Olisin voinut jatkaa tuota otsikkoa, mutta se ei olisi ollut enää soveliasta luettavaa.
Anyways, ehkä nyt sit vois mennä itse aiheeseen, jos mulla nyt taaskaan on sellasta.
Noo, mutta kuitenkin.
Tänne blogiin en ookaan vielä kirjottanut mitään; toisin ku paperille joten sana muodot tai valinnat voi siis jothua siitä, että oon jo kirjotellut paperille; omille silmille.
Oon siis tosiaan yksinäni mietiskelly, että miksi asioiden aloittaminen voi olla niin tajuttoman vaikeaa? Tai oikeastaan jonkin tetyn asian. Nykyään mun tulee helpommin aloitettua siivoaminenkin. Mikä on itselleni täysin uutta, joo ei, en siltikään pidä siivoamisesta.
Mutta lenkille lähteminen, miksi ihmeessä se voikaan olla niin vaikeaa? Jos nyt pitäisi valita siivoamisesta ja lenkille lähtemisetä niin melkein 100%: sesti siivoaisin paljon mieluummin kuin lähtisin lenkille. Aikaisemmin jos joku, olisi tullut ja yksynyt tätä kysymystä, olisin ehdottomasti valinnut lenkille lähdön. Mutta miksi tuo ajatus onkaan kääntynyt täysin ympäri? Miksi mieluummin tällä hetkellä siivoan kuin lähtisin lenkille? Olis kyllä oikein kiva tietää mistähän mahtaa johtua.
Tosin joo, oon kyllä melko tyytyväinen, tai no ylpeä itsestäni; siivoamisen jälkeen aloin vetämään ihan kunnolla kunnon lihaskunto treenii. Sitä semmosta peruspullaa; vatsalihaksia, kyykkyjä ( reisilihaksii ), 4Kg käsipainon nostamista tms. Ja vielä kaupan päälle ajattelin ( siis on vielä ajatuksen tasolla ), että kävelisin keskustaan. Jalat siinä kyllä tulee olemaan maitohapoilla, mutta tietäispähän tehneensä jotakin.
Mahtaneen olla vaikutusta, sillä että on saanut kuulla sitä dissausta ja vinoilua siitä etten ole tehnyt vaikka olis sovittu jotakin. Joo sovittiin kaverin kanssa, että alotetaan treenaaminen, joo itse kun tunnun taas olevan laiska, niin enhän mä ole mitään tehnyt toisin kuin hän.
Hmmmmh...
Joten oon saanu kuulla siitä nyt aika paljonkin viime aikoina, joten veikkaan, että ehkä se, että se sun oma kaveri dissaa ja vinoilee sulle vaikuttaa siihen, että alat tekemään jotakin. Ehkä toi oli se mitä tarvitsinkin, kuka tietää? Vaikka koulussa on aina kiusattu, mutta ei se oo ilmeisesti riittävästi vaikuttanut siihen, että tekisin asialle jotakin. Ilmeisesti se, että oma kaveri alkaa dissaamaan ja vinoilemaan sattuu vain enemmän ja silloin sitä haluaa tehdä asialle jotakin. Ja oon saanut siitä tarpeekseni. Ehkä tässä on myös taustalla jokin pieni pelko, että kaverit vain lähtee "karkuun"; ei tahdokaan olla tekemisissä? Ei, en tiedä, täysin villi veikkaus, tai ehkä mä vain olen sen verran "riippuvainen" kavereista/ystävistäni, että tekisin mitä vain heidän eteen. Oikeastaan, oon tehnytkin ja tulen varmaan aina tekemäänkin. Ehkä pitäisi opetella olemaan enemmän itsekäskin.
Joo pystyn myöntämään, etten ole täydellinen, tosin täydellistä ihmistä tällä planeetalla ei olekaan! Mutta siis psytyn myöntämään omat vikani, jotka itse tiedustan itselläni olevan.
Tosiaan, nyt alko tajuton lihaskunto treenaus. Tai ainakin lupaa yrittää, helppoa tästä tuskin tulee, mutta miksen yrittäisi? Onhan mulla jo musiikkisoittimessani lenkkeily soittolista, jossa tietenkin vain energistä musiikkia, jotta jaksais vetää kunnolla loppuun asti. Tosin, voisin väittää, että nykypäivänä tässä elämässä mikään ei tuu olemaan helppoa.
Soo, I'm really gonna try this...!
-Frankie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogi-juttuja saa mielellään kommentoida ja rakentavaa kritiikkiäkään ei pelätä! Kommentit tullaan kuitenkin ensin hyväksyttämään Turun Tyttöjen Talon työntekijällä. Tästä johtuen, kommentit tulevat näkymään viiveellä. Kiitos kommenteistasi!