Retki Ruissaloon

 
Lähtö oli klo 17.30 ja perillä oltiin noin klo 18.00. Lähdettiin kävelemään rannalle päin. Kun tultiin rannalle, pysähdyttiin kuuntelemaan luonnon ääniä. Kuultiin mm. lintujen laulua, tuulen puhallusta ja veden kohinaa. 

Jatkettiin matkaa ja käveltiin Kasvitieteelliseen museoon. Paikka oli aivan upea. Siellä on oli monenlaisia kukkia ja monenlaista muuta. Käveltiin siellä jonkin aikaa ja katsottiin kukkia. Päätettiin syödä myös eväät siellä kukkien keskellä tai puiden alla. Kuunneltiin ääni. 



Pelattiin myös Pölliä. Se on samankaltainen peli kuin Mölkky, mutta pientä eroa on. Pelattiin siinä ja aika meni nopeasti. 




Kello alkoi olla 19.30 ja bussi lähti kaupungille päin, joten kerättiin tavarat ja lähdettiin bussipysäkille. Matka siihen oli lyhyt ja pian tulikin jo bussi. Mentiin kaupungille, josta sai mennä kotiin suoraan. 

Tämä oli Muuttolintu-ryhmän viimeinen kerta ja tehtiin retki Ruissaloon. Retki oli kiva, aika meni hyvin nopeasti ja nähtävää oli hyvin paljon. Siellä oli myös lintutorni, mutta siellä me ei käyty. Koivuja siellä oli kanssa hyvin paljon. Itse en niihin koskenut, mutta muut maistoivat koivunlehtiä. 

 


Yksi lempikohdistani oli se kun tultiin kasvitieteelliseen museoon, niin näin siellä sinisen nuolen - se oli jotenkin hauska. Olisi ollut kiva seurata nuolta, mutta aika ei tainnut riittää siihen - ensi kerralla sitten.

 - Piksu

Pimeässä Huonessa

Blogi-tiimi kävi Turun pääkirjastossa opastetulla Kummituskierroksella vanhan kirjastorakennuksen kellarivarastossa. Tämän jännittävä kierros inspiroi tiimiläisiä kirjoittamaan vapaamuotoisia tekstejä. Lisää tekstejä tulossa myöhemmin.

Kävelin pimeässä huoneessa. Kuulin sieltä outoja ääniä. Kirjahyllyt liikkuivat itsestään ja oudot äänet lähestyivät - hän kosketti minua olalle. Huone oli hyvin pitkä, iso ja pimeä. Minä pelkäsin. Olin siellä ihan yksin, ilmaan ketään ystävää tai turvaa. Tunsin, että joku oli kuitenkin läsnä. Tunsin, että hän seurasi minua, jokaista askeltani. Tunsin jonkun hengittävän takanani. Näin vilauksen, kun hän oli takanani, mutta en voi olla varma oliko se hän.. Tunsin hänen läsnäolon. Hän jopa kosketti minua. Minä jopa kuulin, kun hän kysyi jotain, mutta en saanut selvää, koska hän kuiskasi. Minä tiedän hänen olleen siellä, koska tunsin hänen hengityksen, kosketuksen ja läsnäolon. Mietin vain, että mitä hän kysyi ja miksi hän kysy sitä minulta? Oliko hänellä joku hätänä vai? Onko hän yksinäinen ja kaipaa ystävää? Vai onko kysymys jostain muusta .. Tämä jää arvoitukseksi..

 Kiitos Turun kaupunginkirajstolle mielenkiintoisesta Kummituskierroksesta!

NYT VOI VOITTAA MATKAT BUDAPESTIIN JA STRASBOURGIIN

”Nuoret kysyvät” -valokuvauskilpailu käynnissä

Euroopan-laajuisen Tieto on oikeus! -kampanjan valokuvauskilpailu on käynnistynyt! Kilpailu on avoin kaikille eurooppalaisille 13–30-vuotiaille nuorille. Valokuvakilpailun teemana on ”Young people are asking / Nuoret kysyvät”, ja se jatkuu elokuun loppuun saakka. Kilpailuun voi osallistua lähettämällä teemaan sopivan kuvan Tieto on oikeus! -kampanjan eurooppalaiselle Facebook-sivulle www.facebook.com/informationrightnow. Liitä kuvasi mukaan sen sisältöä selittävä kuvateksti sekä tieto siitä, missä maassa ja millä paikkakunnalla kuva on otettu.

Parhaita kuvia valitaan kahdessa eri kategoriassa: eniten tykkäyksiä Facebookissa saaneet sekä tuomariston valitsemat. Pääpalkintoina ovat matkat Budapestiin ja Strasbourgiin. Kilpailussa jaetaan myös muita palkintoja, kuten etuseteleitä Amazon.comiin ja Interrail Global Passeja!

Lue lisää kampanjasta ja jaa omat ajatuksesi tiedontarpeistasi sekä oikeuksistasi suomalaisella Facebook-sivulla: www.facebook.com/Tietoonoikeus

En flicka och två språk - Yksi tyttö ja kaksi kieltä

Tässä tekstissä minä, Jenny, puhun vähän siitä miten ja miksi päädyin Turun Tyttöjen Taloon harjoitteluun. Teksti kertoo myös siitä, miltä tuntuu kun puhuu vain ruotsia ja sitten meneekin paikkaan, jossa puhutaan jotain muuta kieltä. Haluan kannustaa kaikkia ottamaan riskejä elämässä, koska niistä voi tulla niin hyviä kokemuksia. Olen kiitollinen itselleni, että otin riskin ja huomasin, että se ei ollutkaan niin hankalaa.

 

Jag tänkte idag skriva om ett tema som känns väldigt aktuellt för mig just nu, att kunna tala olika språk. Jag är en ingrodd finlandssvensk som har växt upp i den lilla staden Ekenäs där de flesta talar svenska och den finska andelen är runt fem procent. När jag var yngre hade jag som tur var människor i min omgivning som talade ofta finska så grunderna lärde jag mig och dem har jag hållit hårt fast vid även om de just nu ligger gömda längst in i någon vrå. När jag talar om just nu menar jag min pågående praktikperiod på Turun Tyttöjen Talo där jag varje dag talar endast och enbart finska och skall fortsätta göra det i nästan två månader ännu.

Det tog länge innan jag bestämde mig för att höra med Tyttöjen Talo ifall de hade en praktikplats att erbjuda. Detta enbart på grund av finska språket. Jag var rädd för att ta risken och det kändes otroligt skrämmande att jag skulle vara tvungen att tala finska varje dag och skriva och förstå ett mera fint och fackligt språk, vet inte varför jag relaterade till fackspråk men man målar väl alltid upp vissa skräckscenarion åt sig själv. Jag letade febrilt efter olika svenska organisationer och föreningar men dessvärre hade ingen av dem något att erbjuda som var intressant för mig eller som jag kände att jag kunde få mycket ut av så jag hamnade svälja min rädsla och bestämde en intervju med Turun Tyttöjen Talo. Orosmolnen uppstod och med nervositeten på nivå max gick jag dit, hur skulle detta gå?

Vi hade tidigare med vårt team besökt platsen så på det viset var stället bekant, jag visste även om andra från samma utbildningslinje som hade utfört sina praktikperioder här. När jag sedan träffade två av ledarna på intervjun förstod jag direkt att detta var rätt plats för mig. Från att ha gått på intervjuer där jag fått svaret ”nå du kanske kan göra det här om du nu vill...” till att få mängder med intressanta idéer och saker jag kunde göra blev jag väldigt positivt överraskad även om min finska fortfarande stod där som en liten mur mellan mig och möjligheterna.

Som tur var blev jag antagen som praktikant och trivs väldigt bra fast varje dag har sina små finurligheter så som; alarmet som jag drömde mardrömmar om och som pep och skrek så att jag darrade av adrenalin för att jag lyckades få av det en måndagsmorgon. Även ord som ”jälkeenjäänyttä ruokaa” har jag lyckats få ur mig så att de som var på plats fick sig ett gott skratt.

Jag vill med min text peppa er som står på tröskeln till någonting nytt men tvekar på grund av till exempel dina språkkunskaper, att försöka ta risken för det är värt det. Att slänga sig in i det ovetande och ta risken är ibland det bästa du kan göra åt dig själv och jag har aldrig varit så tacksam till mig själv för att jag vågade göra det här, ta ett kliv över kanten och tro att jag faller men istället märka att jag visst kan flyga.

- Jenny, Praktikant på Turun Tyttöjen Talo

Puistofestarit

 

Tiistaina 22.5 kello 16-18 Turun Tyttöjen Talo järjestää Puistorfestarit Barkerin puistossa.

(Sateen sattuessa tapahtuma järjestetään Turun Tyttöjen Talolla, Yliopistonkatu 26b, 6.krs.)

Luvassa:

• Myyjäiset, muffinisien koristelua, koruja jne.
• Capoeira työpaja
• Musiikkiesityksiä

Kartta mistä meidät löytää:  



 Tervetuloa!