Blogi-tiimiläisiä kiehtovat kaikki erikoiset ammatit. Tällä kertaa lähdettiin selvittämään millaista on Linnanmäen jarrumiehen homma! Tässä jutussa Linnanmäen jarrumiesporukan naisvahvistus Valpuri, Jarrumies #4, vastaa Blogi-tiimin kysymyksiin.
Haastattelu virittääkin kaikki vauhdikkaan vappuiseen ja keväiseen tunnelmaan! Voidaan myös paljastaa, että Turun Tyttöjen Talon kesätoiminnassa lähdetään Litsille seikkailemaan. Tarkempaa tietoa ajankohdasta ja ilmoittautumisesta tulossa 19.5. mennessä www.mimmi.fi-sivuille!
Linnanmäen Valpuri, Jarrumies #4 (Kuva on Jarrumiesten kotisivuilta: www.jarrumiehet.fi) |
1. Kerro
vähän miten päädyit jarrumieheksi ja mitä pidät työstäsi?
Menin Linnanmäelle töihin 1996 kesäksi, ja heti alussa
toivoin pääseväni Vuoristoradalle jarrumieheksi. Meni kuitenkin kolme vuotta
ajaen kaikkia muita Linnanmäen laitteita, ennen kuin sain esimiehet vakuutettua
siitä, että pärjään hommassa. Jarrumiehen työ on parasta Linnanmäellä, ja siinä
yhdistyy vauhti, hauskuus, ihmisistä huolehtiminen ja hyvät työkaverit.
2. Millaiset
työajat ovat sesonkiaikoina?
Olemme töissä n. puolituntia huvipuiston aukeamista ennen ja hiukan puiston
sulkemisen jälkeen pääsemme pois töistä. Eli työpäivien pituus määräytyy
aukioloaikojen mukaan. Tosin itse teen myös sellaisia puolikkaita
Lintsi-päiviä, että tulen töihin vakituisesta työstäni suoraan ja jatkan
puiston sulkemiseen asti.
3. Pitääkö
jarrumiehellä olla jotain tiettyjä ominaisuuksia (kunto, pituusrajoitteet)? Jarrumiehen tulee olla vaara-
tai yllättävissä tilanteissa rauhallinen ja harkitseva, toimia kuitenkin
nopeasti ja vaatimukset fyysisen kunnon osalta ovat kovat. Voimaa pitää olla,
hyvä tasapaino, ja kestävyyttä ajaa ja seistä koko päivä, joskus siis 12-13
tuntia säästä riippumatta. Mitä parempi fyysinen kunto on, sitä paremmin työn
stressiäkin kestää. Junaa jarrutetaan edelleen käsin, se painaa 1000-1500kg
tyhjänäkin, ja siihen 20-24:n ihmisen paino päälle, niin saa siinä hien pintaan
hyvin nopeasti etenkin kesähelteillä.
4. Pelkäätkö
koskaan työssäsi? Jos, niin miksi?
Itse työ ei pelota. Asiakkaat kyllä ovat käyneet entistä
vaativammiksi ja varsinkin huumausaineiden käyttö tekee ihmisistä todella
arvaamattomia. Linnanmäellä päihtyneet eivät pääse laitteisiin, ja aina ihmiset
eivät tiedä sitä etukäteen. Tämä voi aiheuttaa hankaluuksia siinä kohtaa, kun
pääsy jonottamisen jälkeen laitteeseen kielletäänkin. Myös odottaminen on
monelle haaste, ja asiakkaiden hermot kiristyvät, ja joskus joutuu tilanteeseen
puuttumaan. Lisäksi nykyään monelle meillä noudatettavat tiukat säännöt
tuntuvat olevan vieras asia, ja asiakkaat eivät aina muista tai ymmärrä, että
säännöt ovat heidän turvallisuutensa ja jonojen sujuvan etenemisen kannalta
tehtyjä. Joskus asiakkaat käyvät ihan päälle tai alkavat riehua junan kyydissä,
mikä muodostaa turvallisuusuhan ja se tietenkin tuntuu kurjalta ja joskus
pelottavaltakin. Harvoin sellaista etukäteen osaa pelätä, mutta jälkikäteen
tietenkin miettii, että mitä olisi voinut käydä. Kyydissähän voi olla aika
paljon lapsia, ei pelkästään aikuisia, ja asiakkaiden turvallisuus on
jarrumiehen vastuulla.
5. Mikä on
radan paras kohta ja pelottavin kohta?
Radalla mikään kohta ei pelota, mutta paras kohta on
kaksoishyppyrilaiturin vieressä ja sitä seuraava Brunilan mutka, jossa
käännytään katsomaan laiturille, onko kaikki ok.
6. Millaisen
radan suunnittelisit itse?
Puisen ja vanhanaikaisen, jossa edelleen ajetaan jarrumiesten
avulla, ei sähköjarruilla. Rata voisi olla hiukan Linnanmäen Vuoristorataa
pidempi.
7. Miltä
tuntuu saada seisoa vuoristoradassa?
Seisoessa voi paremmin tasapainoilla polvien koukistamisen ja
eteen/taakse nojaamisen avulla, kuin istuessa, jolloin töyssyt eivät tunnu ja meno
on tasaisempaa. Niin on helpompi jarrutella. Välillä vauhdin tuoma viima
kirvelee silmiä ja sateella tietysti kasvoille jopa sattuu piiskaava sade ja
rakeet, mutta se on sen hinta, että on jarrumies ja ajetaan säällä kuin säällä.
8. Onko
helppoa ottaa vastuu kyydissä olevista ihmisistä?
Jarrumiehet valitaan siten, että vastuuntunto ja
luotettavuus ovat tärkeimpiä ominaisuuksia sen lisäksi, että fyysinen kunto
riittää työhön. Meille on kunnia-asia, että pidämme huolto kyyditettävien
turvallisuudesta, vaikka ajammekin kovalla vauhdilla ja vauhti on radan
viehätyksen yksi tekijä.
9. Millaista
on olla ainut nainen työyhteisössäsi?
Oletko kohdannut sen takia syrjintää asiakkailta tai
työyhteisöltä?
Minut on valittu joukkoon tarkalla seulalla ja valintaa
harkittiin pitkään, joten vastaanottokin sitten oli hyvä. En ole kokenut
syrjintää, ihailua pelkästään. Ehkä siinä on auttanut sekin, että teen kaikkia
töitä radalla siinä missä muutkin ja ajan hyvin, opin nopeasti ja olen aina
ollut paljon poikien/miesten kanssa töissä, joten siihen on jo aiemmin
tottunut.
10. Mitä teet
työksesi kun vuoristorata on suljettu?
Olen lääkärinä eteläsuomalaisessa sairaalassa ja koulutan nuorempia
kollegoja työkseni.
JOKERIKYSYMYS: Miksi Linnanmäellä ei ole erityistä
tunnusmusiikkia? :)
Tuohon on vaikea vastata, ideahan olisi loistava! Kannattaa
lähettää vihje Linnanmäen markkinointivastaavalle asiasta.
Lisäksi Valpuri avaa hienosti miksi häntä kutsutaan jarrumieheksi eikä jarrunaiseksi:
Ammattinimikkeeni on jarrumies, eikä sellaista
ammattinimeä ole kuin jarrunainen. Olen jarrumies ja jos on tarve korostaa
sukupuolta, naisjarrumies, mutta meillä ei ole ollut tarvetta sitä korostaa. Olen jarrumies siinä missä miesjarrumiehetkin. Koemme työyhteisössä
Linnanmäellä, että on enemmän naisia eriarvoistavaa joutua korostamaan
sukupuolta, kuin hyväksyä se, että tietyt työnimikkeet ovat maskuliineja.
Esim. eduskunnan puhemiehenä Riitta Uosukainen oli upea nainen, palomiehenä
Helsingissä on mahtava nainen, mutta eivät heidänkään työnimikkeensä ole
sukupuolen takia muuttuneet.
Joten toivon, että minusta käytetään termiä jarrumies,
vaikka olenkin varsin feminiininen nainen :)
Jarrumiesten oma kotisivu löytyy osoitteesta: www.jarrumiehet.fi
Terv. Valpuri , Jarrumies #4
Aiotko SINÄ hypätä vuoristoradan kyytiin tänä kesänä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogi-juttuja saa mielellään kommentoida ja rakentavaa kritiikkiäkään ei pelätä! Kommentit tullaan kuitenkin ensin hyväksyttämään Turun Tyttöjen Talon työntekijällä. Tästä johtuen, kommentit tulevat näkymään viiveellä. Kiitos kommenteistasi!