Pikavippejä vai äidiltä lainaamista?

Rahan kanssa painiminen pohjamudissa tuntuu olevan jonkin sortin tabu; harva uskaltaa ääneen sanoa tarvitsevansa apua.

Helpompihan se on olla sanomatta mitään ja pyöritellä asioita päässään kunnes huomaa olevansa joko pikaivippi kierteessä tai täysin ahdistunut. Huomaat laskevasi 5 senttisiä jotta saisit edes sen maidon tai paketin leipää.

Ja mikä sen helpompaa stressaantuneessa tilassa kuin ottaa se pikavippi? Melkein joka tuutista tulee mainoksia eri pikavippi firmoista, harva edes on oikeasti perehtynyt niihin. Todellisuudessahan maksat vipin takaisin kaksinkertaisena, ellet jopa kolminkertaisena! Eihän sitä tule ajatelleeksi rahan puuttessa, kuinka paljon oikeasti joudut maksamaan takaisin. Sehän on vain helppoa rahaa, ehkä liiankin helppoa karuin seurauksin.

Itse puhun nyt vain kokemuksesta, vippejä otettu kun rahat eivät riittäneetkään perus elämiseen. Otetaan pikavippi niin saadaan kaikki tärkeimmät alta pois, otetaan toinen jotta saadaan maksettua vippi pois ja kolmas jne. Jossain kohtaa sitä vain havahtui ettei tää näin voi jatkua, pikavippi kierrehän siitä olisi alkanut ilman apua.

Tänä päivänä ei niitä vippejä ole maksamatta kuin yhtä vähän isompaa. Tuolla isommalla vipillä maksoin kaksi muuta vippiä pois ja tätä isompaa vippiä maksellaan joka toinen kuukausi pois tietyn summan verran. Toki jos on rahaa niin enemmänkin voi maksaa heille takaisin. Tästä ollen rahatilanne onkin mikä on, sitä lasketaan todella tarkkaan kuinka paljon rahaa jää pakollisten menojen jälkeen- vuokra ja laskut- jonka jälkeen vasta mietitään mitä sieltä kaupasta ostetaan, vai ostetaanko mitään? No pakkohan sieltä on ostaa eläimille ruokaa. Oli se raha tilanne mikä tahansa niin kertaakaan en ole eläinten hyvinvoinnista tinkinyt. Mieluummin sitä sitten itse syö vähemmän, jättää yhden askin ostamatta tai sen yhden suklaapatukan sinne karkki hyllyyn. Ihan kuin se nyt maata kaataisi jos yhden patukan syö kerran kaksi vuodessa. Mutta jos mulla on vaakalaudalla tämä suklaapatukka ja eläinten ruoka, ei sitä edes tarvitse miettiä kumpi sinne kaupan hyllylle jää. Omista tarpeistaan ja menoistaan voi aina tinkiä, mutta ei koskaan lemmikin tai lapsen tarpeista.

Mutta joo sitten päästäänkin siihen, että lainaisiko äidiltä rahaa sen verran, että saa edes laskunsa maksettua? Vai sortuisiko helpompaa vaihtoehtoon?
Äidiltäni tiedän saavan epämiellyttävän vastauksen, koska kyllä hän on ylpeä lapsestaan, että menee rahallisesti hyvin. Tottakai sitä harmittaa saadessaan tesktiviesti taikka se puhelu, että tarvitsenkin rahaa. Tiedän saavani saarnan ja muutamia valittuja sanoja. Sitä kun alkaa punnitsemaan vippien kanssa; kumman sitä mieluummin todellisuudessa hauaa? Pahimmassa tapauksessa luottotietojen menettämisen vai sen saarnan mikä tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Mitä luulette kumman valitsen?

Itse tiedän kumman valitsen, mutta saatte jokainen veikata ja miettiä mitä itse tekisitte tässä tilanteessa.

Kyllähän tässä pärjää, kun ei valita turhasta, onneksi itselläni on yksi hyvä ystävä johon voin aina turvautua. Hänen luokseen voin aina mennä ihan vain syömään jos niin kriittiseksi nämä asiat tästä menevät. Hän ei onneksi saarnaa mulle, antaa vain vinkkejä ja neuvoo parhaansa mukaan. Hän kuitenkin tietää, että äitini hoitaa saarnaamisen.

Suhteellisen isoja asioita sitä nuoren aikuisen loppupeleissä tarvitseekin miettiä. Millä tulla toimeen kuukauden ajan, että saa seuraavan kerran rahaa?

Avun pyytäminenkin tuppaa vähitellen olemaan niin äärettömän vaikeaa, mutta silti sitä aina huomaa pyytävänsä sitä apua. Työttömän arki kun ei ole mitään herkkua, niinkuin varmasti moni kotona asuva luulee. (Ei, ei kaikki luule, mutta niitäkin ihmisiä on jotka luulevat)  Saa vain olla ja ihmetellä, mutta mitä sitten kun sulla onkin täysin omilla harteilla kaikki menot? Vuokran maksu, laskut, ruoka, jos on lemmikkejä niiden tarpeet tai jos on lapsi- hänen tarpeet. Mitä jos haluatkin lähtä elokuviin ja sun pitää itse maksaa lippu ja jos halajat herkkuja elokuvan ajaksi; menetkö suin päin elokuviin ajattelematta onko sulla edes varaa mennä sitä elokuvaa katsomaan? Pyydätkö sen jälkeen vanhemmiltasi rahaa vai meinaatko itse selvitä rahatilanteestasi? Kaikkien vanhemmat kun eivät vain yksinkertaisesti anna sitä rahaa, vain ne sanat "kyllä sun pitää itse pärjätä sillä mitä sulla on, olisit miettinyt kaksi kertaa menetkö sinne elokuviin vai et".
 
Itse olen joutunut luopumaan kaikesta tuosta kivasta ajat sitten. Kun sitä rahaa ei ole ylimääräistä niin sitä ei ole. Sillä on elettävä mitä on ja tingittävä mahdollisimman paljosta jos vain pystyy.

Noin muuten tässä on kaikki tosi fine, aurinkoki tuppaa lämmittävän muakvasti ja sillee. Kesää odotellessa =)

-Frankie