Runebergin jalanjäljissä...

Tyttöjen Talolla on tällä viikolla tarinoitu ja turinoitu Runebergin jalanjäljissä. 

Tutkailimme Maamme-laulun sanoituksia ja lopuksi jaoimme kaikki hurjat 11 säkeistöä osallistujien kesken. Jokainen sai muokata oman säkeistönsä mielensä mukaan. Siitä sai tehdä omia tulkintoja tai värittää vaikka adjektiivit uusiksi! 

Tässä tulos:

1. Oi maamme, Suomi,
synnyinmaa,
soi, sana hirmuinen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa harmaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa köyhä isien!

2. On maamme kylmihin, siksi jää,
jos potuttaa
Sen lokki kyllä hiffaa
mut meill kellertävin saari on tää
Sen salot, saaret, manteret,
ne meist on fantsui.

6. Täss on sen veri virrannut
meidänkin hyväksi
tässä iloinnut ja surrut
se kansa, jolle entinen taakka annettiin.

7. Tääll’ olo meill on hulvaton
ja kaikki homeista,
vakk onni mikä tulkoho,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on räiskyvämpää
ja mikä värikkäämpää?

10. Totuuden, runon kotimaa
maa monikulttuurinen
miss’ elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
avoin ja vastaanottavainen.

11. Sun kauneutes kuorestaan
viel’ kerran puhkeaa
viel vihamme saa laskemaan
sun toivos, lempeytes loistossaan
ja kerran, laulus synnyinmaa
kaiun ja voiman saa.

Teimme myös yhteisen tarinan, jossa jokainen jatkoi tarinaa yksi sana kerrallaan.

Tällainen opetustarina siitä syntyi:

Olipa kerran mies, joka asui puumajassa. Puumaja kaatui sateisena iltana. Mies itki pitkään. Mäyrä varasti miehen pöydän. Pöytä oli arvokas. Metsässä ei ollut muita asukkaita, joten mies joutui olemaan mäyrän kanssa kahdestaan. Mäyrä sanoi miehelle: "Älä koskaan ota tavaroitani." Silloin  aurinko nousi pöydän päälle ja he itkivät ilosta keväisessä puumajassa, joka oli rakennettu uudelleen. Tämän tarinan opetus on, että älä vihaa mäyriä!

Hyvää Runebergin päivää kaikille! Syökää paljon torttuja! :)