Onnellisuus

Kotona Linnunlaulua
Pirteä Syksy
Peikko Kipittäen Nukkuu
Tyyni Tähti Juhliin
Äiti Sipsuttelee,
Syntymäpäivät Ystävien seurassa...

Lomalla
Pöristen Jokeen
Linnunlaulu Viikonloppuisin Korkeassa paikassa - Sileä Tiheä Kaverin kanssa oleminen
Väsynyt Rusakko!

Runokone.com

Tähtitaivas talon yllä

Saimme Blogin kanssa mahdollisuuden päästä katsomaan Saara Cantellin Tähtitaivas talon yllä -elokuvaa pressinäytökseen. Oltiin porukan kanssa ihan täpinöissä. Pressinäytös..!.!.... Mutta oli aika jännää ja kaikki, jotka olivat mukana katsomassa pitivät elokuvaa koskettavana ja paikoittain hauskana. Myös hieman skeptiset, ei niin suomalaisen elokuvan ystävät pitivät elokuvaa hyvänä ja mielenkiintoisena. Saimme myös mahdollisuuden haastatella elokuvan ohjaaja & käsikirjoitaja Saara Cantellia.

~Blogi-tiimi suosittele : )

1. Kertoisitko hieman opiskeluistasi? (Missä opiskelit, kuinka kauan opiskelusi kesti, millaista se oli? Saitko hyvät valmiudet opiskeluistasi elokuvatyöhön?)

Opiskelin Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osaston ohjaajalinjalla (joka on ainoa paikka, missä voi opiskella korkeakoulutasolla elokuvaohjausta). Aloitin opiskelut vuonna 1989 ja valmistuin 1996. Mutta aktiivista opiskeluaikaa oli varmaan neljä vuotta, loppuaikana tein jo töitä ja sain esikoislapsenikin ennen kuin valmistuin.

Opiskelu antoi tosi hyvät valmiudet työhön; se on hyvin käytännönläheistä, teimme paljon harjoituselokuvia ja jouduin opettelemaan elokuvanteon kaikki osa-alueet – mitkä ohjaajan onkin tunnettava.

Lisäksi opiskeluajoilla tutustuin kurssikavereihini ja muihin samaan aikaan elokuvaa opiskeleviin, mitä kautta sain verkoston ihmisiä, joista useat ovat vieläkin tärkeimpiä työkavereitani. Samoin tunnen monet (ikäiseni ja sitä vanhemmat) näyttelijät jo opiskeluajoilta, kun he olivat mukana harjoituselokuvissamme.

2. Mikä on ohjaaja-käsikirjoittajan osuus elokuvan tekoprosessissa ja kuinka kauan tämä osuus omalta osaltasi kesti?

Käsikirjoitus on se mistä kaikki lähtee, minkä päälle koko elokuva rakentuu Jos käsikirjoittaja ei ole sama henkilö kuin ohjaaja (kuten useinkaan ei ole), hän harvoin on enää aktiivisesti mukana kuvausvaiheessa, vaan luovuttaa vastuun sitten ohjaajalle.

Ohjaaja on se, joka käytännössä päättää kaiken:) Hänen vastuullaan on kokonaisuus, tyyli, näyttelijöidenohjaus – kaikki valinnat suurista linjauksista pienimpiin yksityiskohtiin. Mutta ohjaaja työskentelee tiiviisti taiteellisten vastaavien kanssa, joita ovat siis kuvaaja, lavastaja, pukusuunnittelija, maskeeraaja, äänisuunnittelija, säveltäjä ja leikkaaja. Näistä jokaisella on oma vastuualueensa ja ryhmänsä.

Ohjaajan tehtävä on pitää huolta, että kaikki tekevät samaa elokuvaa – ja välittää toisille visionsa. Tuottajan kanssa ohjaaja sopii budjettiin ja käytännön resursseihin (ja rajoituksiin) sekä mm. aikatauluun liittyvät asiat – ja sitoutuu tietenkin tekemään elokuvan sovituissa puitteissa. Mutta rahan hankkiminen elokuvan tekoon samoin kuin mm. valmiin elokuvan markkinointi kuuluu tuottajan, ei ohjaajan, vastuulle.

3. Oliko idea aikaisemmin mielessäsi? Oletko miettinyt henkilökohtaisesti juuriasi? Pohjautuuko elokuva omiin tuntemuksiisi/kokemuksiin?

Idea Tähtitaivas talon yllä -elokuvaan alkoi kehkeytyä mielessäni heti kun olin saanut edellisen elokuvani, Kohtaamisia valmiiksi loppukesällä 2009.

Olen itse viettänyt kaikki kesäni suvun vanhassa kesäpaikassa Itä-Suomessa, ja minua kiehtoo siellä tunne siitä, miten kaikki aika, kaikki edelliset sukupolvet, ovat jollain tavoin läsnä – ja kaikkien siellä aiemmin olleiden ihmisten tarinat elävät vielä talossa, ehkä siis jopa tulevienkin sukupolvien? Marjoja poimiessa rupesin sitten miettimään, millaisen tarinan saisi, jos olisi yksi ja sama paikka, mutta useampi eri aikakausi.

Mitenkään suoraan en ole käyttänyt oman sukuni tarinoita tai ihmisiä, vaan poiminut asioita eri puolilta omaa elämääni, kuultua ja keksittyä. Ja tietysti kirjoitusvaiheessa jouduin tekemään aika paljon tutkimustyötä, lukemaan faktoja sota-ajasta, vuoden 1942 tavoista ja käytännöistä sekä vuodesta 1978.

4. Miten sait työporukan kasaan? (näyttelijät, assistentit, lavastajat jne.)

Keskeinen työryhmä on pitkälti sama kuin aikaisemmissakin elokuvissani, teen mielellään töitä tuttujen ihmisten kanssa, joihin luotan ja joiden kanssa on kivaa.

Kuvaaja Marita Hällfors on kurssikaverini elokuvataiteen osastolta ja hän kuvasi myös Kohtaamisia elokuvan. Lavastaja Pirjo Rossin kanssa olen tehnyt yhteystyötä jo ekoista opiskeluaikojen harjoituselokuvistani lähtien. Pietari Koskinen on ollut äänisuunnittelijana molemmissa aikaisemmissa pitkissä elokuvissani, Unna ja Nuuk sekä Kohtaamisia. SId Hille on säveltänyt musiikin moniin lyhytelokuviini sekä Kohtaamisia-elokuvaan. Jne.

Samoin monet näyttelijät ovat minulle entuudestaan tuttuja ja itse asiassa kirjoitin Tuulikin roolin ajatellen Meri Nenosta ja Sallan rollin Elín Petersdottirille. Mutta osa näyttelijöistä haettiin ja valittiin koekuvausten kautta.

Leikkaaja oli tällä kertaa poikkeuksellisesti minulle ennestään tuntematon, islantilainen Saevar Gudmundsson – syy siihen oli, että kyseessä oli yhteistuotanto islantilaisen tuottajan kanssa, jolloin jonkun taiteellisen tekijän piti tulla sieltä.

5. Mistä sait rahoituksen elokuvaan?

Rahoituksen järjestäminen on tosiaankin tuottajan tehtävä. Tässä elokuvassa rahoitus koostuu aika lailla samoista lähteistä kuin suomalaisessa elokuvassa aina: suurin rahoittaja on Suomen
elokuvasäätiö, sitten televisiokanava (meillä YLE1) ja levittäjä Nordisk Film. Sen lisäksi mukana on vähän ns. sponsorirahaa joiltakin yrityksiltä ja vähän rahaa islannista, koska tämä oli yhteistuotanto islantilaisen tuottajan kanssa.

6. Millaisista asioista saat inspiraatiosi elokuviisi?

Hyvin monenlaisista. Minua kiehtovat elämän pienet absurdit asiat, arkeen kätkeytyvät maagiset hetket. Ja ylipäänsä ihmiskohtalot, tarinat.

Luen paljon, olen aina rakastanut kirjoja ja nykyään etenkin novelleja. Paljon varmaan elokuvieni pohjalla on omaan elämään ja eri vaiheisiin liittyviä kysymyksiä, joita vain on tarve käsitellä jollakin tavoin. 

7. Ketä/keitä elokuvan tekijöitä ihailet?

Ihailen moniakin elokuvantekijöitä. Nuorena suosikkiohjaajiani olivat mm. Wim Wenders, Krzysztof Kieslowski ja Jane Campion. Viime aikoina olen pitänyt todella paljon mm. Susanne Bierin ja Ang Leen elokuvista. Ja kiinalainen Zang Yimou on myös lempiohjaajiani.

8. Haluaisitko kansainvälistyä elokuva-alalla?

Ei minulla ole mitään erityisiä intressejä kansainvälisyyteen, jos sillä siis tarkoitetaan
esim. ulkomailla työskentelemistä. Elokuvani ovat kiertäneet ihan mukavasti kv-festivaaleilla, ja sitä toivon tietysti tälle uusimmallekin leffalle.
Minulla on myös suunnitteilla aika iso, ruotsinkielinen epookkielokuva (joka sijoittuu 1660-luvulle, Ahvenanmaan noitavainoihin, ja kuvataan näillä näkymin parin vuoden päästä), se
tehdään ilmeisesti osittain ulkomailla.

9. Miten naiseutesi vaikuttaa teoksiisi? Millaista on olla naisena elokuva-alalla?

Naiseus on tietysti keskeinen osa minuuttani ja identiteettiäni, joten tietysti se
vaikuttaa tapaani katsoa maailmaa ja elokuvia. Ehkä tietoisemmin siihen, että itse ärsyynnyn elokuvien kliseisistä sukupuolirooleista yms.

Elokuva-ala on Suomessakin perinteisesti hyvin miehinen, mutta onneksi tilanne muuttuu koko ajan. Sinänsä en ole elokuvia tehdessäni koskaan törmännyt biologisen sukupuolen aiheuttamiin esteisiin.

Enemmän asia tulee esille siinä, miten toimittajat jaksavat kysellä miten ”naisohjaajana” olen mieltä jostain tai miksi ”teen elokuvia naisista” – mikä on aika rasittavaa, koska harvoin miesohjaajilta kysytään samaa; yleensähän jos elokuvan pääosassa on mies, sen ajatellaan kertovan yleisesti ihmisyydestä taielämästä eikä sitä ajatella ”mieselokuvana”.

10. Mikä elokuvan Tähtitaivas talon yllä tekemisessä oli haastavinta ja mikä palkitsevinta?

Tähtitaivas talon yllä -elokuvassa haastavinta oli käsikirjoitusvaiheessa sen ratkaiseminen,
miten saan kolme tarinaa ja aikatasoa limittymään kiinnostavasti yhteen, ilman että lopputulos on sekava tai liian pirstaleinen. Epookkien ei sekä 1942 että 1978 luomisessa oli tietysti myös omat haasteensa.

Hauskinta oli koko kuvausvaihe, näyttelijöiden kanssa pidetyistä harjoituksista alkaen. Meillä oli tosi ihana porukka, ja vaikka aikataulu oli välillä hyvin tiukka (kuvauspäiviä oli vain 25, mikä on tosi vähän!) meillä oli koko ajan hyvin hauskaa, sai nauraa paljon.

11. Mitä haluaisit sanoa elokuva-alalle pyrkiville nuorille?


Alalle opiskelemaan pääsy on vaikeaa, joten liian helposti ei kannata lannistua. Jos tahtoo tosissaan, kannattaa pitää unelmistaan sitkeästi kiinni. Ja harrastaa ja tehdä elokuvia aktiivisesti omin päin.

Hyvä on myös muistaa, että varsinkin ohjaajalle kaikenlainen elämänkokemus ja hyvinkin erilaisten asioiden opiskelu ja osaaminen on vain hyödyksi: mitä laajemmin tuntee elämää, maailmaa, eri aihealueita ja taiteita, sen parempi!

Kannattaa sivistää iseään monipuolisesti; lukea paljon, käydä teatterissa ja taidenäyttelyissä ja konserteissa – ja urheilutapahtumissa ja mielenosoituksissa:) Ylipäänsä on hyvä olla utelias elämän ja ihmisten suhteen.

Minun ihanin unelmani

Minä näin sinut unissani,
ensimmäistä kertaa nukuin rauhallisesti.
Painajaiset yksinäisyydestä
katosivat kuin sielun edellinen elämä.

Sinä tulit minun luokseni,
hymyillen kosketit poskeani.
Suljin silmäni ja huokaisin -
jos tämä vain unta on, niin sitä ikuisesti nähdä tahtoisin.

Sinä hymyilit minulle silloin
kuin et olisi ikinä hymyillytkään.
Sinä tulit minun luokseni illoin,
kun tyynyyn painoin pään.

Olin sinun aina aamuun asti,
siihen tuntui kuluvan ikuisuus.
Kun aurinko taivaalle nousi,
lähdin pakoon kuin toivottomuus.

Kun taas päivä seuraa yötä,
minä seuraan sinua.
Menet mihin tahansa, olkoon onnesi myötä,
minä seuraan sinua.

Pysähdyn ja katson loittonevaa selkääsi,
käännyt ympäri ja kutsut nimeäni.
Minä en voi liikahtaa.
Tämähän on vain liian ihanaa unelmaa.

Minä herään jokainen aamu hymy huulillain.
Viereeni vilkaisen nähden tyhjän seinän vain.
Hiljaa huokaan ja suljen silmäni sinut nähdäkseni.
Voi, kallis, rakas armaani - tule tänäkin yönä luokseni!

Sinä hymyilet minulle silloin,
kuin et olisi ikinä hymyillytkään.
Sinä tulet viereeni illoin,
kun tyynyyn painan pään.

Olen sinun aina aamuun asti,
kunnes aurinko taivaalle nousee.
Olen sinun aina unelmissani,
kävelen vierelläsi ikuisuuteen.

Löysin runon http://www.ajatus.org/tekstit/dreamer/minunihaninunelmani sivuilta, ja ihastuin siihen heti. Halusin pistää sen tänne, koska runo vaikuttaa aivan siltä, kuin minä olisin kirjoittanut sen..

Ystävilleni

``Jos menettäisin sinut,
yhtäkkiä,
olisiko se viimeinen kerta?
Jos kaikki muuttuisi,
hyvä,
ei aina tarvitsisi parempaa toivoa.

Minulla on niin paljon unelmia,
yhdestäkään en aio luopua.

Jos kaadun maahan,
lyötynä,
nostaisitko minut selkääsi?
Jos sinä olet enkeli,
ystävä,
kannattaisitko minua siivilläsi?

Minulla on teitä niin vähän,
tekisin kauheita,
jos yhdenkin teistä menetän.

Taivaaseen,
sinne jonnekin,
rakennamme oman pilvilinnan.
Toivoen, että siellä kanssasi ikuisesti asuisin,
ja joskus sateisena iltana kuiskaan:
"Rakastan"

Olet minulle rakas,
liiankin,
olet niin hauras.
Pelkään, että katoat
kuin vedenpinnan kuvajainen,
jos vain hipaisenkin sinua.

En tahdo menettää sinua.´´

Löysin runon http://www.ajatus.org/tekstit/dreamer/ystavilleni sivuilta.

Runokone

Blogi-tiimi kokeili www.runokone.com sivuston hauskaa runokonetta ja suosittelee muitakin kokeilemaan! Näin helppoa on runon teko :)

Tällainen tuli meidän runosta:

Kaikenlaista sälää

Ihmemaassa Mölinää
Aamuton Ukkonen
Peikko Hifistellen Kuuntelee dubsteppiä
Tyyni Kala Avaruuteen
Kissa Juoksee,
Vappu New Yorkissa...
Sateella
Pöristen Mereen
Linnunlaulu Perjantaina Kummitusjunassa - Karhea Tyhjä BLOGI
Väsynyt Linja-auto!

Designia tiistain alkuillasta

Design-Tiistai on ryhmä 12-28 vuotiaille tytöille ja nuorille naisille. Design-Tiistaissa tehdään erilaisia asioita erilaisista kierrätysmateriaaleista.

06.03.2012 saimme tehtäväksemme tehdä oman näköisen kangaskassin erilaisilla tekniikoilla, kuten painamalla, piirtämällä kangastusseilla, maalaamalla kangas väreillä jne.

Tässä olisi joitain kuvia Design-Tiistain alkuillan teoksista jotka ovat vielä keskeneräisiä...

-Sparrow

Kirjojen valtakunta

Tiedän paikan, joka on täynnä jännitystä, romantiikkaa, sankareita sekä onnellisia ja onnettomia loppuja. Paikka on täynnä tietoa ja tunnetta. Se on salainen valtakunta, johon kaikilla on avaimet. Valtakunnassa haisee pehmeälle ja pölyiselle. Sillä on oma, viettelevä ulkomuotonsa, joka kuiskailee sinulle salaisuuksia kaikista asioista, jotka voisit oppia. Valtakunnan nimi on kirjasto.
Valtakuntia on ympäri maailmaa, ja lähes jokainen tämänkin tekstin lukijoista on käynyt niissä. Osa valtakunnista on sympaattisen pieniä, osa taas majesteettisen suuria. Itse istun tällä hetkellä jälkimmäisen kaltaisessa. Olen kirjojen piirittämänä vanhassa raitiovaunuhallissa. Rakennus ympärilläni on aluksi hiljaa, mutta jos kuuntelet tarkasti, voit erottaa vaimean sydämen rytmin. Kirjasto elää ja hengittää omassa suuruudessaan hiljaisesti. Hurrr. Tip tip tip... Askelten kaiku tyhjillä betonikäytävillä. Lähes aavemaisen kaunista.

Kirjojen tuoksu ja pöly leijuvat ympärilläni luvaten avata täysin uusia maailmoja. Tunne on sanoinkuvaamaton enkä usko voivani tuntea suurempaa mielenrauhaa, vaikka viettäisin vuoden meditoimassa Himalajan rinteillä. Kirjojen haju alkaa sekoittua omaan tuoksuuni ja minun käy hieman kateeksi ihmisiä, jotka saavat työskennellä täällä päivittäin. Jokainen kirja, jokainen yksityiskohta, jopa tyhjät Chiquita-laatikot nurkassa pressun ja tikkaiden rinnalla lisäävät äkkirakkauttani tähän paikkaan.

Kaltaistani wannabe-kirjailijaa liikuttaa ajatus, että jokaisen 75 000 kirjan eteen on nähty vaivaa ja vuodatettu verta, hikeä ja kyyneliä. Lopulta ne ovat päätyneet tuhansien kaltaistensa joukkoon vain rukoillakseen, että joku rohkea noukkisi ne hyllyltä ja lukisi ne. Ajatus on kovin raadollinen, mutta samalla oudon kiehtova.

Kello seinällä tuntuu hidastaneen tahtiaan. Täällä millään ei ole kiire. Kirjojen valtakunta on täysin pysähtynyt.