perjantai 23. elokuuta 2013

Loppuuko tää ikuinen asioiden selvittäminen koskaan?

Odotan tuskaisena pääseväni linjojen läpi, välillä kuuluen kerran *tuuut* ja muutoin tuota ärsyttävää ininää muistuttaa ihmeellistä piippausta. Eikö näihin virastoihin tosiaankaan pääse ilman puolen tunnin jonottamista? Vihdoin ja viimein kun pääsen läpi ja saan jonkun edes kiinni puhelimen toisesta päästä, saan korvia vihlovan vastauksen... "Joo, sun pitäis soittaa tonne Pohjoselle puolelle, että he vastaa tässä kohtaa tuosta tilanteesta, mutta muuten mä olen sun sosiaalityöntekijä." En ole ikinä pitänyt siitä, että sitä luulee soittavansa oikealle henkilölle ja sitten pistetäänkin soittamaan toiselle ja taas toiselle; miksei virastojen kanssa vaan voisi hoitaa asioitaan yhdestä numerosta? Osataan sentään tässä virastossa, vai saisiko sanoa laitoksessa, antaa numero kelle voi soittaa ja tiedustella asioista. Oikeastaan selvitellä niitä, kun kerran itse mokaavat.

Ja eikun taas odottamaan tuskaisesti luuri kädessään... Kuulemaan varattua tuuttausta... Kylläpä tämä yksin elijän elämä voikin taas olla niin helppoa! Tosin eihän ne asiat valittamalla parane, mutta se että on vain tunti aikaa saada viraston ihminen kiinni ei riitä lähes ollenkaan. Hyvä jos vain murto-osa pääsee juuri samana päivänä linjojen läpi kuin sinä; niin moni soittaa jokaisena arkipäivänä. Eihän näiden virastojen kohdalla auta muu kuin soittaa aina vain uudestaan ja uudestaan, mutta riittääkö se oma pinna siihen uudelleen ja uudelleen soittamiseen?
Siitä huolimatta minä kuitenkin soitan ja yritän päästä linjojen läpi, saada ihmisen kiinni ja ehkä lopulta - toivottavasti- saada selvitettyä heidän tekemän virheensä.


 

Sama kuin toisessa virastossa, eivät siellä voi myöntää virhettään; en muka ole toimittanut kopiota vuokrasopimuksesta - pyhpah sanon minä! Aivan varmasti olen ottanut kopion ja toimittanut sen heille; kopion otin vieläpä paikan päällä asiakas käytössä olevalla kopiokoneella. Kehtaavatkin väittää etten ole toimittanut heille kopiota...
Sitä tulee vain miettineeksi, että loppuuko tää taistelu tukien takia koskaan tiettyjen tahojen kanssa?
Elämä ei oo helppoo, mut se on se paras opettaja tässä maailmassa.

-Ronnie

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogi-juttuja saa mielellään kommentoida ja rakentavaa kritiikkiäkään ei pelätä! Kommentit tullaan kuitenkin ensin hyväksyttämään Turun Tyttöjen Talon työntekijällä. Tästä johtuen, kommentit tulevat näkymään viiveellä. Kiitos kommenteistasi!