Kuvasta tarinaksi

Turun Tyttöjen Talon mediaryhmä kävi maaliskuun alussa tutustumassa Mari Hokkasen valokuvaustaiteeseen. Ryhmäläiset saivat tehtäväkseen valita näyttelystä yhden kuvan ja kertoa siitä tarinan mielikuvitustaan käyttäen. Tässä muutama tarina:

Mari Hokkanen: Just Before After, 2014

Juuri ennen ja sen jälkeen

Ennen olin rikas, onnellinen ja minulla oli ystäviä. Sen jälkeen, kun valehtelin ja jäin yksin. Lähdin jonnekin kauas. Elämäni romuttui juuri sen jälkeen, kun olin menossa naimisiin ja olisin voinut olla onnelinen, turvassa. Minä en tiedä missä olen.

Monta vuotta on kulunut siitä, kun viimeksi olen ollut lähellä muita ihmisiä. Olen yksin ja kaukana kotoa. olen yksin. Minua pelottaa, masentaa ja ahdistaa olla yksin, mutta kukaan ei pidä minusta, koska  valehtelin. Alkaa tulla pimeää. Minua pelottaa. Oon yksin. Mulla on kylmä ja pelkään, että  en ikinä näe enää ketään.  Vieressäni on puusta tehty ase, mutta en uskalla koskea siihen. Tiedän että josain joku kaipaisi minua, jos minua ei enää oliskaan, mutta silti tämä yksinäisyys pelottaa minua. Olisi kiva tietää missä olen ja koska pääsen pois täältä.

Minualla ei ole muuta kuin paita, housut ja viitta. näen vain punaisen viitan, joka roikkuu oksalla. Suljen silmäni ja muistan sen päivän, kun olin onnelinen sinun kanssa nyt itken ja olen onneton ilman sinua. Nyt mulla ei oo ketään. istun ja katson oksaa, jossa punainen liina heiluu. Voin täällä vain uneksia siitä, että olisin ollut onnelinen, jos en olisi valehdellut sinulle. Miksi kukaan ei tule etsimään minua täältä tai miks minua ei löydetä.

Minä  kadun sitä, että tein niin,  mutta se oli ainut keino. Tein sen, koska  rakastan sinua. Laitan silmät kiinni ja  pään maahan. Yhtäkkiä  herään ja huomaan olevani  kotona. Olen sinun kainalossasi. Tämä kaikki mitä   olikin vain unta tai sitten  vain kuvittelin. Voi olla se olla myös minun pelkoa, että  jään yksin. Toivon mukaan tämä ei  ole mikään enne uni. Minä  en usko ennen niihin, mutta  tämä uni oli niin todellisen tunteinen. Minä pelkäsin todella, mutta onneksi  se oli  vain unta ja nyt olen sinun lähelläsi.

Mari Hokkanen: Operation Gay Over, 2014

Operation gay over

Minä olen veljeni huoneessa. Hän oli huoneessa, mutta piilossa. 

Tiedän miksi hän on huoneessa. Häpeämisen takia.

Veljeni ja minä tulemme perheestä, missä uskotaan sen olevan syntiä.

Mutta minä näen hänet veljenäni ja sitten on sateenkaari huoneessa.

Miksi veljeäni vihataan vaikka minä välitän veljestäni ja hän rakastaa miestä.

Minä haluan auttaa veljeäni, vaikka vanhemmat kieltävät minua auttamasta veljeäni.

Haluan saada hänet pois kaapista. Minä olen pikkusisko veljelle, joka rakastaa miehiä.

Mari Hokkanen: Just Before After, 2014

Just before after

Näen naisen ja kysyn häneltä: "Mikä on nimesi?" Hän ei vastaa heti.

Hetken päästä hän vastaa hiljaa, joka vaikuttaa ulkomaalaiselta.

Puhumme samaa kieltä, mutta en tiedä, mitä kieltä puhumme.

Seison hänen vieressään ja ihmettelen miten kirkkaita revontulet ovat.

Puhun hänelle hiljaa. 

Huomaan kukat puunoksalla. Ojennan hänelle käden ja hän tarttuu siihen.

Käteentarttuminen on merkki siitä, että olemme ystäviä.

Asetta ei enää tarvita.