Elämäntarkoitus on löytynyt

Mä olen ollut kohta jo kaksi viikkoa pienen pojan äiti, enkä voisi enää ajatella elämääni ilman tätä pikkuista. Tämä pieni hurmuri on tuonut mun elämään niin paljon iloa. Rakkauden määrä vain suurenee päivä päivältä tätä pikkuista kohtaan. Vielä tämän vuoden alussa en uskonut vielä joku päivä eläväni näin onnellista elämää. Se päivä kuitenkin koitti 11.9.-14, enkä missään nimessä kaipaa aikaa ilman tätä minimiestä. Toivottavasti hän ei kasva liian äkkiä isoksi pojaksi.

-Erkku

Blogihaaste-vastaus

Blogihaasteena oli ottaa kuva siitä, mistä erityisesti pitää itsessään.

Itsessäni pidän erityisesti omista silmistäni.

Mä sain tarpeekseni!

Olisin voinut jatkaa tuota otsikkoa, mutta se ei olisi ollut enää soveliasta luettavaa.
Anyways, ehkä nyt sit vois mennä itse aiheeseen, jos mulla nyt taaskaan on sellasta.
Noo, mutta kuitenkin.

Tänne blogiin en ookaan vielä kirjottanut mitään; toisin ku paperille joten sana muodot tai valinnat voi siis jothua siitä, että oon jo kirjotellut paperille; omille silmille.

Oon siis tosiaan yksinäni mietiskelly, että miksi asioiden aloittaminen voi olla niin tajuttoman vaikeaa? Tai oikeastaan jonkin tetyn asian. Nykyään mun tulee helpommin aloitettua siivoaminenkin. Mikä on itselleni täysin uutta, joo ei, en siltikään pidä siivoamisesta.
Mutta lenkille lähteminen, miksi ihmeessä se voikaan olla niin vaikeaa? Jos nyt pitäisi valita siivoamisesta ja lenkille lähtemisetä niin melkein 100%: sesti siivoaisin paljon mieluummin kuin lähtisin lenkille. Aikaisemmin jos joku, olisi tullut ja yksynyt tätä kysymystä, olisin ehdottomasti valinnut lenkille lähdön. Mutta miksi tuo ajatus onkaan kääntynyt täysin ympäri? Miksi mieluummin tällä hetkellä siivoan kuin lähtisin lenkille? Olis kyllä oikein kiva tietää mistähän mahtaa johtua.

Tosin joo, oon kyllä melko tyytyväinen, tai no ylpeä itsestäni; siivoamisen jälkeen aloin vetämään ihan kunnolla kunnon lihaskunto treenii. Sitä semmosta peruspullaa; vatsalihaksia, kyykkyjä ( reisilihaksii ), 4Kg käsipainon nostamista tms. Ja vielä kaupan päälle ajattelin ( siis on vielä ajatuksen tasolla ), että kävelisin keskustaan. Jalat siinä kyllä tulee olemaan maitohapoilla, mutta tietäispähän tehneensä jotakin.

Mahtaneen olla vaikutusta, sillä että on saanut kuulla sitä dissausta ja vinoilua siitä etten ole tehnyt vaikka olis sovittu jotakin. Joo sovittiin kaverin kanssa, että alotetaan treenaaminen, joo itse kun tunnun taas olevan laiska, niin enhän mä ole mitään tehnyt toisin kuin hän.
Hmmmmh...

Joten oon saanu kuulla siitä nyt aika paljonkin viime aikoina, joten veikkaan, että ehkä se, että se sun oma kaveri dissaa ja vinoilee sulle vaikuttaa siihen, että alat tekemään jotakin. Ehkä toi oli se mitä tarvitsinkin, kuka tietää? Vaikka koulussa on aina kiusattu, mutta ei se oo ilmeisesti riittävästi vaikuttanut siihen, että tekisin asialle jotakin. Ilmeisesti se, että oma kaveri alkaa dissaamaan ja vinoilemaan sattuu vain enemmän ja silloin sitä haluaa tehdä asialle jotakin. Ja oon saanut siitä tarpeekseni. Ehkä tässä on myös taustalla jokin pieni pelko, että kaverit vain lähtee "karkuun"; ei tahdokaan olla tekemisissä? Ei, en tiedä, täysin villi veikkaus,  tai ehkä mä vain olen sen verran "riippuvainen" kavereista/ystävistäni, että tekisin mitä vain heidän eteen. Oikeastaan, oon tehnytkin ja tulen varmaan aina tekemäänkin. Ehkä pitäisi opetella olemaan enemmän itsekäskin.

Joo pystyn myöntämään, etten ole täydellinen, tosin täydellistä ihmistä tällä planeetalla ei olekaan! Mutta siis psytyn myöntämään omat vikani, jotka itse tiedustan itselläni olevan.

Tosiaan, nyt alko tajuton lihaskunto treenaus. Tai ainakin lupaa yrittää, helppoa tästä tuskin tulee, mutta miksen yrittäisi? Onhan mulla jo musiikkisoittimessani lenkkeily soittolista, jossa tietenkin vain energistä musiikkia, jotta jaksais vetää kunnolla loppuun asti. Tosin, voisin väittää, että nykypäivänä tässä elämässä mikään ei tuu olemaan helppoa.

Soo, I'm really gonna try this...!

-Frankie

Blogihaaste!

Ota kuva siitä mistä erityisesti pidät itsessäsi! 

Kuvan voi lähettää julkaistavaksi täällä blogissa osoitteeseen info@mimmi.fi. Tai voit ladata sen itse, jos sinulla on blogimme tunnukset.
(Jos olet alle 18-vuotias, toivomme ettet lähetä itsestäsi tunnistettavaa kuvaa ilman huoltajan lupaa.) 


Tämä haaste on Allianssin verkostotapaamisessa tapaamieni nuorten kanssa töitätekevien ammattilaisten keksimä! :)
Verkostopäivän teemoina olivat nuorten yhdenvertaisuus, osallisuus, luovuus, itsensä ilmaisu, vaikuttaminen ja oman äänen esiin tuominen. Tapaaminen koostui monipuolisista luennoista ja työpajoista.

Toiseksi haasteeksi he ideoivat: Vaihda esim. Facebook-profiilikuvaksesi mahdollismman luonnollinen kuva itsestäsi. Tätä voit kokeilla halutessasi omassa profiilissasi.


Terkuin,

Tyttöjen Talon Veera  

TYTTÖJEN TALON "MITEN MINUSTA TULI MINÄ" -ILLLAT OVAT TÄÄLLÄ TAAS!

Ensi viikon keskiviikkona 24.9. klo 17.30–18.30 vieraana Turun Tyttöjen Talon avoimessa toiminnassa ammatikseen bloggaava, nuori äiti Emilia Huttunen!

”Ikuinen äitien oikeuksien puolestapuhuja, toivoton romantikko ja intohimoinen treenaaja. Rakastaa perhettään ja kinuskidonitseja. Peittoaa äkkipikaisuudessa Pikku Myyn ja pelkää pimeää. Suomen suosituimmasta perheblogista löydät arkea ja juhlaa
sekä ajankohtaisia aiheita.” - Emilia

Tervetuloa kuulemaan Emilian tarina!
Voimme myös yhdessä kysyä ja keskustella bloggaamiseen, nuoreen äitiyteen ja muuhun Emilian elämään liittyvistä asioista.
 
Faktaa Emilian blogista:
• MUTSIS ON. -blogi: mamalife.fi/mutsison valittiin vuoden 2014 viihdyttävimmäksi blogiksi Lue lisää: www.indiedays.com/item/toimitus/he-ovat-sateilevin-viihdyttavin-ja-fotogeneettisin-voittajat
• Artikkeli Emiliasta: www.otavamedia.fi/web/guest/ajankohtaista/view/384184
• Artikkeli Emiliasta:http://blogit.kaksplus.fi/toimitus/ai-eiko-kukaan-kertonut-etta-sun-pitaa-poseerata-alasti-eli-nain-tehtiin-kaksplussan-ja-mutsis-on-emilian-kansi/
• Emilialla myös suosittu FB-sivu! www.facebook.com/mutsiss

Kommenttikenttään voit kirjoittaa valmiiksi kysymyksiä Emilialle. Voit myös ehdottaa seuraavaa Miten minusta tuli minä -illan vierasta!

Rakkain kaikista

Keskiviikkoaamuna (10.9) jäin äitiyspoliklinikkakäynnin jälkeen tyksiin ja aloitettiin käynnistys pallongin avulla. 

Pallonki ei käynnistänyt synnytystä toivotulla tavalla, joten torstai aamuna (11.9) minut siirrettiin synnytysosastolle.

Minulle pistettiin kanyyli käteen ja sen kautta sain synnytystä edistävää nestettä suoneen. 

Noin kolmen-neljän aikoihin supistukseni yltyivät niin koviksi, että sain supistuskipuihin ilokaasua. 

Noin kahdeksan aikoihin halusin suihkuun, sillä en enää pystynyt olemaan makuulla. 

Suihku teki tehtävänsä ja sai synnytyksen loppuviimein käynnistymään. 

Heti suihkusta takaisin synnytyssalin sängylle päästyäni alkoi ponnistuttamaan ja sain luvan ponnistaa heti, kun tulisi supistuksia. 

Supistuksia tuli noin minuutin-kahden välein, joten ponnistusvaihe kesti vain kymmenisen minuuttia. 

Pieni poika syntyi Torstaina 11.9 klo.20.58. Painoa pikkuisella oli syntyessään 2695 kg ja pituudeltaan hän oli 48 cm. Pisteitä poika sai 9/9/9, eli täydet pisteet. Pojan nimeksi tuli Saku. <3

"Enkä anna kenenkään sua pois viedä multa minnekkään."

Täydellinen pieni ihminen, sä olet ainutlaatuinen <3

-Erkku

Odotusta, odotusta....

Heippa vaan kaikki täältä sohvanpohjalta :)

Mulla on siis selkä todella kipeä ja rasittunut tästä kaikesta lisäpainosta (Ei! Sitä ei ole paljoa, mutta selkä vihottelee, kun ei ole tottunut)

Tänään (31.8) lähden kuitenkin ikeaan parin päivän huilimisen jälkeen. Saas nähdä, mitä sieltä tarttuu tänään mukaan :)

Huomenna on siis jo syyskuu. Eli 17 päivää laskettuun aikaan.

Aika on mennyt kamalan nopeasti. Juurihan mä sain tietää odottavani lasta.

Nyt vain odottelen, että koska pikkuinen päättää tulla maailmaan.

Täällä häntä odottaa äiti, iskä, mummi, eno, serkku ja muut sukulaiset.

Vauva! Olet meille kaikille niin rakas ja tärkeä, vaikka emme vielä tiedä edes minkänäköinen sinä olet. Pääasia on, että synnyt terveenä ja voit hyvin.

Kivoja potkuhetkiä sinne masuun. Toivottaa äitisi

<3

-Erkku

Mennyt Kesälomani

Hei halusin kirjoittaa ihanasta kesälomastani, joka oli unohtumaton :)
Lähdin siis juhannuksen jälkeen Oulunsaloon serkkuni luokse. Siellä oli tosi ihanaa ja hauskaa. Tehtiin siskosten kans siskovala ja tanssivideo, jonka voin halukkaille näytää myöhemmin. Mut siis mun siskoihin sen verran he eivät oo mulle oikeasti siskoja, mut ne pitää mua isosiskona, niin mikäs siinä:) jeps, mut juttelin myös mun serkkun kans ja se helpotti oloa, kun oli joku kennen kans sain puhua. Olin siellä sitten noin 2 viikkoa ja lähdin mun pikkuserkkun kans junalla rovaniemmelle ja siellä meitä oli vastassa mun toinen serkku. Me mentiin mun se mun serkkun luokse Sodankylään. Mä olin siellä kans kaksi viikoa. Siellä tapasin lisää serkkuja ja muita sukulaisia. Olin enimmäkseen mun pikkuserkkun kans, joka melkein mun ikäinen tämän mun yhden serrkun lapsi, jona luokse siis tulin:).

Käytiin jopa lähikauppassa johon ei ole se 100m kuin täällä, vaan sinne oli 11km sinne kauppaan ja takas :) Me pyöräiltiin sinne ja tietenkin takas myöskin. Me myös tehtiin korttitemppuja ja oppisin jopa niitä jonkin verran lisää. Voin niitä näytää josain kohtaan. Me myös nukuttiin teltassa, se oli tosi mahtavaa ja hauskaa. Tapasin siellä myös sukulaisen joka muistaa, kun olin ollut 2v ja sanonut mummolan pihalla et oon ihana yksin ja ilman äitiä. Silloin olen ollut ekaa kertaa ilman äiti. Iskän kans kahdestaan siellä mummollassa. Kaksi viikkoa serkkun luona  meni tosi nopeasti ja menin viel viikoksi iskän mökille Kittilään. Se oli tuolla Molkojärvellä. Sieltä me mentiin mun tädin luoksa Ylitornioon ja käytiin jopa Ruotsin puoella. Mut sieltä lähdetiin sitten Turkuun ja oli musta tosi kiva palata Turkuun, mut  nyt täytyy myöntää et osa mua jäi Oulunsaloon ja Sodankylään.. No nyt teen perinteen et meen joka kesä myös Sodankylään:) ja opin juomaan kahvia ainakin joskus . Mut oli siis tosiia unohtumaton kesäloma.

Mites teidän muiden kesäloma  meni?

Työttömyydestä äitiyslomalle . . . ?

Moikka kaikki rakkaat blogin lukijat. 

Tänään (27.8.2014) on tasan kolme viikkoa laskettuun aikaan

 ja 

tasan kuukausi siihen, että MÄ TÄYTÄN 22. 

Kamala, kun aika on mennyt nopeesti. 

Muistan, kun eilisen sen päivän, kun täytin 15. 

Siitäkin on kohta 7 vuotta. 

Mihin tää aika menee ??? 

Mutta kaikki varmaan ihmettelee tuota otsikkoa. 

No.. Minäpä valotan asiaa. 

Mä olen siis ollut työttömänä tän vuoden alusta saakka ja nyt (tai no 13 päivä) mulla alkoi virallisesti loma. Nimittäin äitiysloma.

Vaikuttaa ehkä monen mielestä oudolta, että miten työttömyydestä voi päästä lomalle, että eikös se tavallaan ole lomaa, että saat nukkua niin pitkään, kun huvittaa, eikä välttämättä tarvitse nousta ollenkaan. 

Niin.. Hyvä kysymys. 

Mulle se ei ole ollut lomaa, koska työttömänä sun tarvii hoitaa PALJON paperihommia sun muita, että sä tulisit toimeen. 

Se ei siis todellakaan ole mitään herkkua se työttömyys. 

Toki olisinhan mä voinut mennä opiskelemaan, mutta mä olisin joutunut koulun kuitenkin keskeyttämään vauvan synnyttyä, joten parempi näin. 

Mutta ehdinhän mä vielä myöhemmin opiskella. 

Ja kyllä tulevassa äitiydessä on varmasti työtä ehkä jopa enemmän, kun tarpeeksi. 

Mä siis ilmoitin mun omassa blogissa, että kaikki mitä mä nyt kirjoitan blogeihin ennen vauvan syntymää tulee tänne blogiin, koska en tosiaan halua kirjoittaa samaa tekstiä sekä tänne, että omaan blogiin.

Mun kuulumiset siis voi lukea täältä.

-Erkku