Step by step; kohti parempia elämäntapoja

Noin parin viimeisen kuukauden aikana olen totuttanut itseni melkeimpä väkisin syömään aamupalan. Voitteko kuvitella kuinka hirvittävältä tuo aluksi tuntui, kun et ollut tottunut syömään aamuisin mitään? Itselleni se oli todella iso haaste aloittaa päivä sillä päivän tärkeimmällä aterialla: aamupalalla. Nythän se tuntuu jo täysin normaalilta ja on yksi osa elämääni. Aamuni alkavat nykyisin aamupalalla. Pyrin siihen, että se olisi mahdollisimman proteiini ja kuitupitoinen. Vitamiineja kun ei tule tarpeeksi siitä päivittäisestä ruoasta joten nappaan yleensä vielä aamupalan yhteydessä yhden vitamiinitabletin.

Tiedän, että olisi pitänyt jo aikaa sitten aloittaa tämä aamupalan syöminen mutten vain ole saanut itseäni niskasta kiinni. Tai viitsinyt vaivautua aamuisin heräämään yhtään aikaisemmin tehdäkseni jotakin syötävää; nopeastihan se aamupala kuitenki loppupeleissä valmistuu.
Te/ne jotka ovat tottuneet syömään jo vuosia aamupalan, eivät välttämättä huomaa tai edes kiinnitä välttämättä minkäänlaista huomiota; mutta itse olen huomannut pienen-suuren eron: jaksaminen ja pirteys. Tuntuu kuin olisin pirteämpi ja jaksaisin paremmin kun on syönyt täyttävän, kuitu- ja proteiinipitoisen aamupalan. Enää ei tule naposteltua mitä sattuukaan jääkaapissa olemaan ennen kuin syö lounaan/ilallisen vai miksikä sitä sitten pitäisi kutsua. Itse en niinkään perusta noista virallisista termeistä, mutta ennen ruokaa ei tule enää naposteltua mitä tahansa; nälkä pysyy paremmin kurissa ja loitolla.

Veden juominen on vielä täysin hakusessa, mutta kovaa vauhtia pienin askelin eteenpäin.
Muutos per kuukausi, tai näin ainakin kirjoittamis hetkellä ajattelen. Tosin vähitellen muutoksia, niin ei mene koko kroppa ja elimistö sekaisin.

Maidonkin satuin tuossa jossain välissä jättämään pois mitä nyt kahviin tai teehen laitan lorauksen pari, mutta juonut sitä en ole ainakaan kuukauteen. (Rahan säästöä myös osittain.)
Muita maitotuotteita kyllä käytän melko paljon, jollei jääkaapista löydy jogurttia niin sitten rahkaa taikka juustoa. Jossakin muodossa se maito kuitenkin tulee syötyä taikka juotua. Eli en aivan kokonaan kuitenkaan ole maitoa jättänyt pois vaikka se saattaa siltä kuulostaakin. Mutta näin työttömänä ei ole oikein varaa ostelal joka kauppa reissu kolmea purkkia laktoositonta maitoa vain siksi, että saattaa iskeä tajuton "maito jano" jolloin saattaa mennä litra pari hetkessä. Ehkä hieman liikaa taisin juoda maitoa, mieluummin vähentää sen käyttöä kuin liikaa juo.

Noin muutenkin tarkoituksena olisi pyrkiä syödä monipuolisemmin, vähemmän ja useasti. Monipuolisemmin- pitäisi siis lisätä aivan törkeästi kaikkea lautaselle ja ruokailu tottumukseeni. Ei nyt välttämättä kirjaimellisesti aivan törkeästi, mutta siltä se tuntuu kun olen tottunut syömään vain sitä makaroni "mössöä" liian monta kertaa kuukaudessa. Siihen olen tyytyvänen, että olen tosiaan aloittanut syömään aamupalaa joka ikinen aamu.

Jopa niitä rehujakin tuppaa ilmestymään lautaselle aina silloin tällöin. Eli siis ihan perus kurkku ja tomaatti. Välillä innostun tekemään jopa sen salaatinkin jota sitten aina ruoan kera nautiskellaan. Kyllä, luitte aivan oikein, nautiskellaan. En ole mikään varsinainen salaatin syöjä, mutta kyllä mustakin löytyy tämä rehuja syövä puolikin. Ja onhan salaatti loppujen lopuksi hyvää, kun vain käyttää niitä kasviksia joista itse tykkää. Turhaa rahan haaskausta ja maku nautintojen pilaamista käyttämällä aineksia joista et oikeasti välitä.

Joo kuulostaahan tämä aivan täydelliseltä näin teksti muodossa, mutta todellisuudessa melko harvoin nyt lähi aikoina olen edes vilkaissutkaan kasviksiin päin. Pitäisi vain saada itseään taas vaihteeksi niskasta kiinni ja ostaa vaikka väkisin niitä kasviksiakin. Jos meinaa monipuolisesti yrittää syödä niin parempi olis vaan ostella niitä rehuja.

Ja yksi tärkeä osa puoli tässäkin kaikessa kuitenkin on; liikunta. Minnekäs on mahtanut tämän neidon liikunta jäädä? Ei, ei mitään tietoa, varmaan bussikortin uumeniin. Pitkä matkahan mulla ei olisi keskustaan ja kavereille, parin kiven heiton päässä asuvat melkein kaikki joten miksi ei kävelisi välillä keskustaan? Tosin vesisateessa tuskin kukaan vapaa ehtoisesti kävelee keskustaan ja sieltä vielä kaverin luokse jos sattuu sairastumaan yhtä herkästi kuin minä. Joo, ei kiitos tahallaan kipeeksi heittäytymistä. Mieluummin sitä sitten kulkee sill bussilla kuin tekee itsensä kipeäksi, missä ei ole mitään järkeä.

Liikuntaa pitäisi lisätä todella paljon, mutten oikein tiedä missä muodossa sen ottaisin elämääni mukaan? Laihduttaminen kun on niin kynnyksellä ja mielessä melkein koko ajan. Ehkä myös siksi olenkin aloittanut tuon monipuolisemman ruokavalion. Mutta sitä liikuuntaa pitäisi nyt vain saada mukaan tähän hässäkkään.

Jokseenkin tuntuu niin tyhmältä ja naurettavalta lähteä yksin tsempaloimaan pitkin lenkkipolkuja, mutta naurettavan tymää on ajatella edes noin. Niin moni kuitenkin lähtee yksin noille lenkkipoluille aamuisin tai iltaisin, vesi- tai lumisateessa tai auringonpaisteessa. Joten miksi mun pitäisi keksiä niitä tekosyitä lenkille lähtemisen sijaan? Tai miksi olen keksinyt/keksin tekosyitä lähes joka kerta kun lenkille lähtö tulee edes mieleeni?

Tässähän sitä on paljon kaikkea loppu vuodellekin tapahtuvaa ja tapahtunutta, yksi ehkä mieleen painuvimmista on tupakoinnin/sähkötupakoinnin lopettaminen. En ole vähään aikaan polttanut edes sähkötupakkaa, joten olen melkoisen ylpeä itsestäni sen suhteen. Niinkuin aina, niitä takapakkeja tulee ja menee. Niin myös tässä tupakoinnissakin, isoäidin luokse matkustaessa tuli poltettua, mutta sieltä palattuani en ole polttanut kuin vain sen verran että sain tupakoinnista johtuvan päänsäryn pois. Eli todella vähän kun kaveri antoi "luvan" polttaa; eihän se tykännyt yhtään että olin polttanut. Sanoi olevansa pettynyt, mutta en ihmettele; olinhan itsekin pettynyt.

Joulu saapuu kovaa vauhtia ( synttäreideni jälkeen ) ovelle ja isoäidin luokse suuntaan jälleen. Lupasin ystävälleni yrittää olla polttamatta koko tuona aikana, joten pitänee keksiä niin paljo muuta tekemistä aina niinä hetkinä kun isoäiti on tupakalla.

Tänä vuonna en aio edes tehdä mitään uudenvuoden lupauksiakaan, koska tiedän niiden rikkoutuvan melkein heti seuraavana päivänä. Jokseenkin jopa hiukan yliarvostettua noi uudenvuoden lupaukset; miksei niitä samoja asioita voisi luvata pitkin vuotta?

No, mutta kuitenkin tämän vuoden " step by step " saldo näyttää tähän mennessä tältä : ( listassa kaikki ne jotka haluan siis saada tavoitettua joten " check mark " sitä varten saavutetun virstanpylvään kohdalla )

-Tupakoinnin lopettaminen ✓
-Monipuolinen ruokavalio
-Säännöllinen liikunta
-Lihaskunnon treenaaminen säännöllisesti
-Riittävä unen saanti ✓


-Frankie