Räväkkyyttä, rauhallisuutta ja innostusta!

Kodikas, viihtyisä, ajaton ja iän kadottava paikka; näillä sanoilla on hyvä kuvata Turun Tyttöjen Taloa.
Mukavat, rennot, hassuttelevat ja tottakai tarpeen tullen tiukkiksia olevat työntekijät ja ehdottomasti kaikki kävijät vanhat sekä uudet tekevät tyttöjen talosta kerta kertansa jälkeen paikan johon haluaa aina palata uudestaan.
En tiedä onko Turussa mitään muuta (juuri itselleni) parempaa nuorisopaikkaa (ja vielä tytöille ja nuorille naisille suunnattua) jossa käydä juuri sellaisena kuin on.
Tyttöjen talosta on jotenkin tullut osa itseäni, osa elämääni. Sinne pääsee "pakoon" arjen eri haasteita ja tilanteita, siellä saa rentoutua ja olla oma itsensä ilman että tarvitsee aina olla jotakin. Aivan kuin tässä yhteiskunnassa aina vaaditaan olemaan jotakin.

Tässä pieni leikkimielinen haaste (valitettavasti niille jotka tietävät työntekijät);

1. On räväkkä, rock-henkinen, innostuu helposti ja osaa olla tarvittaessa tiukkis. Kuka hän on?
2. On yleensä rauhallinen, rento, osaa kuunnella sivukorvalla ja takertua erimielisyyksiin helposti ja osaa auttaa erilaisten papereiden täyttämisessä (=eri toimistojen asioinnissa). Kuka hän on?
3. On useimmiten rauhallinen, innostuu helpommin kävijöiden eri ideoista ja vakavuuttakin löytyy. Kuka hän on?
4. On rauhallinen, omaperäisiä vinkkejä antava ja omaperäinen persoona. Kuka hän on?

Ja vielä lopuksi; kaikki työntekijäthän ovat omaperäisiä ja kaikkea noita jotka ovat yllä mainittuja =)
Työntekijät tekevät tyttöjen talon, kiitos siitä, mutta myös me kävijät teemme tyttöjen talosta tyttöjen talon!
KIITOS KAIKILLE NIILLE JOIHIN OLEN SAANUT TUTUSTUA käydessäni tyttöjen talolla, te kaikki olette aivan ihania ja tärkeitä ihmisiä!

-Sparrow

Laiskis! - vinkkejä rentoutumiseen

Laiskis - Tyttöjen Talon hiihtolomatoimintaa järjestettiin 20.–22.2. 2012. Tähän on kerätty osallistujien kuvia, videoita ja tekstejä liittyen stressiin ja rentoutumiseen sekä hiihtolomalla tehtyihin juttuihin.

Mikä nuoria stressaa ja mikä on oma vinkkisi rentoutumiseen?

Ewe:
Rentoudun suuressa ja pehmeässä säkkituolissa mässyttäen suklaata ja sipsejä. Sylissä olisi söpö ja lämmin kissa. (Ei kuitenkaan mitään jättiä.) Sitten tietenkin olisi vino pino kirjoja. Eikä saa unohtaa musiikkia! Sen pitäisi olla rentouttavaa.

Winnie:

Anni:
Palava kynttilä, turvallinen hämärä., rauhoittava hiljaisuus. Pehmeä villa, tyynet jalat, syvä huokaus. Ihana hetki.

Laura:
Stressin aiheen unohtaa tekemällä jotain, mistä pitää. Itselläni parhaiten stressin poistamiseen toimii ammatin toteuttaminen töissä. Kun hurauttaa ruohonleikkurin päällä ja painaa kuulosuojaimet päähän, voi unohtaa kaiken muun.

Läheisten seurassa voi myös ”nollata” mieltään ja rentoutua, kun ulkopuoliset aiheet voi edes hetkeksi unohtaa.

Ajatusten kirjoittaminen ylös voi myös auttaa silloin, kun ei pysty nukahtamaan mielessä pyörivien ajatusten takia. Nukahtamista nopeuttaa vielä venyttely ennen sänkyyn menemistä, ja jos osaa niin kannattaa rentouttaa koko keho raaja kerrallaan.

Iku:
Waxaad ooka kudbi gartaa nasasho. Sidä hurdada ama ka fagari la’aan ma wanaagsana inaad caburiso nafta mar kasta. Marmarka qaarkoo way fiicantahay waayo deg deg ayaad ka helaysaa. Lakiin haduu sayd ay noqoto xanuun nafsaaniya ayeey kuu keeni kartaa. Marka waxa u gu sahlan oo aadsamay kartaa waa daganaan mararaka qaarkoo aadan waxba deg deg aynin. Sida adigoo fadhisanaya oo isku kala bixinayo meel dagan.

Jenni:

• Kun olet stressaantunut arjen asioista, kannattaa tehdä pako todellisuudesta unelmoimalla, lukemalla fiktiokirjaa tai katsomalla tv:tä.
• Nuku
• Kanavoi ajatuksesi onnistumiseen, menestykseen ja muihin positiivisiin ajatuksiin
• Puhu ystävän kanssa
• Naura (paljon)
• Harrasta liikuntaa
• Tarkastele ympäristöäsi ja huomaa sen yksityiskohdat
• Halaa jotakuta
• Paikka, jossa rentoutua on lunnonhelma. Siellä ei ajalla ole väliä muuten, kuin valon määrässä ja vuodenajoissa. Se on erittäin seesteistä ja samalla niin TODELLISTA isoin kirjaimin. Ihmisten maailman on täynnä huubalaabaa, jolloin todellisuudentaju hämärtyy.

Muistakaahan rentoutua!

"Be enthusiastic, more motivated, determined ... - and time will be kind for you :) "

If someone told me several months ago that I’d go to Finland for one year, I’d only smile at it. But our future is so full of surprises, you never know what will happen in a second. But reality is that I am doing my EVS (European Voluntary Service) in Turku, working as a Youth worker in Paattinen Youth House.

Why exactly Finland? Be honest, I didn’t have a right answer before coming here. Finland is quite faraway from Georgia, different culture and traditions- life-style, strict climate. But life is a challenge, we should use all the possibilities all the chances given by our life. Sometimes life is more interesting if you put yourself to the test.

What exactly I mean in differences between Georgia and Finland? Let’s leave political and economical issues J I’ll try to explain more practical and funny things I have already faced here:

1. Taking shoes off inside the buildings was so strange for me. If someone asks the guest to take off the shoes in Georgia, it will be very impolite.
2. Women bus drivers - you will never see even one woman bus driver in Georgia J yet
3. Bicycles are not used as a kind of transportation in my country, just for fun (Hobby).
4. People are more talkative, friendly and close in Georgia. Friends like to hug to each other every day when they are meeting : )
   
5. No Hesburgers (in every corner of the street) but McDonald’s :)
6. Pircings are not popular like in Finland (an earrings for men) :)

After 5 months living in Turku I guess that I have done perfect decision choosing Finland: feeling of safety, honest, reliable people, always ready to help me and never lazy to smile, fascinating nature- maybe I found my inspiration in Finland :)

EVS really gave me a chance to get more experienced, to build up a huge network of contacts (friends), to make my life more interesting, full of adventures and surprises.

P.s. I hope rest 5 months will be more interesting for me and sunny of course… ))))))))))))

- Nino

My very special EVS - European Voluntary Service

Evrything started 4 years ago when one very important person for me gave me information about this program for youth. She told me her crazy, nice, cute and interesting experience to me... After it I was hyper excited about that and at the same moment I decided when I will finish gymnasium I will do the same in my very own and somehow special country...
And here I am !
FINLAND ?
Most common questions : why Finland? why EVS? Why?
Story ...
During my last year in gymnasium I already had my sending organisation and we were searching together for an EVS project. I paid my attention to nordic countries as I might stay in there for my future studies. Also I gave priority to Norway but we didnt find anything in there... The deadline was so close - 1st of June.. And suddenly in the midle of May I got an invitation to Finland - and why not? Nordic. Possible to study. Interesting. No one can talk that kunkulunku language. Santa Clause is living there. It should be special !

The country of coldness and hills of snow! Really? Let's see and experience by myself. And here I am more than 6 months.

To be continued :)))

- Justina

(Lisää tietoa ja esimerkkejä vapaaehtoistyöstä ulkomailla täältä)

Mitä olet aina halunnut tietää...

Pari viikkoa sitten Turun Tyttöjen Talolla pidettiin ammatti-ilta. Paikalla oli eri alojen ammattilaisia kuten lastentarhanopettaja, puutarhuri, lentokenttävirkailija ym. sekä kaksi IB-lukiossa opiskelevaa nuorta naista. Heiltä kaikilta oli mahdollisuus kysyä, mitä vain olitkin aina halunnut tietää heidän ammateistaan tai opinnoistaan.

Tässä päivän aikana osallistujien keräämiä kysymyksiä ja vastauksia:

Lastentarhanopettaja

Kuinka monesta lapsesta yksi työntekijä on vastuussa?
V:Alle 3v-ryhmässä yksi aikuinen vastaa 4:stä lapsesta, yli 3v-ryhmässä 7:stä.

Onko 1-3 –vuotiaiden hoito haasteellisempaa kuin 4-6 -vuotiaiden?
V:Alle 3v-ryhmässä on paljon perushoitoa; vaipan vaihtoa, nukuttamista, syöttämistä, pukemista, sylissä pitoa, lukemista ja leikkimistä. Yli 3v-ryhmässä on enemmän suunnitelmallista toimintaa; askarteluja, retkiä, lauluhetkiä, liikuntaa ja muuta puuhaa. Molemmissa ryhmässä työskennelleenä sanoisin ettei 1-3 -vuotiaiden hoito ole haasteellisempaa kuin vanhempien. Mukavaa se on molemmissa ryhmissä. :)

Mitä eroa on lastentarhanopettajalla ja lastentarhaohjaajalla?
V:Tarkoitat varmaan lastenohjaajaa? Lastenohjaajia valmistuu Kristillisestä opistosta ja ammattikoulusta lähihoitajalinjalta. Lastentarhanopettaja ja lastenohjaaja toimivat työparina, jossa lastentarhanopettajalla on hieman enemmän vastuuta. Yleensä lastentarhanopettaja tekee kaikki suunnitelmat ja kaikki ryhmänsä "paperityöt" (neuvolan lomakkeet, lapsen varhaiskasvatussuunnitelma yms.), pitää vanhempainillat ja tenavatunnit (keskustelutuokio lapsen vanhempien kanssa) ja aika pitkälle toteuttaa kaikki tuokiot. Meidän päiväkodissa olemme melko joustavia opettajan ja ohjaajan työtehtävissä. Meillä myös ohjaaja voi halutessaan pitää tuokioita, täyttää neuvolalomakkeita yms. ja pitää tenavatunteja. Tämä ei ole kovinkaan yleistä. Meillä se toimii loistavasti!

Kuinka monta vastuutyöntekijää yhdessä ryhmässä on?
V:Se riippuu lasten iästä ja määrästä. Esim. minun ryhmässä, Pirpanoissa 3-4v, on tällä hetkellä 17 lasta ja meitä on ryhmässä kolme aikuista. Pikkaraistyhmässä alle 3v on neljä lasta, joita hoitaa lastenohjaaja apunaan päiväkotiapulainen.

Mikä on hyvä rangaistus, jos lapsi tekee väärin esim. lyö toista lasta?
V:Meillä on käytössä jäähypenkki, minne lapsi pääsee miettimään tekosiaan töllöiltyään. Jäähypenkillä keskustellaan miksi on penkille jouduttu, saako niin tehdä ja mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Anteeksi pyyntö kaverilta on paikallaan. Jos satuttamisesta on jäänyt kaveriin oikein jälki, olemme joskus käyttäneet sellaista keinoa, että lapsi joutuu itse kertomaan satuttamansa lapsen vanhemmalle mitä on tehnyt ja miksi on satuttanut.

Kerro työstäsi kolmella sanalla
V:Tasan kolme sanaa: Rajat ja rakkaus. ;)

Mitä eroa on vuoropäivähoidon ja kokopäivähoidon välillä?
V:Vuoropäivähoito on myös iltaisin ja viikonloppuisin, eli tarkoitettu sellaisille perheille missä vanhemmat/vanhempi on vuorotyössä. Tavallinen päivähoito tapahtuu vain arkipäivinä klo:7-17 välissä (jotkut päiväkodit voivat aueta aiemmin ja olla pidempään auki..).

Miten autat vilkasta erityislasta?
V:Vilkas lapsi tarvitsee omanlaisensa huomion. Yleensä erityislapselle tehdään varhaiskasvatussuunnitelman kuntouttava osio (entinen kuntoutussuunnitelma) johon kirjataan lapsen erityistä tukea tarvitsevat kehitysalueet ja millaisia tavoitteita asetetaan ja millä keinoin näihin tavoitteisiin pyritään. Jos lapsi ei esim. jaksa keskittyä tuokioihin, hänellä on aikuinen vieressä rauhoittelemassa häntä ja jos keskittyminen häviää kokonaan, voi aikuinen siirtyä hänen kanssaan toiseen huoneeseen lukemaan vaikka kirjaa. Siirtymätilanteissa (aamupiiristä vessan, vessasta pukemaan jne.) ylivilkkaan lapsen kanssa siirtyy aikuinen, joka pitää huolen siitä ettei lapsi unohdu matkan varrelle tekemään sellaista minkä aika ei nyt ole. Yhteenvetona voisi kai sanoa, että ylivilkas erityislapsi tarvitsee jatkuvasti aikuisen tarkkailun ja aikuinen tarvitsee tilannetajun, jonka avulla hän avustaa lapsen päivän toiminnoissa eteenpäin mahdollisimman vähäisin ongelmin. Olisi ihanteellista että hänen kanssaan voitaisi tehdä jotain tuokioita pienryhmässä tai ihan kahdestaan aikuisen kanssa, sillä tällöin lapsi saa keskittymisrauhan ja aikuisen huomion. Tuokioiden kesto olisi hyvä olla melko lyhyt, että lapsi jaksaa keskittyä ja olla innostunut.

Onko vaikea päästä opiskelemaan lastentarhanopettajaksi?
V:Minusta tuli lastentarhanopettaja ammattikorkeakoulun kautta. Opiskelin Sosionomiksi ja kun olin suorittanut tietyn määrän varhaiskasvatuksen opintoja, sain lastentarhanopettajan pätevyyden. Se tarkoittaa sitä, että voin tehdä lastentarhanopettajan töitä, mutten voi olla esiopettajana, mikä on taas yliopiston kautta valmistuneille lastentarhanopettajille mahdollista.

Ammattikorkeakouluun Sosionomiksi opiskelemaan ei ole mielestäni vaikeaa päästä, jos on aidosti kiinnostunut ja innostunut alasta. Pääsykokeissa testataan tietämystäsi sosiaalialasta sekä soveltuvuuttasi alalle. Yliopistoon pääseminen sitten taas saattaa olla vähän hankalampaa. Itse olin kolmena vuonna opettajankoulutuslaitoksella pääsykokeissa, mutta en päässyt sisään.. Pääsykokeet olivat vaikeat. Lastentarhanopettaja-pääsykokeisiin sain myös kutsun kolme kertaa, mutta en mennyt kertaakaan. Se vähän harmittaa, sillä esiopettajana toimiminen olisi todella hieno lisä minun työhöni, jota kyllä sellaisenaankin rakastan yli kaiken! :) Lasten kanssa päivittäin puuhaileminen sekä lasten kasvun ja kehityksen näkeminen on työn parasta antia.

Puutarhuri

Minkälaisia töitä alaan kuuluu? Onko se raskasta?

V: Ulkoalueiden hoito, nurmikoiden leikkausta, ulkokasvien hoitoa. Välillä myös työskennellään kasvihuoneilla ja taimistoissa sekä monenlaista muuta. Kyllä työ välillä vaatii voimaa.

Tuleeko työssäsi jotain hankalia puutarha-alueita?

V: Kaltevat pinnat, jotka pitää siimata

Mikä on kivointa työssäsi?

V: Ulkona työskentely, työn vaihtelevuus. Saa käyttää vahvimpia taitojaan ja tekniikkaa sekä harjoittaa kasvin tunnistust.a

Mitä talvella voi tehdä viheraluilla?

V: Jos ei ole vakituista paikkaa, kannattaa olla toinen ammatti talviajaksi.

Opettaja

Kuinka monta vuotta opettajaopinnot kestävät?

V: 4-5 vuotta

Tuleeko haastavan oppilaan kanssa usein kinaa?

V: Erimielisyyksiä kyllä tulee ja kiusaamiseen puututaan heti

Mikä on työssäsi kivointa?

V: Teini-ikäiset oppilaat ja työtoverit

Terveydenhoitaja

Minkälaisia kysymyksiä sinulta tullaan työssäsi kysymään?

V: Kouluterkkarintyössä kohtaan paljon  tyttöjen kysymyksiä murrosiästä ja poikien kysymyksiä kasvupyrähdyksistä

Saako lähihoitajakoulutuksesta mitään opintoja  hyväksiluetuksi?
V: Saa

Onko päiväkirurginen fyysisesti raskasta ja kiireistä?

V: Kyllä on kiireistä ja raskasta. Pitää olla tarkkana kun ihmisiä vaihtuu.

Millainen ihminen sopii terveydenhoitajaksi?

V: Lempeä ja lämmin

Mikä on yleisin vaiva, mitä koululaiset kertovat?

V: Alakoululaisilla päänsärky

Onko raskasta kun työ on luottamuksellista?

V: Kyllä, pitää olla lämmin ja auttavainen

Lentokenttävirkailija

Millainen koulutus vaaditaan?

V: Finnair kouluttaa. Matkailukoulutus voi olla hyödyllinen, lisäksi ruotsin ja englannin kielen taito vaaditaan.

Mitä tehdään, jos huomataan, että passi on väärennetty?

V: Soitetaan poliisille

Onko työ kiireistä?

V: Kyllä, todella kiireistä, mutta ihanaa. Tiimistä saa apua.

Mitä työnkuvaasi kuuluu:

V: Portilla palvelu, koneeseen tsekkaus, saapuvien matkustajien vastaanottaminen, kadonneista laukuista huolehtiminen ym.

Mikä on haasteellisinta työssäsi?

V: Että jaksaa vuorotyötä ja ylityöt kun lennot saattavat olla myöhässä

IB-lukiolaiset

Mikä on IB-lukio ja miten se eroaa muista lukioista? (Opintojen kesto, Valmistuminen,  Kouluarki ym..)

Varsinainen opiskelu kestää kaksi vuotta. Iso ero on, että lukulomaa ei ole ja kirjoitukset ovat toukokuussa ja lakitukset heinäkuussa. Pre-IB-vuotena harjoitellaan englannin kielellä opiskelua. Kaikki muut aineet ovat englanniksi paitsi kielet ja äidinkieli. Ruotsia ei opiskella muuta kuin pre-IB-vuotena. Opinnot voi kohdistaa sen mukaan, mihin haluaa keskittyä tulevaisuuden ammatin kannalta. Kaikkia aineita ei tarvitse opiskella. Pre-IB-vuoden aikana voi vielä vaihtaa normaalilinjalle. IB-linjalla on samat kirjat koko ajan. Ne ostetaan itse.

Extended-esseessä on 4000 sanaa ja se on lopputyö. Se ei kuulu kirjoituksiin, mutta siitä voi saada pisteitä todistukseen.

Miksi valitsit juuri IB-lukion?

”Halusin opiskella englanniksi. Halusin muuttaa suurempaan kaupunkiin. Luulin, etten pääsisi sisään, mutta se olikin helpompaa kuin olin kuvitellut.”

”Kuulin lukiosta ala-asteella ja innostuin siitä koska olin aina halunnut opiskella ulkomailla.”

Onko IB-lukioon vaikea päästä?

Helpompi kuin olettaisi. Jos todistus on hyvä (noin ysi keskiarvona), niin pääsee aika helposti. Todistuksessa ja opinnoissa painotetaan äidinkieltä, englantia ja matematiikkaa. Lukioon on pääsykoe, josta selviää helposti luovuudella. Jos tykkää pohtia asioita niin se on aina hyväksi. Pääsykoe englannista oli ns. taideanalyysi, äikästä kirjoitettiin essee ja matikassa oli sekalaisia tehtäviä. Pääsykoe on huhtikuussa. Jokaiselle aineelle on aikaa 45 min. Noin 100 hakee vuosittain IB-linjalle ja noin 25-50 otetaan sisään.

Ajatteletko IB-lukion käynnistä olevan hyötyä tulevaisuutesi kannalta? Jos, niin mitä?

IB-linjasta on hyötyä mm. jos hakee ulkomaille opiskelemaan. Englannintaito on yleisesti parempi IB-lukiolaisilla. Myös yliopistoon saa paremmat valmiudet. IB-linjalla painotetaan myös sosiaalisia taitoja. IB-linjalla voi myös opiskella mielenkiintoista, pohtimispainotteista tiedon teoria oppiainetta.

Kynteni

Kiitos vielä kaikille Mimmi Magia -tapahtumassa Turun Tyttöjen Talon Blogi -nurkkaukseen osallistuneille. Olemme saaneet aikaiseksi hienon gallerian teidän kuvista ja tarinoista. Tässä vielä viimeinen:

 

Minä lakkasin minun kynteni.Terveisin : Moilanen

Minun kännykkäni

Tässä on minun kännykkäni. Pidän siitä kovasti. Se on tosi käytännöllinen.
Mona 10.w

i phone in sea.

What are you thinking when you see in sea a phone... I like it...

Kauneus Ja Terveys

Käännä pää :D

By Noona

Tervetuloa Turun Tyttöjen Taloon!

Vimmassa kaikki hyvin, vaikka ylätyksellisiä juttujakin tapahtui. Messut jatkuu, Tyttöjen Talolla tavataan! T: Janna&Aulikki

Tyttöjen Talon löhösohva Vimmassa

Ihania upeita värejä ja pehmeitä tyynyjä tarjolla Tyttöjen Talon sohvalla. T: Heljä

my phone ♥

Sain tän puhelimen joululahjaksi tosi tärkeeltä ihmiseltä.

- bloggaaja (= -

BINGOO !! :)

Se tunne kun voittaa bingossa :D Olin juuri kaverini kanssa bingossa ja voitin siinä.

Bingoa pelattiin monta kierrosta, mutta olin ensimmäinen :))

Our nails

Meidän kynnet, lakattiin Vimman, Mimmi Magia

tapahtumssa.

by Noona Ja Paula

My phone(:

Minun puhelimeni,jonka sain viime jouluna=)

Se on toinen kosketusnäyttöni;)

Terveisin:Bloggaaja(;

Tavarat:)

marimekon lompakko on mulle todella rakas! <3

Minun kännykkäni oli ensimmäinen kännykkä minkä ostin!!!! <3

For others I shall do

Saatiin just tänään tälläinen pinkki rannenauha, jossa lukee ihanasti "Born to beat". Rannenauha tuo näkyvyyttä astmaliiton toiminalle, mikä on meidän mielstä todella jalo teko.

Narges och Nashmil

"painkiller"

"Music is my painkiller"
Kuvassa iPodini, jonka sain viime jouluna. Se on pieni, mutta kätevä & sinne mahtuu paljon musiikkia. Musiikki auttaa itseä, kun mikään ei tunnu menevän oikein. (:

Ystävyyden merkki

Tämä avaimenperä on merkki ystävyydestä.

Ystäväni Maria antoi sen uudenvuodenlahjaksi.

T:Lempi ja Maria

Our life trough keys

Vasemmanpuoleiset avaimet kuuluvat Riikalle, jotka kuvastavat minun persoonaani. Karkkiavaimenperä koska rakastan karkkeja, rikkinäinen peace on vanha ja maailmanrauha on aina tärkeää <3 villasukan alkuperää en edes tiedä (kadulta??) ja leopardiavaimesta huomaa että olin hyvin muotitietoinen jo 1luokalla. :D (leopardi on kyl vähän jääny..)

Oikeanpuoleinen avain kuuluu Kiralle, ja se on uusi koska kodin lukot vaihdettiin. Risti on rippiristini joka oli taskussa takertunut avaimeen kiinni. Olen itse suunnitellut ristin (kummisetäni on kultaseppä..) Jeejee

Ollaan parhaat kaverit jo 4luokasta lähtien, ja ollaan sielunsiskoja, soulsisters, telepaattisesti, fyysisesti ja henkisesti. Jatketaan toistemme lauseita ja pystymme keskustelemaan katseella. Harrastamme molemmat musiikkia (Kira on pianisti ja Riikka laulaa jätte bra). Kesällä odottaa Red hot chili peppersin keikka Tampereella Ruisrockia unohtamatta. :)

-Kira & Riikka

Laukku

Mimmi Magiaa -tapahtuma Vimmassa 18.3.2012

Tänään Turun Tyttöjen Talon blogi on Vimmassa Mimmi Magiaa - tapahtumassa. Voit seurata tapahtumaa näillä sivuilla. T: Heljä

Tervehdys Rokista ja Tutista

Blogi vieraili Turun Tyttöjen Talon nuorten äitien ryhmässä. Päivästä jäi päällimmäisenä mieleen rento tunnelma, kahvin tuoksu ja nuorien äitien kokemuksien vaihto.

Tässä muutamia esille nousseita kysymyksiä, joihin Turun Tyttöjen Talon nuoret äidit kaipaisivat muiden nuorten äitien kokemuksia.

Jos sinä olet tai olet ollut nuori äiti ja haluat jakaa ajatuksiasi alla olevista aiheista, niin kirjoita juttusi sähköpostiin veera.saila@mimmi.fi tai kommentoi kommenttikenttään. Sähköpostitse lähetetyt tekstit julkaistaan nimimerkillä tässä blogissa.

1. Miten muiden nuorten vanhempien parisuhteet ovat muuttuneet/toimineet/kestäneet lapsen syntymän jälkeen?

2. Vinkkejä jaksamineen kun takana on monta unetonta yötä?

3. Luuletko, ymmärtävätkö vauvat toistensa kieltä?

Onnellisuus

Kotona Linnunlaulua
Pirteä Syksy
Peikko Kipittäen Nukkuu
Tyyni Tähti Juhliin
Äiti Sipsuttelee,
Syntymäpäivät Ystävien seurassa...

Lomalla
Pöristen Jokeen
Linnunlaulu Viikonloppuisin Korkeassa paikassa - Sileä Tiheä Kaverin kanssa oleminen
Väsynyt Rusakko!

Runokone.com

Tähtitaivas talon yllä

Saimme Blogin kanssa mahdollisuuden päästä katsomaan Saara Cantellin Tähtitaivas talon yllä -elokuvaa pressinäytökseen. Oltiin porukan kanssa ihan täpinöissä. Pressinäytös..!.!.... Mutta oli aika jännää ja kaikki, jotka olivat mukana katsomassa pitivät elokuvaa koskettavana ja paikoittain hauskana. Myös hieman skeptiset, ei niin suomalaisen elokuvan ystävät pitivät elokuvaa hyvänä ja mielenkiintoisena. Saimme myös mahdollisuuden haastatella elokuvan ohjaaja & käsikirjoitaja Saara Cantellia.

~Blogi-tiimi suosittele : )

1. Kertoisitko hieman opiskeluistasi? (Missä opiskelit, kuinka kauan opiskelusi kesti, millaista se oli? Saitko hyvät valmiudet opiskeluistasi elokuvatyöhön?)

Opiskelin Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osaston ohjaajalinjalla (joka on ainoa paikka, missä voi opiskella korkeakoulutasolla elokuvaohjausta). Aloitin opiskelut vuonna 1989 ja valmistuin 1996. Mutta aktiivista opiskeluaikaa oli varmaan neljä vuotta, loppuaikana tein jo töitä ja sain esikoislapsenikin ennen kuin valmistuin.

Opiskelu antoi tosi hyvät valmiudet työhön; se on hyvin käytännönläheistä, teimme paljon harjoituselokuvia ja jouduin opettelemaan elokuvanteon kaikki osa-alueet – mitkä ohjaajan onkin tunnettava.

Lisäksi opiskeluajoilla tutustuin kurssikavereihini ja muihin samaan aikaan elokuvaa opiskeleviin, mitä kautta sain verkoston ihmisiä, joista useat ovat vieläkin tärkeimpiä työkavereitani. Samoin tunnen monet (ikäiseni ja sitä vanhemmat) näyttelijät jo opiskeluajoilta, kun he olivat mukana harjoituselokuvissamme.

2. Mikä on ohjaaja-käsikirjoittajan osuus elokuvan tekoprosessissa ja kuinka kauan tämä osuus omalta osaltasi kesti?

Käsikirjoitus on se mistä kaikki lähtee, minkä päälle koko elokuva rakentuu Jos käsikirjoittaja ei ole sama henkilö kuin ohjaaja (kuten useinkaan ei ole), hän harvoin on enää aktiivisesti mukana kuvausvaiheessa, vaan luovuttaa vastuun sitten ohjaajalle.

Ohjaaja on se, joka käytännössä päättää kaiken:) Hänen vastuullaan on kokonaisuus, tyyli, näyttelijöidenohjaus – kaikki valinnat suurista linjauksista pienimpiin yksityiskohtiin. Mutta ohjaaja työskentelee tiiviisti taiteellisten vastaavien kanssa, joita ovat siis kuvaaja, lavastaja, pukusuunnittelija, maskeeraaja, äänisuunnittelija, säveltäjä ja leikkaaja. Näistä jokaisella on oma vastuualueensa ja ryhmänsä.

Ohjaajan tehtävä on pitää huolta, että kaikki tekevät samaa elokuvaa – ja välittää toisille visionsa. Tuottajan kanssa ohjaaja sopii budjettiin ja käytännön resursseihin (ja rajoituksiin) sekä mm. aikatauluun liittyvät asiat – ja sitoutuu tietenkin tekemään elokuvan sovituissa puitteissa. Mutta rahan hankkiminen elokuvan tekoon samoin kuin mm. valmiin elokuvan markkinointi kuuluu tuottajan, ei ohjaajan, vastuulle.

3. Oliko idea aikaisemmin mielessäsi? Oletko miettinyt henkilökohtaisesti juuriasi? Pohjautuuko elokuva omiin tuntemuksiisi/kokemuksiin?

Idea Tähtitaivas talon yllä -elokuvaan alkoi kehkeytyä mielessäni heti kun olin saanut edellisen elokuvani, Kohtaamisia valmiiksi loppukesällä 2009.

Olen itse viettänyt kaikki kesäni suvun vanhassa kesäpaikassa Itä-Suomessa, ja minua kiehtoo siellä tunne siitä, miten kaikki aika, kaikki edelliset sukupolvet, ovat jollain tavoin läsnä – ja kaikkien siellä aiemmin olleiden ihmisten tarinat elävät vielä talossa, ehkä siis jopa tulevienkin sukupolvien? Marjoja poimiessa rupesin sitten miettimään, millaisen tarinan saisi, jos olisi yksi ja sama paikka, mutta useampi eri aikakausi.

Mitenkään suoraan en ole käyttänyt oman sukuni tarinoita tai ihmisiä, vaan poiminut asioita eri puolilta omaa elämääni, kuultua ja keksittyä. Ja tietysti kirjoitusvaiheessa jouduin tekemään aika paljon tutkimustyötä, lukemaan faktoja sota-ajasta, vuoden 1942 tavoista ja käytännöistä sekä vuodesta 1978.

4. Miten sait työporukan kasaan? (näyttelijät, assistentit, lavastajat jne.)

Keskeinen työryhmä on pitkälti sama kuin aikaisemmissakin elokuvissani, teen mielellään töitä tuttujen ihmisten kanssa, joihin luotan ja joiden kanssa on kivaa.

Kuvaaja Marita Hällfors on kurssikaverini elokuvataiteen osastolta ja hän kuvasi myös Kohtaamisia elokuvan. Lavastaja Pirjo Rossin kanssa olen tehnyt yhteystyötä jo ekoista opiskeluaikojen harjoituselokuvistani lähtien. Pietari Koskinen on ollut äänisuunnittelijana molemmissa aikaisemmissa pitkissä elokuvissani, Unna ja Nuuk sekä Kohtaamisia. SId Hille on säveltänyt musiikin moniin lyhytelokuviini sekä Kohtaamisia-elokuvaan. Jne.

Samoin monet näyttelijät ovat minulle entuudestaan tuttuja ja itse asiassa kirjoitin Tuulikin roolin ajatellen Meri Nenosta ja Sallan rollin Elín Petersdottirille. Mutta osa näyttelijöistä haettiin ja valittiin koekuvausten kautta.

Leikkaaja oli tällä kertaa poikkeuksellisesti minulle ennestään tuntematon, islantilainen Saevar Gudmundsson – syy siihen oli, että kyseessä oli yhteistuotanto islantilaisen tuottajan kanssa, jolloin jonkun taiteellisen tekijän piti tulla sieltä.

5. Mistä sait rahoituksen elokuvaan?

Rahoituksen järjestäminen on tosiaankin tuottajan tehtävä. Tässä elokuvassa rahoitus koostuu aika lailla samoista lähteistä kuin suomalaisessa elokuvassa aina: suurin rahoittaja on Suomen
elokuvasäätiö, sitten televisiokanava (meillä YLE1) ja levittäjä Nordisk Film. Sen lisäksi mukana on vähän ns. sponsorirahaa joiltakin yrityksiltä ja vähän rahaa islannista, koska tämä oli yhteistuotanto islantilaisen tuottajan kanssa.

6. Millaisista asioista saat inspiraatiosi elokuviisi?

Hyvin monenlaisista. Minua kiehtovat elämän pienet absurdit asiat, arkeen kätkeytyvät maagiset hetket. Ja ylipäänsä ihmiskohtalot, tarinat.

Luen paljon, olen aina rakastanut kirjoja ja nykyään etenkin novelleja. Paljon varmaan elokuvieni pohjalla on omaan elämään ja eri vaiheisiin liittyviä kysymyksiä, joita vain on tarve käsitellä jollakin tavoin. 

7. Ketä/keitä elokuvan tekijöitä ihailet?

Ihailen moniakin elokuvantekijöitä. Nuorena suosikkiohjaajiani olivat mm. Wim Wenders, Krzysztof Kieslowski ja Jane Campion. Viime aikoina olen pitänyt todella paljon mm. Susanne Bierin ja Ang Leen elokuvista. Ja kiinalainen Zang Yimou on myös lempiohjaajiani.

8. Haluaisitko kansainvälistyä elokuva-alalla?

Ei minulla ole mitään erityisiä intressejä kansainvälisyyteen, jos sillä siis tarkoitetaan
esim. ulkomailla työskentelemistä. Elokuvani ovat kiertäneet ihan mukavasti kv-festivaaleilla, ja sitä toivon tietysti tälle uusimmallekin leffalle.
Minulla on myös suunnitteilla aika iso, ruotsinkielinen epookkielokuva (joka sijoittuu 1660-luvulle, Ahvenanmaan noitavainoihin, ja kuvataan näillä näkymin parin vuoden päästä), se
tehdään ilmeisesti osittain ulkomailla.

9. Miten naiseutesi vaikuttaa teoksiisi? Millaista on olla naisena elokuva-alalla?

Naiseus on tietysti keskeinen osa minuuttani ja identiteettiäni, joten tietysti se
vaikuttaa tapaani katsoa maailmaa ja elokuvia. Ehkä tietoisemmin siihen, että itse ärsyynnyn elokuvien kliseisistä sukupuolirooleista yms.

Elokuva-ala on Suomessakin perinteisesti hyvin miehinen, mutta onneksi tilanne muuttuu koko ajan. Sinänsä en ole elokuvia tehdessäni koskaan törmännyt biologisen sukupuolen aiheuttamiin esteisiin.

Enemmän asia tulee esille siinä, miten toimittajat jaksavat kysellä miten ”naisohjaajana” olen mieltä jostain tai miksi ”teen elokuvia naisista” – mikä on aika rasittavaa, koska harvoin miesohjaajilta kysytään samaa; yleensähän jos elokuvan pääosassa on mies, sen ajatellaan kertovan yleisesti ihmisyydestä taielämästä eikä sitä ajatella ”mieselokuvana”.

10. Mikä elokuvan Tähtitaivas talon yllä tekemisessä oli haastavinta ja mikä palkitsevinta?

Tähtitaivas talon yllä -elokuvassa haastavinta oli käsikirjoitusvaiheessa sen ratkaiseminen,
miten saan kolme tarinaa ja aikatasoa limittymään kiinnostavasti yhteen, ilman että lopputulos on sekava tai liian pirstaleinen. Epookkien ei sekä 1942 että 1978 luomisessa oli tietysti myös omat haasteensa.

Hauskinta oli koko kuvausvaihe, näyttelijöiden kanssa pidetyistä harjoituksista alkaen. Meillä oli tosi ihana porukka, ja vaikka aikataulu oli välillä hyvin tiukka (kuvauspäiviä oli vain 25, mikä on tosi vähän!) meillä oli koko ajan hyvin hauskaa, sai nauraa paljon.

11. Mitä haluaisit sanoa elokuva-alalle pyrkiville nuorille?


Alalle opiskelemaan pääsy on vaikeaa, joten liian helposti ei kannata lannistua. Jos tahtoo tosissaan, kannattaa pitää unelmistaan sitkeästi kiinni. Ja harrastaa ja tehdä elokuvia aktiivisesti omin päin.

Hyvä on myös muistaa, että varsinkin ohjaajalle kaikenlainen elämänkokemus ja hyvinkin erilaisten asioiden opiskelu ja osaaminen on vain hyödyksi: mitä laajemmin tuntee elämää, maailmaa, eri aihealueita ja taiteita, sen parempi!

Kannattaa sivistää iseään monipuolisesti; lukea paljon, käydä teatterissa ja taidenäyttelyissä ja konserteissa – ja urheilutapahtumissa ja mielenosoituksissa:) Ylipäänsä on hyvä olla utelias elämän ja ihmisten suhteen.

Minun ihanin unelmani

Minä näin sinut unissani,
ensimmäistä kertaa nukuin rauhallisesti.
Painajaiset yksinäisyydestä
katosivat kuin sielun edellinen elämä.

Sinä tulit minun luokseni,
hymyillen kosketit poskeani.
Suljin silmäni ja huokaisin -
jos tämä vain unta on, niin sitä ikuisesti nähdä tahtoisin.

Sinä hymyilit minulle silloin
kuin et olisi ikinä hymyillytkään.
Sinä tulit minun luokseni illoin,
kun tyynyyn painoin pään.

Olin sinun aina aamuun asti,
siihen tuntui kuluvan ikuisuus.
Kun aurinko taivaalle nousi,
lähdin pakoon kuin toivottomuus.

Kun taas päivä seuraa yötä,
minä seuraan sinua.
Menet mihin tahansa, olkoon onnesi myötä,
minä seuraan sinua.

Pysähdyn ja katson loittonevaa selkääsi,
käännyt ympäri ja kutsut nimeäni.
Minä en voi liikahtaa.
Tämähän on vain liian ihanaa unelmaa.

Minä herään jokainen aamu hymy huulillain.
Viereeni vilkaisen nähden tyhjän seinän vain.
Hiljaa huokaan ja suljen silmäni sinut nähdäkseni.
Voi, kallis, rakas armaani - tule tänäkin yönä luokseni!

Sinä hymyilet minulle silloin,
kuin et olisi ikinä hymyillytkään.
Sinä tulet viereeni illoin,
kun tyynyyn painan pään.

Olen sinun aina aamuun asti,
kunnes aurinko taivaalle nousee.
Olen sinun aina unelmissani,
kävelen vierelläsi ikuisuuteen.

Löysin runon http://www.ajatus.org/tekstit/dreamer/minunihaninunelmani sivuilta, ja ihastuin siihen heti. Halusin pistää sen tänne, koska runo vaikuttaa aivan siltä, kuin minä olisin kirjoittanut sen..

Ystävilleni

``Jos menettäisin sinut,
yhtäkkiä,
olisiko se viimeinen kerta?
Jos kaikki muuttuisi,
hyvä,
ei aina tarvitsisi parempaa toivoa.

Minulla on niin paljon unelmia,
yhdestäkään en aio luopua.

Jos kaadun maahan,
lyötynä,
nostaisitko minut selkääsi?
Jos sinä olet enkeli,
ystävä,
kannattaisitko minua siivilläsi?

Minulla on teitä niin vähän,
tekisin kauheita,
jos yhdenkin teistä menetän.

Taivaaseen,
sinne jonnekin,
rakennamme oman pilvilinnan.
Toivoen, että siellä kanssasi ikuisesti asuisin,
ja joskus sateisena iltana kuiskaan:
"Rakastan"

Olet minulle rakas,
liiankin,
olet niin hauras.
Pelkään, että katoat
kuin vedenpinnan kuvajainen,
jos vain hipaisenkin sinua.

En tahdo menettää sinua.´´

Löysin runon http://www.ajatus.org/tekstit/dreamer/ystavilleni sivuilta.

Runokone

Blogi-tiimi kokeili www.runokone.com sivuston hauskaa runokonetta ja suosittelee muitakin kokeilemaan! Näin helppoa on runon teko :)

Tällainen tuli meidän runosta:

Kaikenlaista sälää

Ihmemaassa Mölinää
Aamuton Ukkonen
Peikko Hifistellen Kuuntelee dubsteppiä
Tyyni Kala Avaruuteen
Kissa Juoksee,
Vappu New Yorkissa...
Sateella
Pöristen Mereen
Linnunlaulu Perjantaina Kummitusjunassa - Karhea Tyhjä BLOGI
Väsynyt Linja-auto!

Designia tiistain alkuillasta

Design-Tiistai on ryhmä 12-28 vuotiaille tytöille ja nuorille naisille. Design-Tiistaissa tehdään erilaisia asioita erilaisista kierrätysmateriaaleista.

06.03.2012 saimme tehtäväksemme tehdä oman näköisen kangaskassin erilaisilla tekniikoilla, kuten painamalla, piirtämällä kangastusseilla, maalaamalla kangas väreillä jne.

Tässä olisi joitain kuvia Design-Tiistain alkuillan teoksista jotka ovat vielä keskeneräisiä...

-Sparrow

Kirjojen valtakunta

Tiedän paikan, joka on täynnä jännitystä, romantiikkaa, sankareita sekä onnellisia ja onnettomia loppuja. Paikka on täynnä tietoa ja tunnetta. Se on salainen valtakunta, johon kaikilla on avaimet. Valtakunnassa haisee pehmeälle ja pölyiselle. Sillä on oma, viettelevä ulkomuotonsa, joka kuiskailee sinulle salaisuuksia kaikista asioista, jotka voisit oppia. Valtakunnan nimi on kirjasto.
Valtakuntia on ympäri maailmaa, ja lähes jokainen tämänkin tekstin lukijoista on käynyt niissä. Osa valtakunnista on sympaattisen pieniä, osa taas majesteettisen suuria. Itse istun tällä hetkellä jälkimmäisen kaltaisessa. Olen kirjojen piirittämänä vanhassa raitiovaunuhallissa. Rakennus ympärilläni on aluksi hiljaa, mutta jos kuuntelet tarkasti, voit erottaa vaimean sydämen rytmin. Kirjasto elää ja hengittää omassa suuruudessaan hiljaisesti. Hurrr. Tip tip tip... Askelten kaiku tyhjillä betonikäytävillä. Lähes aavemaisen kaunista.

Kirjojen tuoksu ja pöly leijuvat ympärilläni luvaten avata täysin uusia maailmoja. Tunne on sanoinkuvaamaton enkä usko voivani tuntea suurempaa mielenrauhaa, vaikka viettäisin vuoden meditoimassa Himalajan rinteillä. Kirjojen haju alkaa sekoittua omaan tuoksuuni ja minun käy hieman kateeksi ihmisiä, jotka saavat työskennellä täällä päivittäin. Jokainen kirja, jokainen yksityiskohta, jopa tyhjät Chiquita-laatikot nurkassa pressun ja tikkaiden rinnalla lisäävät äkkirakkauttani tähän paikkaan.

Kaltaistani wannabe-kirjailijaa liikuttaa ajatus, että jokaisen 75 000 kirjan eteen on nähty vaivaa ja vuodatettu verta, hikeä ja kyyneliä. Lopulta ne ovat päätyneet tuhansien kaltaistensa joukkoon vain rukoillakseen, että joku rohkea noukkisi ne hyllyltä ja lukisi ne. Ajatus on kovin raadollinen, mutta samalla oudon kiehtova.

Kello seinällä tuntuu hidastaneen tahtiaan. Täällä millään ei ole kiire. Kirjojen valtakunta on täysin pysähtynyt.