perjantai 28. helmikuuta 2014

Rantaan minä kävelen, osa 2

Olet  minulle kultaa sydämessä, pelkää kultaa, et mitään hopeaa etkä pronssia vaan aitoa kultaa.
Sinusta minä unia näen. Niitä en pysty unohtamaan, kuten en sinua myöskään.
Aina, kun linnut laulavat, niin sinut muistan. Kun kuulen sinun tulevan, niin olen vain iloinen.
Sinä saat minut hyvälle tuulelle, et koskaan pahalle En sinua voi koskaan unohtaa. Rakastan sinua niin paljon.
Tule minun luokseni, kaipaan sinua niin paljon ja toivon, että sinäkin minua. Sinä olet  minun oma rakas ja minä olen sinun.

Nyt kävelen kotiin rannasta ja koko matkan ajattelen vain sinua. En sinua mielestäni saa vaikka haluaisin muutakin ajatella. En voi, kun vain sinä minun mielessä pyörit vain sinä.  Luoksesi jo nyt haluan. Ajattelen sinua joka päivä enemmän kuin nyt. Minä rakastan sinua nyt ja aina. Et ole mitään hopeaa vaan kultaa.
Usein mietin, että miks sinä et ole vieressäni. Sinä olet aina sydämessäni. Tulet aina olemaan minulle se tähti.

Huomenna menisin taas rantaan, mutta paha olo pahentuu, kun menen sinne yksin. Kukaan ei halua tulla mukaan. Yksin siell on hyvä puoli se, että voi ajatella asioita. Elämä on joskus ylämäkeä ja joskus alamäkeä, mutta siitä pitää nauttia. Minä en ole nauttinut, koska kaipaan sinua liikaa aivan liikaa. Rakastan sinua sydämeni pohjasta, enkä voi ikinä unohtaa sinua. Sinä olet valo minun elämässäni, koskaan en voi unohtaa sinua. Minä olen usein, koska mietin millaista elämä olisi sinun kanssa.
Olet minulle todella rakas ihminen. Tulet aina olemaan minun mielessäni, koska en voi sinua ikinä unohtaa.
Rakastin sinua vuosi sitten ja rakastan yhä. Minun rakkaus sinuun ei katoa koskaan.

Aina kun rannassa kävelen, niin sinua ajattelen ja muistelen niitä aikoja joita meillä oli. Sinä et koskaan sanonut minulle pahasti, sinä olit aina minulle kiltti, mutta nyt olet poissa, etkä minun luokse palaa enää. Toivon, että tulisit luokseni takaisin. Minä rannalla kävelen ja itken, koska sinut menetin.  Sinä olit  minulla kaikki kaikessa.  Sinä olet ihan ihminen.

Tässä tämä sitten on, siis jatko osa. Voisin sano, että tämän opetus on, että elämäs tapahtuu monenlaista, mutta sitä kannattaa jatkaa ja pitää muistaa, että on ystävii kenel voi puhua. Ystävät on aina sun tukena, tapahtuu sitten mitä vaan niin pysyy sydämessä aina <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogi-juttuja saa mielellään kommentoida ja rakentavaa kritiikkiäkään ei pelätä! Kommentit tullaan kuitenkin ensin hyväksyttämään Turun Tyttöjen Talon työntekijällä. Tästä johtuen, kommentit tulevat näkymään viiveellä. Kiitos kommenteistasi!