kyseinen tila mahdollisen budjetin ja laajenevan toiminnan puitteissa. Heti tämän jälkeen klo 10.30–12 tiedossa oli Nuoret äidit -projektin ohjausryhmä. Tähän osallistumassa oli minun, johtajan ja Nuoret äidin -projektin vetäjien lisäksi kolme ohjausryhmän jäsentä. Ohjausryhmän alussa oli esittelykierros ja kyseltiin ajankohtaisia kuulumisia. Tämän jälkeen keskusteltiin yleisesti vanhempien ja lasten voinnista sekä kasvatuksesta. Lopuksi projektin vetäjät esittelivät projektin toimintaa.

Sain pitää lounastauon klo 12 aikaan, kun samaan aikaan kiireisellä johtajalla oli tapaaminen Varissuon naiset -projektin vetäjän kanssa. Kyseinen projekti on juuri alkanut ja sen tarkoituksena on tukea maahanmuuttajien kotoutumista. Ennen lounastaukoa kävin läpi kyseisen teeman projektikansiota, jolloin pääsin tutustumaan toimintaan.

Päivän lopussa pidettiin keskustan ”viikkis” eli viikkopalaveri. Johtaja osallistuu sekä keskustan että Varissuon yksikön viikkopalavereihin aina resurssien puitteissa. Viikkiksen alussa suoritetaan yleensä aina kierros, jossa jokainen kertoo omia kuulumisiaan. Varsinainen viikkis koostuu siitä, että käsitellään edellisen, nykyisen ja seuraavan viikon ohjelma. Yksi paikalla olevista toimii kirjurina eli kirjaa ylös nämä käsiteltävät asiat.

Tämä oli tiukan aikataulun maanantaipäivä. Joinakin päivinä johtaja myös käy läpi rahoitushakemuksia. Myös sellaisten sähköpostiviestien lukemiseen kuluu runsaasti aikaa, kun Tyttöjen Talolle haetaan töihin tai työharjoitteluun. Ajoittaista siivoamista tai kaupassakäyntiä ei tule myöskään unohtaa, kun kyseessä on pieni järjestö. Kaiken kaikkiaan järjestön johtajan työ vaikuttaa hyvin monipuoliselta.