Se iski torstaina, kello 17.42. Kuume, kaipuu ja pakottava tarve päästä Berliiniin. Tautiani ei lieventänyt äkillinen saksankielisten verbien opiskelu, The 69 Eyes:in loistava Feel Berlin, googlettamani Berliini-kuvat tai se inhottava tosiasia, etten ole eläessäni edes käynyt Saksassa.
Miksikö sitten Berliini? Tulin kuukausi sitten takaisin Barcelonasta enkä muutenkaan ole kärsinyt puutteesta matkojen suhteen. Eikä kaipuuni sijoittunut ymmärrettävästi myöskään paratiisisaarelle kuuman auringon ja kylmien juomien keskelle, vaan kaupunkiin, jossa on tällä hetkellä huimat 5 °C. Berliini ei ole ennen sijoittunut edes Kaupungit, joihin sinun pitää raahautua ennen kuin potkaiset tyhjää -listallani viiden parhaan joukkoon. Äkkiä se kuitenkin pomppasi mieleeni iloisesti hyräillen Kiss me Berliniä.
Mistä tällaiset mielihalut edes tulevat? Olen lukenut satunnaisia juttuja Berliinistä ja ajatellut sen vaikuttavan mielenkiintoiselta paikalta, siinä se. En ole ikinä nostanut sitä jalustalle, mutta torstai-iltana kaikki hyvät puolet siitä nousivat mieleeni. (Eivätkä muuten ole lähteneet sieltä vieläkään.) Erilaiset ihmiset, kehutut vegeaamiaiset, kulttuuri, persoonalliset kaupat, kieli... Voisin jatkaa listaa loputtomiin. Kaipuuni (lue: pakkomielteeni) on vieläkin voimassa. Puhuttuani äidilleni, hän totesi vain, että pääsen Berliiniin aikaisintaan ensi kesänä. Jos silloinkaan. Siihen asti minun täytyy tyytyä YouTubeen, kuviin, Berliini-dokumentteihin ja dokumentteihin. Sekä tietysti Googlen StreetView -palveluun. Ohessa vielä joitain kuvia Berliinistä niille, jotka kärsivät samasta taudista kuin allekirjoittanut.
Mahtava teksti! Minulla on saman tyyppinen kaipuu Tokioon :)
VastaaPoista