Muistan sen vielä kuin eilisen päivän, kun kuulin, että isoäitini on nukkunut pois. Menin aivan sekaisin uutisesta ja juoksin saman tien omaan huoneeseeni, paiskasin oven kiinni perässäni ja rojahdin sängylle mahalleni ja itkin. Hetken kuluttua nousin sängyltä ja laitoin isoveljeltä lainaan saadun levyn stereoihini soimaan niin kovalle ettei naapurit häiriintyisi.
Olin aivan sekaisin ja mietin miksi minulta viedään pois niin tärkeä ihminen kuin isoäiti juuri, kun olisin tarvinnut tätä ehkä kaikkein eniten.
Vuosi oli 2001, ja vaikka olin silloin vasta 8-vuotias, niin olin aivan sekaisin pitkän ajan.
Tämän vuoksi en enää voisi kuvitellakaan eläväni ilman musiikkia, koska se on ollut minulle aina tuki ja turva kaikissa kipeissä asioissa.
´´Lintu nousee siivilleen,
se lentää suoraan siniseen,
valoon auringon,
sen laulu katoaa.´´
Olin aivan sekaisin ja mietin miksi minulta viedään pois niin tärkeä ihminen kuin isoäiti juuri, kun olisin tarvinnut tätä ehkä kaikkein eniten.
Vuosi oli 2001, ja vaikka olin silloin vasta 8-vuotias, niin olin aivan sekaisin pitkän ajan.
Tämän vuoksi en enää voisi kuvitellakaan eläväni ilman musiikkia, koska se on ollut minulle aina tuki ja turva kaikissa kipeissä asioissa.
´´Lintu nousee siivilleen,
se lentää suoraan siniseen,
valoon auringon,
sen laulu katoaa.´´
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogi-juttuja saa mielellään kommentoida ja rakentavaa kritiikkiäkään ei pelätä! Kommentit tullaan kuitenkin ensin hyväksyttämään Turun Tyttöjen Talon työntekijällä. Tästä johtuen, kommentit tulevat näkymään viiveellä. Kiitos kommenteistasi!