Tietoa lemmikkikanista

Haluan kertoa teille lukijoille perusfaktoja lemmikkikaniinista. Osat, jotka on merkattu heittomerkeillä ja kursivoitu ovat wikibediasta napattuja.

Ensinnäkin kani on arka eläin luonnostaan, joten se tarvitsee todella paljon rauhallista käsittelyä, jotta siitä tulee käsikesy.

Kanit ovat seuraeläimiä, joten ne pitävät lajitoveriensa seurasta, jonka vuoksi suositellaan, että ostaisi vähintään kaksi kania samanaikaisesti. Jos tämä ei kuitenkaan onnistu, niin on todella suositeltavaa viettää paljon aikaa kanin seurassa.

"Keskenään parhaiten toimeen tulevat leikattu uros ja naaras, parhaiten samasta poikueesta hankitut. Naaraan kanssa voidaan pitää myös toista naarasta. Kaksi urosta tappelevat keskenään, jopa siihen saakka että toinen menettää henkensä."

"Rauhallisia kaneja pidetään usein yhdessä myös marsujen kanssa, mikä voi olla hyvinkin suuri erehdys ja kyseisellä teolla voi olla varsinkin marsulle erittäin kohtalokkaat seuraukset. Kanin voimakkaiden takajalkojen potku voi olla marsulle vaaraksi"

Kani on kasvissyöjä, mutta harva yksilö syö myös lihaa. Heinä on kanin pääravintoa. Se sisältää runsaasti kuitua, joka pitää kanin suoliston toimivana ja terveenä sekä hampaat kunnossa. Joten ihminen, joka on allerginen heinän siitepölylle ei ole sopiva kaninomistaja. 

Kanilla on myös jatkuvasti oltava tarjolla raikasta vettä joko juomakupista tai tarkoitusta varten valmistetusta juomapullosta. 

Kanit pitävät paljon tuoreruoasta, ja sopivia ovat esimerkiksi porkkana, salaatti, piharatamo, voikukka, mustikanvarvut, omena, päärynä ja puiden lehdet sekä tuoreruokana voikukanlehdet, jotka tosin on paras pestä mikrobien takia. Hampaiden huollon vuoksi kanilla tulee olla myös saatavilla kovaa pureskeltavaa. Tähän tarkoitukseen käyvät hyvin puhtaat ja tuoreet puunoksat (esimerkiksi paju ja omenapuu), näkkileipä tai erittäin kovaksi kuivattu ruisleipä. Leivässä ei kuitenkaan saa olla runsaasti suolaa ja leipää täytyy muutenkin tarjota harkiten, sillä hiiva saattaa alkaa käydä kanin vatsassa josta seurauksena on vatsaongelmia.

"Suositeltavat määrät kaikkia näitä ovat:

Kuituja: 20-28%(min. 18%)(Crude fibre)

Proteiineja: 12-14% (Crude proteins)

Rasvaa: 1-2% (Crude fat)

Kalsiumia: max 1% (Calsium)"

"Monet kasvattajat suosittelevat kanille annettavan siemenseoksen sijaan täysrehupellettiä. Mikäli siemenseos on suunniteltu kaneja varten, voidaan myös sitä käyttää ruokana. Alle puolivuotiaalle kanille pellettiä/siemenseosta voidaan antaa hieman vähemmän kuin täysikasvuiselle kanille. Sitä vanhemmille kaneille pellettiä/siemenseosta annetaan kanin koon mukainen annos päivässä. Määrä riippuu kanirotujen ihannepainoista, kääpiöroduille vähemmän kun taas jättiroduille enemmän. Pelletistä kani saa kaikki tarvitsemansa hiven- ja kivennäisaineet sekä vitamiinit."

"Kanit pitävät myös hedelmistä. Herkkuina kanille voi antaa esimerkiksi kuivattuja banaanilastuja tai rusinoita. Kanille ei saisi antaa sitrushedelmiä tai sipulikasveja. Kaali ja puna-apila aiheuttavat kaasua suolistoon, ja koska kani ei piere eikä röyhtäile, ilma ei poistu kuten esimerkiksi ihmisellä. Myös salaattia pitää antaa harkiten, sillä se saattaa suurissa määrin aiheuttaa esim. masennusta. Myrkyttömiä luonnonantimia, kuten varpuja, voikukkaa, ruohoa ja vesikrassia voi pakastaa tai kuivattaa talveksi, jolloin kanin ravinto pysyy talvellakin hyvin monipuolisena. Muistathan kuitenkin, että tienvarret ja vastaavanlaiset eivät ole sopivia paikkoja tuoreruuan keräämiseen."

"Kania voi kylvettää jos se on rauhallinen mutta pitää muistaa että korvia ei saa kastella! Parhaiten pesuaineeksi sopii LV herkkäihoisten vartalosaippua tai shampoo."

"Kanin häkin on oltava riittävän suuri: minimikoko kääpiörotuiselle, paljon häkin ulkopuolella liikkuvalle kanille on 50 * 100 cm." 

Kanin on myös saatava riittävästi liikuntaa päivittäin.

"Yleisen suosituksen mukaan kaneja tulisi pitää vapaana mahdollisimman paljon, jotta ne voisivat toteuttaa luonnollista käyttäytymistään. Kanin häkki sijoitetaan rauhalliseen paikkaan. Vedon takia häkkiä ei suositella sijoitettavaksi lattialle, mutta se on silti useimmiten paras ratkaisu: kun kanin häkki on lattialla, kani on helppo päästää vapaaksi ja se voi mennä takaisin häkkiinsä milloin tahtoo. Harvassa talossa vetää niin kovasti, että siihen tottunut kani vilustuisi."

Häkkin perustarvikkeita ovat ainakin ruokakuppi ja juomapullo. Ruokakuppi on hyvä sijoittaa niin, ettei kani saa sitä kaadettua. Vesi on suositeltavaa vaihtaa päivittäin.  

"Sisäsiistille kanille voi laittaa häkin pohjalle lyhytnukkaisen kynnys -tai eteismatonpalasen, kun taas sotkevalle kanille kuohkeaa hyvälaatuista kutterinpurua tai haapahaketta." Itse käytän puupohjaista kissanhiekkaa

"Kania nostetaan tukemalla toisella kädellä takaruumista ja toisella rintakehää. Kania ei pidä koskaan nostaa pelkästä niskanahasta, eikä missään nimessä korvista, sillä ne eivät kestä kanin painoa. Kani potkii takajaloillaan hyvinkin voimakkaasti, eikä siksi sovellu pienten lasten kanniskeltavaksi."

"Kanin kynnet ja hampaat kasvavat nopeasti. Kynsiä tulee leikata parin viikon välein. Kynnen sisällä on verisuoni johon asti ei saa leikata. Rauhallisuus onkin tässä asiassa tärkeää. Eläinlääkäri auttaa kynsien leikkuussa, mikäli tarvitset apua. Myös eläinkaupat leikkaavat yleensä kanien kynsiä."

"Hampaat kasvavat jatkuvasti, ja kanilla onkin oltava riittävästi nakerreltavaa. Jos hampaat kasvavat liian pitkiksi, kani ei pysty enää syömään normaalisti, ja se tulee viedä eläinlääkärille hampaiden lyhennykseen. Liian pitkät hampaat ilmenevät syömättömyytenä ja kuolaamisena (märkä leuka). Liian pitkäksi kasvaneet hampaat voivat johtua myös synnynnäisestä tai traumaperäisestä purentaviasta. Jos kanilla on purentavika, eivät hampaat kulu koskaan normaalisti, vaan niitä on lyhennettävä säännöllisesti. Varsinkin vanhoilla kaneilla saattaa ilmetä myös syömistä vaikeuttavia hammaspiikkejä. Hammaspiikkejä voi ilmetä myös kanilla, jolla ei ole havaittu hammasvikaa, joten jos kani lopettaa yhtäkkiä syömisen, voi syy olla suussa. Kanin hampaat kannattaa tarkistaa säännöllisesti, koska purentavikakin voi tulla vasta vanhemmalla iällä esimerkiksi törmäyksen seurauksena."

"Niin luppakorvaisten kuin pystykorvaistenkin kanien korvat suositellaan puhdistettavaksi tai ainakin tarkastettavaksi säännöllisesti, sillä niihin voi kerääntyä vaikkua. Korvaan ei kuitenkaan saa työntää vanupuikkoja vaan pikkurilli, johon on kääritty talous- tai vessapaperia ympärille."

"Kuume ja suolitukos ovat kanille hengenvaarallisia tauteja. Suolitukos ilmenee vatsan turpoamisena ja papanoinnin ja mahdollisesti syömisen lopettamisena. Ennaltaehkäisyssä tärkeää on hyvälaatuinen, kuiva heinä. Lisäksi kanille voi antaa noin kerran kuukaudessa tölkkiananaksesta ruiskulla ananasmehua, jonka bromeliinientsyymi pehmentää suolistossa olevaa massaa ja auttaa ummetukseen. Tässä täytyy kuitenkin olla varovainen ja noudattaa kanin omia ehtoja. Suolitukoksen ilmetessä tulee toimia nopeasti, sillä se on erittäin tappava. Apteekista saa parafiiniöljyä, jota tulee kuitenkin annostella eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Terveelle kanille sitä ei tule antaa, sillä se estää vitamiinien imeytymistä."

"Kanista ei lähde paljoa karvaa, mutta sen totuttamista turkin harjaamiseen suositellaan. karvanlähtöaikaan kani nuolee itseään, ja jos se saa liikaa karvaa vatsaansa, tämä voi haitata suoliston toimintaa. Pitkäkarvaisen kanin turkki voi takkuuntua, ja sen takia sitä pitää kammata säännöllisesti, ettei se missään nimessä pääse takkuuntumaan. Angoran turkkia pitää keriä noin kolmen kuukauden välein, koska se kasvaa jatkuvasti. Myös kanien tassunpohjien karvat kannattaa kammata, sillä ne voivat huopaantua ja kerätä likaa ja taudinaiheuttajia ihon ja huopaantuneen karvan väliin, jolloin vaarana on muun muassa tassunpohjatulehdus."

"Kania voi myös ulkoiluttaa lauhkealla säällä. Suorassa auringonpaisteessa kani ei viihdy. Yleensä suositellaan kanin pitämistä valjaissa tai sille rakennetussa vahvassa ulkohäkissä. Häkin on syytä olla korkeaseinäinen, mutta se tarvitsee myös katon kanin karkaamisen ja haukkojen ja muiden petolintujen varalta. Kani voi kaivaa myös tunnelin seinämien ali, minkä voi estää maahan upotetulla kanaverkolla. Kania ei ulkoiluteta valjaissa kuin koiraa, sillä sitä ei voida vetää turvallisesti. Kani on pieni eläin, ja sen luut voivat jopa murtua, jos sitä vedetään äkkinäisesti toiseen suuntaan. Siksi kania ulkoiluttaessa on tärkeää muistaa antaa kanin mennä itse minne haluaa ja seurata sen perässä sen sijaan, että yrittäisi hihnasta kiskomalla saada kania kulkemaan kuin koira."