Blogi-tiimi tapasi eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopran

Sekä Tyttöjen Talot, että Suomen eläinsuojeluyhdistykset ovat saaneet Delta Autolta lahjoitusautoja käyttöönsä. Turun Tyttöjen Talon Blogi-tiimi tapasi Turun alueen eläinsuojeluvalvojan Heidi Leyser-Kopran. Haastattelu tehtiin parkkipaikalla, jossa myös molempien tahojen autot kohtasivat.

Blogi-tiimi: Kerro vähän lahjoitusautostanne

Heidi: Autoja on kaksi ja tämän nimi on Urho. Autot kiertävät Suomea kaksi vuotta, sen jälkeen ne myydään eläinsuojeluyhdistykselle. Autoon mahtuu kuusi ihmistä kerallaan ja sillä kuljetetaan mm. vuohia ja joutsenia. Auton takana on pyydysvälineitä sekä Kulkukoira.com:n lahjoittamia häkkejä. Haasteellista autossa on se, jos autossa on esim. joutsen kyydissä ja ko. eläin sattuu ulostamaan. Autoissa on nykyään kourut joihin uloste kulkeutuu, mutta hajut leviävät edelleen koko autoon. Toisaalta siihenkin tottuu.

Blogi-tiimi: Miten päädyit tekemään tätä työtä?

Heidi: Vahingossa. Halusin eläinlääkäriksi, mutta fysiikka ja kemia eivät olleet vahvuuksiani. Laman aikana -80–90-luvulla sain potkut odottaessani ensimmäistä tytärtäni. Halusin tehdä edes vähän aikaa jotakin. Kysyin kaveriltani, josko hänellä olisi tarjota vaikka jotakin pätkittäistä työtä ja olen jatkanut tätä työtä jo 17 vuotta.

B: Minkälaisia arkipäivät ovat eläinten kanssa?

H: Hoitolassa ei ole kahta samanlaista päivää. Se on mukavaa, mutta myös raskasta, sillä päiviä ei voi suunnitella etukäteen. Esimerkiksi tänään löysimme vastasyntyneen joutsenen.

B: Mitä eläimiä hoitolassa on ja mitä lajeja on eniten?

H: Kissoja on paljon, mutta tällä hetkellä aika vähän. Pentukuumeen aikana hoitolassa saattaa olla 80–90 kissaa ja pentua. Joku oli vapauttanut gerbiilejä luontoon. Samassa kivenkolossa asui 11 gerbiiliä. Hoitolassa on siis melkoinen gerbiililauma! Karanneita, villiintyneitä koiria on myös jonkin verran. Ihmiset tuovat myös rusakonpoikasia ja peuranpoikasia, ”bambeja”, vaikka heitä yritetään valistaa siitä, että yksinäinen poikanen ei useimmiten ole pulassa.

Kerran perhe oli löytänyt kukanpoimintaretkellä hirvenvasan ja ottaneet sen kotiinsa luultuaan sen olevan hylätty. He olivat koittaneet syöttää vasaa voikukanlehdillä ja soittivat sitten, koska vasa ei syönyt. Löytöhetkellä vasalla oli vielä napanuora kiinni eikä perhe enää muistanut mistä olivat vasan löytäneet. Oli heidän onnensa, ettei vasan emo sattunut paikalle, se olisi ollut menoa.

B: Mikä tapauksista on jäänyt parhaiten mieleen?

H: 17 vuoden aikana? No, eräässä kerrostaloyksiössä oli 20 seurakoiraa, joiden omistaja piti muoti-blogia johon oli niin koukussa, ettei ehtinyt edes ruokkimaan koiriaan. Shoppailunsa hän rahoitti teettämällä koirilla pentuja ja myymällä ne. Koirat ulostivat keskimäärin kolme kertaa päivässä, eikä kukaan vienyt niitä ulos.

B: Mikä työssä on raskainta? Mitä saat työstä?

H: Raskainta työssä on laittaa eläin ”nukkumaan”, vaikka sen tietääkin helpottavan eläimen oloa. Aina kuitenkin toivoo, että voisi auttaa. En itse nukuta eläimiä, vaan eläinlääkäri hoitaa sen. Viime kädessä päätös on kuitenkin minun. Eläinten lopettaminen käy vuosi vuodelta raskaammaksi, vaikka voisi kuvitella että siihen turtuu. Parhaimmat hetket työssäni ovat, kun hoitolaan sattuu tulemaan loukkaantunut petolintu. On upeaa katsoa kuinka se kuntoutuu ja linnun silmiin syttyy tietynlainen palo. Vapauttamishetkellä lintu nousee ilmaan, kirkaisee kerran ja katoaa sitten, eikä siitä kuule enää ikinä.

B: Onko vapaaehtoistoimintaa ja millaista se on?

H: Vapaaehtoistoimintaa on jonkin verran. Vapaaehtoisia käytetään lähinnä eläinten viihdyttämiseen. Vapaaehtoiset saavat tehdä mitä tykkäävät - palkatut työntekijät ovat erikseen. Kissanrapsuttajia on aina liian vähän! Meillä on aina muutama kissanrapsuttajamummo. Sanomme heitä kissanrapsuttajamummoiksi, koska emme muista heidän nimiään, koska kaikkien nimi on Ritva. Nettiin tulee lähiaikoina tietoa vapaaehtoisuudesta ja syksyllä järjestetään vapaaehtoisiltoja, kunhan pääsemme muuttamaan uuteen paikkaan. Oikeastaan meidän pitäisi olla jo muuttanut, mutta asioihin tuli pari muuttujaa.

B: Mitä sanottavaa sinulla on turkulaisille, jotka ovat hankkimassa eläimen tai joilla on jo eläin?

H: Lemmikkejä ei saisi hankkia hetken mielijohteesta, sillä niihin pitää sitoutua niiden koko elämän ajan.

B: Saatteko rahallista apua esim. kaupungilta?

H: Toiminta on kaupungin ja kaupunki maksaa palkat. Sen mitä kaupunki ei maksa, maksaa eläinsuojeluyhdistys. Jos on jotain, mitä sekään ei maksa, meillä on muutamia sponsoreita jotka maksavat.

B: Voiko kyseiseen työhön kouluttautua? Jos voi, niin missä?

H: Olen ainoa kokopäiväinen eläinsuojeluvalvoja Suomessa. Minulla on pieneläinhoitajan koulutus ja lisäksi lakikoulutusta, mm. eläinsuojelu- ja metsälaeista.

B: Onko jotakin kampanjoita tulossa?

H: Miellä on mm. yhteisprojektina Whiskasin kanssa kesäkissakampanja, ”Kissakaveria ei jätetä!”, johon on antanut tukensa ja kasvonsa myös mm. Jone Nikula, Kristian Meurman sekä muutamia muita.