Astuaessani henkilökunnan tiloihin, minut valtasi tunne jota en ollut aikaisemmin tuntenut. Tunne joka sai minut häkeltymään näkemästäni- aivain kuin taikuutta olisi sittenkin olemassa. Näin ainoastan suljettuja ovia, muutaman työntekijän ja siivojan jonka tunnistin heti.
Jo siitä päivästä alkaen tiesin, että tästä kesästä tulisi huomattavasti erilaisempi kuin aikaisemmat, ainakin minulle- mielenkiitoinen.
Mielenkiintoa on tosiaankin riittänyt, milloin jäänyt asiakkaiden kanssa vessan jumiin, milloin leffojen vuorosanat pyörivät mielessäni, milloin avaimet jäänyt johonkin ja milloin mitäkin.
Asiakaspuoli jossa en vietä aikaani paljoa, on sellainen niinkuin sen näetkin. Mutta, voi, olisipa sulla tilausuus tutustua henkilökunnan tiloihin. Tiloihin jossa kuulet ja näet niin paljon erilaista, mitä asiakaspuolella. Tajuttomat kirjapinot ja rivit, paperi niput, sotkuiset työpyödät ja keskittyneet työntekijät.
Miten ikinä pystyisin sopeutumaan tänne?
Muistan ne luikuisat käytävät ja ovet joista pitää kulkea päivittäin- alkuun kaiken ollesa velä uutta pyörin kaikkialla. Talon tullessa tutuksi muistaa jo missä on mitäkin, mistä ovesta pääsee minnekkin, missä tarvitaan leimausta kulkiessaan jostakin ovesta.
STAFF ONLY*
----------
(* Selvennykseksi tuohon tekstiin, vanhalla puolella, hissistä tullessa ulos, näkee seinän jossa on valkoinen paperi ja siinä lukee isoilla kirjaimilla STAFF ONLY!! Tuo paperi, sellaista olen halunnut pitkään itselleni. Asiakkaamme voivat vahingossa päätyä henkilökunnan tiloihin, jos joku työntekijöistä on tilannut hissin ennen asiakasta, eikä työntekijä jaksakaan odottaa hissiä ja lähtee rappusia pisin sinne minne haluaakin. Näin ollen asiakkaat voivat siis päätyä henkilökunnan tiloihin.)
Ensimmäiset viikot kuluivat todella nopeassti, olihan kaikki uutta. Työt tuli kuitenkin kaikki tehtyä, vauhti oli alkuun hidasta, mutta eiköhän se kaikilla ole aluksi?
Ekoina iikkoina muistan aina hississä ollessani yksin hyräilemäsä jotakin. Olin noihin aikoihin löytänyt uuden lempibändinkin.
Hyräilin siis heidän laulujaan, yksin ollessani siis, mitähä muut työntekijät ajattelisivat kun heidän iltsiivoojansa vain hyräilee käytävillä heille tuntemattomia kappaleita.
Kaiken tullessa tutuksi ja päästyäni taloon kunnolla kiinni, työtkin alkoivat sujua paremmin. Toisena kuukautena, heinäkuussa, aloin jo tuntea, että ' hei kyllä mä tänne kuulun ' . Alkoi päässäkin soimaan Falling In Reverse:n kappale The Drug In Me Is You. Pystyn siis oikein hyvin lainaamaan tuon kappaleen sanoituksia; " I can't believe I'm actually meant to be here ".
Osa työntekijöistäkin juttelee minulle välillä, mikä on oikeastaan todella mukavaa; saa sellaisen olon ja vaikutelman, ettei he vain katso ja ajattele ' no mitä tuokin tossa nyt häärää' . Toisin sanoen olen tykännyt todella paljon tuolla töissä. Mielestäni oikein unelma työpaikka - jos on jotakin kysyttävää saa vastauksen, saa neuvoja, mitä taas ei aina koulun harjoittelussa saa. Ketään ei hengitä niskana takana ja katso mitä tekee, saa tehdä itsenäisesti.
Mutta takaisin aiheeseen.
Kaksi eri maailmaa, se mitä haen tuolla nimityksellä on itselleni varsin selvää. Henkilökunnan tilat ja työntekijät tuovat mieleeni nuo jotkut elokuvat joissa on kiireellisiä työntekijöitä, näyttävät tylyiltä mutta todellisuudessa eivät sitä ole. Isoja ja pieniä kirja ja paperi pinoja, iso ja pieni kahvihuone; tunnelmat ovat aivan erilaisia.
Toisessa kahviuhoneessa tunnelma on kuin jossakin monta sataa vuotta vanhassa talossa - tai no pikemminkin rakennuksessa. Toisessa puolestaan tunnelma on mielestäni taian omainen. Tummaa sisusta, josa yhdellä seinustalla on kulattuja esineitä. Kattokin on kullattu, itse en enää kiinnitä mitään huomiota niihin, sillä olen melkein kolmisen kuukautta siivoillut niitä tiloja.
Se on jännää kuinka helposti pystyn pääsemään tunnelmaan niin helposti kiinni. Astuessani vanhalta puolelta uudelle puolelle tunnelma vaihtuu ikään kuin kuin salama iskisi kirkkaalla taivaalla.
Se on jotakin aivan uskomatonta.
Kyseessähän on siis Pääkirjasto.
-Sparrow
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogi-juttuja saa mielellään kommentoida ja rakentavaa kritiikkiäkään ei pelätä! Kommentit tullaan kuitenkin ensin hyväksyttämään Turun Tyttöjen Talon työntekijällä. Tästä johtuen, kommentit tulevat näkymään viiveellä. Kiitos kommenteistasi!