Luovan kirjoittamisen kerralla eräs blogitiimiläisille annettu tehtävä oli kirjoittaa pareittain vuorotellen jatkotarinaa. Ainoastaan alkulause oli annettu valmiiksi. Tässä yhden parin kirjoitussession jännittävä lopputulos. Ehkä tarina vielä jatkuu..
Jo aamulla tiesin, että tänään on se päivä.
Se päivä, jona tulisin löytämään jotain suurta.
Karvaista, pörröistä ja karmaisevaa.
En tiennyt, että sen voimat ovat näinkin suuret, joita lähes kaikki pelkäävät.
Tuo kaalimaan kauhistus, valkoinen ja luppakorvainen,
rähjäisen näköinen jänis. Ei, ei.. Onko tuo sittenkään jänis?
Se taitaakin olla punaisen paloauton päälleajama avaruuspupu.
Kyllä, avaruuspupu. Kaikkine supervoimineen ja ihmeulokkeineen se näyttää jotenkin
tutulta, olen nähnyt sen jossain. Varmaankin viime vuonna avaruus-olentojen seminaarissa Rotina Palacessa Marsissa.
Pitääkin ottaa selvää onkohan tuo se vampyyrin purema avaruuspupu, joka sai kaikki voimat
ja vielä voimistuu syödessään valkosipulia, mikä on hiukan ristiriidassa vampyyriosion kanssa, mutta ei mahdotonta. Menin juttelemaan hänelle, tai no, sille, mutta seuraavaksi löydän itseni sairaalan pediltä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogi-juttuja saa mielellään kommentoida ja rakentavaa kritiikkiäkään ei pelätä! Kommentit tullaan kuitenkin ensin hyväksyttämään Turun Tyttöjen Talon työntekijällä. Tästä johtuen, kommentit tulevat näkymään viiveellä. Kiitos kommenteistasi!