Jääkaappirunoutta syksyn fiiliksistä

Kiltin tytön tarina

Kiltti tyttö tekee mitä käsketään. Tyttö vastaa kyllä, vaikka hän ajattelee: EI!!! Hän kyseenalaistaa kyllä monet käskyt, sanomattomat toiveet ja odotukset. Silti hän tottumuksesta alistuu ja yrittää olla sitä, mitä hän kuvittelee muiden häneltä odottavan. Kerta toisensa jälkeen kiltti tyttö pettyy itseensä ja muihin. Kuinka tyttö uskaltaisi löytää oman tahtonsa ja muuttua näkyväksi?

Vähitellen, vuosien myötä, kiltille tytölle valkenee, että myös hän on yksilö, jonka mielipiteillä, toiveilla, tarpeilla, hyvinvoinnilla - siis juuri HÄNELLÄ - on merkitystä. Kovan harjoittelun myötä tyttö oppii kuuntelemaan itseään ja tietää, ettei kukaan muu voi hänen valintojaan sanella. Kiltti tyttö on silti edelleen kovin haavoittuvainen, ja näkyväksi tuleminen vie voimia. Välillä onkin helpompaa vain olla näkymätön. Tyttö kuitenkin jatkaa sinnikkäästi harjoittelua.

Kiltti tyttö on vihdoin matkalla kohti omannäköistään elämänpolkua.

Silloin, kiltti tyttö:

    ei pelkäisi jättää täyttämättä muiden toiveita ja odotuksia

    ei tekisi palveluksia muille itsensä kustannuksella

    ei kantaisi vastuuta kenestäkään muusta kuin itsestään

    ei joustaisi omista tarpeistaan ja rajoistaan

    valitsisi elämänpolkunsa ITSE.

Silloin tyttö ei enää alistuisi olemaan kiltti tyttö. Päivä päivältä kilttinä olemisen taakka kevenee, ja lopulta, jonakin päivänä, kun tyttö ei huomaakaan, taakka on jo kovin kevyt. Tytöstä tulee Minä.

Tarinatuokio

Tyttöjen Talon MEME-mediaryhmässä heräteltiin kirjoitusluovuutta erilaisilla kirjoitusharjoituksilla. Tässä esimerkiksi yhden tehtävän tuotoksia. Tehtävässä piti valita jokin kirja. Mennä kirjan sivulle 12 ja riville 7. Siltä riviltä tuli poimia yksi lause. Tätä lausetta sekä näistä alla olevista kuvista 1-3 kuvaa käyttäen piti muodostaa fiktiivinen tarina tai runo. Kirjasta poimittu lause on tummennetulla tekstissä.

"17.3

On ollu taas ihan paska päivä! Aamu alko jo ihan jees; koulus oli 

nastat fyssantunnit ja hyvää safkaa. Kotiin tullessa fiilis  sit 

käänty huonoks; faija oli taas dokannu ja mutsi tietty rages hälle 

sydämensä pohjasta. Hillitsin itseni ja tyydyin seuraamaan vierestä 

neutraalina tilannetta, kunnes sitten kuitenkin raivosin ihan vähän. 

Ja sen seuraksethan nyt tiedetään...

Mutsi ja faija löytää yhtäkkiä yhteisen kasvatuslinjan ja alkaa yhess 

huutaa mulle-vaikken oo ees tehny mitään! Ne on! En jaksanu sit enään 

himapaskaa vaan otin kamat ja lähin ovest ulos. Meiän lähel on yks 

uimaranta missä kukaan ei hengaa näin kevättalvella. Siel on hyvä 

antaa itkun tulla ja kuvitella ohikulkevat laivat..."

"Mirabelle haaveilee matkalle lähdöstä. Syksy on niin pitkä, harmaa ja vetinen. Olisi päästävä etelän lämpöön, Välimeren rannalle. Tähän mennessä haave ei ole koskaan toteutunut. Mirabellen opintoneuvoja Lisa ei pidä matkalle lähtemistä kesken lukukauden järkevänä suunnitelmana. Lisa on yrittänyt saada Mirabelleä motivoitumaan ja innostumaan opinnoistaan, mutta tytöstä on vaikeaa saada mitään otetta. Tulee ja menee miten haluaa. Tänään Mirabelle on kuitenkin päättänyt, että aikoo suorittaa koulutuksen loppuun. Mutta ennen sitä on päästävä matkalle. Mirabelle kertoo ajatuksistaan matkalle lähdöstä jälleen kerran Lisalle. "Sitten Lisa antaa neuvoja, jotka ovat niin outoja, ettei Mirabelle ymmärrä niitä."

"Pelästynyt perhe

kaukana täältä meren rannalla  on pieni asunto.

Siellä asui Mies ja Nainen heille oli tulossa lapsi.

Nainen katsoi, joka päivä merelle, josta purjehti laivoja ohi.

Hänen haaveensa oli muuttaa kaupunkiin.

Eräänä myrskyisenä päivänä, nainen synnytti pojan. Pojan nimeksi tuli julius jani pekka autio. Sinä päivänä  naisen unelma toteutui he muutivat kaupunkiin.He saapuivat kaupunkiin, niin nainen oli avain innoissaan, mutta mies pelkäsi hiukan. Yhtäkkiä kaupungin poliisi huusi: Pöhkö dekkaristi, hän on kai julius autio? Mies, nainen ja heidän lapsensa pelästyivät niiin paljon, että muutivat meren ranalle takaisin. Nainen hautasi haaveensä iki ajoiksi. He asuivat meren ranalla elämänsä loppuun asti.
   

                      LOPPU"

Metsän rauhassa

Minä oikeastaan pidän todella paljon olla metsässä. Monestakin syystä. Kerron muutaman syyn ainakin.

1. voin olla rauhassa ja miettiä asioita.
2. saan paljon kirjoitusaiheita.
3.Siellä on  ihanaa kuunella metsän ääniä.
4.Saan olla yksin eikä ketään häiritse
5. Metsän rauhassa on hyvä kirjoitellakin, kun siellä on vain eläinten ääniä.


 Tässä on myöskin muutama kuva. Ne ovat lempipaikojani. Tai sellaisi, joissa viihdyn joistain syytä. Kävelen usein metsässä  mietien asioista. Sain tämän innostuksen kesälomalla, kun olin sukulaisten luona. Metsä on on kaunis ja sieltä saa paljon  kirjoistus ideoita ja etenkin siellä saa paljon hienoja maisema kuvia. Tässä samalla voi vain arvata, että mulla uusia harrastus. Pidän kuvaamisesta ja se on  yks sys miks olen paljon metsässä, koska sieltä saa paljon upeita kuvia. Kesällä kun valoissa ja näkee hyvin paljon eri värejä, kun kukkat kasvaa niin hyvin kaunista, sykysllä puista tippuu lehdet niin tulee syksyn eri värejä. Talvella siellä hyvin liukasta. Talvisin en siellä kovin paljon viihdy, mutta kesä,kevät ja syksy aikaan siellä vietän useinkin  aikaa.

Tämä kivi on yks lempi paikoista, jossa käyn vain

 kirjoitamassa

Tämä oli vain nin kauniin näköinen kuva. vaikka puissa ei ole enää lehtiä,

Tämä oli jollain tavalla hauskan näköinen  puu ja sen muoto.

Tämän kannon päällä on hyvä lehvähtää, jopa solmia kengät nauhat, jos tarvii

Tämä kuva ei oikeastaan ole metsästä vaan yhdestä puusta, joka oli minun tuttun puussa. Sain luvan otaa kuvan ja laittaa tänne. oli jotenkin ihmeelistä miten läheltä sai kuvan. Miten tämä lintu tuli lähellä asuin aluetta.

Pohditaan Tyttöjen Talolla

Tyttöjen Talolla pohdittiin seksuaalisuutta ja tälläisiä asioita se herätti mieleen:

Lopuksi jokainen  osallistuja kirjoitti lapulle sanan, joka jäi parhaiten mieleen. Kaikkien sanoista tehtiin yhteisvoimin runo.  Tälläinen siitä sitten syntyi:

                                                                Rakkaus on rentouttavaa, 
                                                        monimuotoista ja ajatuksia herättävää. 
                                                                 Erinlainen muna on rikkaus.
                                                                     Oloni on raukea.
                                                                              Mmm...
                                                          

Pyjamabileiden kirjava kansa

Turun Tyttöjen Talolla vietettiin pyjamabileita Ke 28.10.2015. Monenlaisia pyjamia on ollut ja erinlaisia tarinoita  kerrottu. Kävimme ottamassa kuvia ja  kyselemässä pyjamatarinoita.

Olin kaverin kanssa kaupungilla etsimässä kaverille yöasua. Kaverin mielestä kuosi sopi minulle kun apina kuvasti hyvin minua.

Ostettu jostain halpakaupasta, söpö kuosi, mutta löytää harvoin kaupoista Suomessa. Minusta kiva kuvio, poroja.

Kuosissa näkyy Aurajoki ja Aurasilta. Ostettu Molly Ohlsonilta, Vallilan kuosi, josta löytyy myös eri värejä ja tuotteita, esim. kasseja.

Nukahdan joskus iltaisin farkut jalassa sohvalle. Farkut on ostettu kirpputorilta.

Lasten senttikoon pyjamahousut, aika vanhat, sain ne joskus lapsena joululahjaksi. Kangas on jo tosi kulunutta.

Leopardihuivi. Teki joskus mieli ostaa jotain eläinkuvioista. Aloin käyttää tätä sen jälkeen kun yhdellä Tyttöjen Talon työntekijällä oli usein jalassa leopardihousut.

Suomesta ostettu paita, sain sen isosiskolta.

Ostin kirpputorilta. Nanson mekko ja maksoi 3e.

Ostettu jostain kauheasta H&M:stä, en ole ylpeä tästä tarinasta.

Lempparikotihousut, suomalaisen suunnittelijan (Jeti) kuosi. Olin kuvaamassa kun heillä oli muotinäytös ja sain housut palkaksi.

Puhu kauniisti kehostasi

Olen aina ihmetellyt, mikä vimma monilla naisilla on jatkuvasti olla laihdutuskuurilla tai vähintään miettiä, että pitäisi laihduttaa. Monen kohdalla näin on ihan turhaan, jos laihduttamiseen ei ole terveydellistä syytä. Mitä jos siinä tilanteessa koittaisikin hyväksyä itsensä sellaisena kuin on? Voisiko loputtomat dieetit vaihtaa oman kehon kuunteluun ja hyvien elämäntapojen vaalimiseen?

Minä en saa laihduttaa, terveydellisistä syistä. En edes sitä yhtä tai kahta kiloa, mitä moni tavoittelee dieeteillään. Minulla ei ole muita "vaihtoehtoja" kuin kuunnella omaa kehoani, syödä nälkääni ja opetella hyväksymään oma kehoni. Seurauksena laihduttamattomuudesta voin aika hyvin. Välillä kuitenkin toisten naisten negatiiviset puheet omasta kehostaan saavat minutkin miettimään asiaa - pitäisikö minunkin olla jollain dieetillä ja tavoitella maagista -2kg olotilaa, koska "kaikki" muutkin niin tekevät? Enkö minä saisi hyväksyä omaa kehoani?

En oikein pidä siitä, että on niin yleistä ja hyväksyttävää puhua negatiiviseen sävyyn omasta kehostaan. Niiden puheiden myötä ainakin minusta alkaa tuntua siltä, että omaan kehoon kuuluukin olla tyytymätön. Suren erityisesti sitä, että moni ystäväni kuluttaa aivan turhaan energiaa sen miettimiseen, että kroppa olisi jotenkin parempi ja kauniimpi, jos vaaka näyttäisi pienempiä lukemia. Toivoisin, että he voisivat ymmärtää olevansa riittävän hyviä jo nyt.

Tiedän kuitenkin, että oman kehon hyväksyntä voi olla todella vaikeaa ja asian työstäminen voi viedä vuosia. En minäkään ole joka päivä täysin varma siitä, että kroppani on hyvä juuri sellaisena kuin se on. Pyrin silti hyväksymään myös sen epävarmuuden itsessäni. Matka jatkuu, ja kaikesta huolimatta mä ja mun keho ollaan hyvä tiimi.


Itsemyötätuntoista syksyä kaikille!

Terkuin, Siru.