Muistan rämpineeni koulusta kotiin v.2007 ja suoraan lukemaan postiluukusta kolahtanutta Turun Sanomien paksua lehteä. En tiedä ketä kiittäisin, kait itseäni että aukaisin lehden ja luin sen.
Kupittaan Citymarketissa oli Janne Ahonen tavattavissa klo:17.00 asti. Luin tekstin moneen kertaan, mutta en vain meinannut uskoa. En voinut millään käsittää että mulla olisi mahdollisuus tavat yksi suurimmista idoleistani. Vedin ulkovaatteet nopeasti takaisin niskaan, vilkaisin kelloa ja rynnistin bussiin. Matkalla soitin ystävälleni että tavattaisiinko jo aiemmin ja cittarissa. Tarvitsen tausta- ja mahdollisesti uloskantotukea:).
Koko bussimatkan ajan oli paniikki että jos Janne ehtiikin lähteä tai kyseessä oli väärä hälytys. Entä jos tapahtuma olikin jo ollut?!
En halunnut ajatella.
Torilla vaihdoin nopeasti vielä kerran bussia ja varmasti elämäni pisimmän matkan jälkeen saavuin cittariin ja sen aulaan missä ystäväni jo odottikin.
Vedin syvään henkeä ja ajattelin että nyt pitää käyttäytyä mahdollisimman rauhallisesti, kunnolla ja aikuismaisesti. Antaa itsestä suht "normaali" kuva.
Juomaosastolle tullessa näin Jannen ja muistan että sydämeni ei ole koskaan hakannut niin lujaa. Tein sitten mahdollisimman aikuismaisen tempun ja juoksin piiloon sipsihyllyjen taakse joiden taka kurkin ja vakoilin Jannen tekemisiä ja mietin uskallanko ikinä.
Siinä vaiheessa ystäväni sai tarpeekseen ja pukkasi mut vauhdikkaasti Jannen suuntaan. Lähdin hitaasti ja nolonnäköisesti Jannea kohti.
Janne moikkasi iloisesti ja muistan pulisseeni jotain ainutlaatuisen lahjakkaasta mäkihyppääjästä ja että mäkihyppy menettää jotain todella suurta ja merkittävää sinä päivänä kun hän lopettaa.
Jannesta se oli kiva kuulla ja että positiivinen palaute auttaa jaksamaan hankalina päivinä.
Ystäväni räpsi meistä muutaman kuvan ja sain nimmarin.
Hehkutin tapahtunutta kaikille viikko tolkulla. En ikinä unohda sitä kuinka onnellinen olin ja olen vieläkin. Monet eivät koskaan saa mahdollisuutta tavata ihailemaansa/kunnioittamaansa henkilöä.
Kuva osoitteesta: http://jannefani.blogspot.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogi-juttuja saa mielellään kommentoida ja rakentavaa kritiikkiäkään ei pelätä! Kommentit tullaan kuitenkin ensin hyväksyttämään Turun Tyttöjen Talon työntekijällä. Tästä johtuen, kommentit tulevat näkymään viiveellä. Kiitos kommenteistasi!