Rupesin tässä yks päivä miettimään, että mä olen käynyt tyttöjen talolla jo aika kauan. Niin kauan, että siitä paikasta on oikeesti tullut mulle yksi koti lisää. Siellä on jaettu ilot ja surut ja mut on aina otettu avosylin ja iloisella mielellä vastaan. Olen kasvanut siihen paikkaan henkisesti kiinni. Sen vuoksi en osaa ajatella, että, mitä tapahtuu, jos talo ei joskus enää aukea. Mulla ei ainakaan olisi sitten mitään paikkaa, jossa mut otettaisi yhtä hyvin vastaan. Olen käynyt tyttöjen talolla syksystä 2008 saakka, eli kuusi vuotta. Toiset kuusi vuotta olisi vielä iän puolesta aikaa. En todellakaan tiedä, mitä sitten teen. Kamalaa ajatella, että joutuu sitten luopumaan jostain, mistä ei todellakaan toivoisi joutuvansa koskaan luopumaan.
-Pari hyvää ystävää
-Tukea yksinasumiseen
-Tukea äitiyteen
Olen saanut tyttöjen talolta niin niin paljon hyvää. Kirjoitan tämän juuri sen vuoksi. En voi koskaan antaa teille työntekijöille ja muille kävijöille yhtä paljon, kun mä olen teiltä saanut ja toivottavasti ei tarvitse.
Kirjoitin tämän, jotta te tietäisitte, että te olette mulle tärkeitä.
Onko sulla joku paikka, mistä et toivo joutuvasi koskaan luopumaan?
-Erkku
Hei Erkku!
VastaaPoistaKiitos ihanasta palautteesta. Todella kiva kuulla, että toiminnastamme on ollut iloa ja tukea sinulle. Nämä ovat arvokkaita kommentteja meille. Myöskään tulevasta ei kannata olla huolissaan. Kaikki se hyvä, mitä olet Tyttöjen Talolta saanut kantaa varmasti pitkälle tulevaisuuteen. Tulevaisuuteen liittyvistäkin teemoista voi aina työntekijöiden kanssa jutella, jos ne painavat mieltä. :)
Valoa ja lämpöä!