Yhdessä, me
tytöt ja naiset, teimme työpajasta hauskan, yhteisöllisen ja jokaisen omaa naiseutta
vahvistavan kokemuksen. Minulle oli erityisen tärkeää ja voimaannuttavaa saada
olla kuvattavana, ja ihanaa oli nähdä myös ystävieni nauttivan kameran edessä
olemisesta. Kaikkein parasta oli uskaltautua kameran eteen lähes meikittömänä,
tietäen, että kuvat tulevat osaksi isoa, julkista tapahtumaa.
Kun näin kuvat,
olin hämmentynyt. Tyytyväinen. Iloinen. Onnellinen. Kelpaan sittenkin itselleni. Kelpaan, ja se tunne välittyy kuvista
myös muille.
Kunpa jokainen tyttö ja nainen voisi kelvata itselleen.
Olen viime
aikoina uskaltanut olla entistä enemmän oma, aito itseni, ja ymmärrän, ettei
kamerankaan edessä tarvitse olla muuta. Olen oppinut löytämään sekä peilistä
että valokuvista oman kauniin ja aidon itseni ainaisen vikojen etsimisen ja
häpeän kokemisen sijaan. Pystyn katsomaan itseäni myös vanhoista valokuvista
lempeämmin ja hyväksyn sen mitä näen.
Oon oikeesti kaunis ja mulla on upea keho just näin. Mä pystyn joka päivä hyväksymään mun kehon, koska se on paras ja ainoa keho mitä mulla on.
Rakkaudella, Siru
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogi-juttuja saa mielellään kommentoida ja rakentavaa kritiikkiäkään ei pelätä! Kommentit tullaan kuitenkin ensin hyväksyttämään Turun Tyttöjen Talon työntekijällä. Tästä johtuen, kommentit tulevat näkymään viiveellä. Kiitos kommenteistasi!