Turun Tyttöjen Talo Tampereella!

Aamulla heräsin jo seitsemän aikoihin, mutta herätykseni ei tosiaan ollut vielä silloin. Herätykseni soi 08.30 ja lähtö Tampereelle oli 09.45. Minua oli jännittänyt matka jo edellisenä iltana, mutta osittain jännityksessä oli ripaus intoa. Selasin Instagramia kunnes päädyin herättämään äitiäni. Hän ei ollut aivan innoissaan herätyksestä, mutta lähtö Turun Tyttöjen Talolle onnistui. Pelkäsin, että olisimme todella myöhässä (auton ikkunat olivat jään peitossa ja pelkäsin todella, etten ehtisi mukaan).
Kuinka ollakaan, huoleni oli ollut turha ja huoleen ei ollut aihetta. Ehdin paikalle ajoissa. Nimenhuudon myötä lähdimme bussiin. Piia, jonka tunsin jo teatterikerhosta: pyysi minua keskiviikkona mukaan. Aikaisemmin olin kyllä jo kuullut retkestä, mutta olin hieman epäröinyt. Retkeä en kylläkään kadu! Päinvastoin, olen ylpeä itsestäni ja siitä, että uskallan lähteä kokeilemaan uutta. En tiedä vielä mihin matkani vie, mutta tämä matka on kyllä ollut ikimuistoinen, vaikka niin nopeasti päivä meni: oikein sujauksessa.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli ABC:llä. Minusta oli oikein mukavaa, miten hyvin minut on hyväksytty joukkoon. Olen iloinen myös siitä, että erikoisruokavaliot otettiin mukaan huomioon. Meistä todella huolehditaan! Minusta on oikein mukavaa, että ohjaajat ymmärtävät ja haluavat kuunnella meitä. Arvostan ihmisissä sitä, että he uskaltavat puhumisen lisäksi myös kuunnella. Puolet meistä halusi kävellä ja kuvasin lintujakin! Ulkona oli hieman kiperä ilma, mutta Tampere on kaiken kaikkiaan todella kaunis kaupunki.

Kävimme katsomassa Kölvi-toimintapistettä Tampereella. "Tukea pakolaistaustaisille pojille ja nuorille miehille", kuten esitteessä mainitaan. Kaksi Kölvinin työntekijää kertoi toiminnasta meille. Kölvi toiminta yhdistää nuoria ja estää syrjäytymistä, varsinkin, kun suomenkieltä ei vielä kunnolla osata. Pojat pelaavat jalkapalloa, jota ohjaa yksi Kölvin työntekijöistä.  Moni on hyötynyt Kölvi-toiminnasta ja kuulimme tarinan pojasta, joka oli hiljainen koulussa eikä hän toiminut koulussa mitenkään vastoin sääntöjä, äidinkielen opettaja oli huomannut pojan hädän sekä tuonut hänet mukaan Kölviin, mutta tämä ei ollut innostunut. Opettaja ei kuitenkaan lannistunut vaan oli tuonut nuoren uudestaan. Nykyään tämä poika on yksi vakijakävijöistä ja on mukana opastamassa uusia tulokkaita.
 Ideana on se, että pojat eivät suoranaisesti kotiudu Kölviin, vaan se on paikka, josta saat apua elämään. Paikka on vain välietappi, josta saat eväitä elämään. Pidin myös siitä, että poikia pidetään yksilöinä, joilla on  omanlaisensa tarpeet. "Pojat ovat aivan tavallisia".

Kävimme myös katsomassa Mattilan miestyötä. Ensimmäisenä pistin merkille huoneen nätin sisustuksen! Miestyöstä kertoi toinen miestyön ohjaajista. Mattila "tilaa miehille", kuten ikkunalasista jo huomaa kuvastaa todella hyvin sitä, mitä varten miestyö on olemassa. Kovin monessa paikassa ei juurikaan ole miehille mitään. Itse tilaa ei juurikaan ollut, mutta he ovat piakkoin muuttamassa suurempii tiloihin. "Tila" kuitenkin kertoo siitä, että miehet voivat puuhata keskenään kaikenlaista ja puhua asioista, jotka ovat hieman arkaluontoisiakin. Miestyö on avoin kaikille miehille (ikäraja 20 vuotta ja siitä ylöspäin).

Kaiken kaikkiaan pidin noista molemmista paikoista todella paljon, varsinkin kun molemmat on tehty niiden tarpeellisuuden vuoksi. Maailma ei ehkä aina ole niin hyvä paikka, mutta kun näkee pilkahduksen jostain hyvästä ja suuresta. Auttaminen alkaa siitä, että ihminen nähdään yksilönä ja pääsee osaksi porukkaa. Kölvi, kuten Mattila haluaisivat laajentaa ja auttaa enemmänkin. Toivon, että ihmiset saiaivat sen avun mitä tarvitsee.

Turun Tyttöjen Talokin tekee todella hyvää työtä siinä, miten auttaa nuoria. Vaikka itse olenkin Turun tyttöjentalolla ollut vasta vähän aikaa, en voi sanoa, miten paljon se on auttanut minua. En juurikaan ole käynyt muussa kuin teatterikerhossa, mutta se on auttanut ilmaisemaan itseäni. Harjoitukset ovat tuoneet minkä tahansa kynnyksen alemmas. Uskallan olla enemmän oma itseni ja olla jopa hieman outokin. Sellainen minä olen ja on mahtavaa kun minut hyväksytään sellaisenaan.

Kävimme myös Rax-pizzabuffetissa syömässä ja sielläkin oli oikein kivaa. Pidin siitä, että sain tutustua uusiin ihmisiin ja jutella pöydässä.
Kaikille en tietenkään ole matkan aikana jutellut, mutta niille joille olen, on jättänyt minulle positiivisen ja iloisen tunteen. Kävimme myös kanikahvilassa 3D Crush Cafessa, mikä meidän takia oli tunnin myöhempään auki. Kahvilanpitäjäkin kertoi yrityksestä. Huomasi  myös, miten kaneista pidettiin huolta. Kahvilassa on erikseen kanihuone, johon pääsee kuusi ihmistä kerrallaan.

Lopuksi voin vain todeta, että reissu on oikein onnistunut. Tapasin mahtavia ihmisiä, jotka tekevät hyvää työtä mahtavassa seurassa.

-Susanna

Jk. Kyläilyn Kölvi-toimintaan sekä Miestalo Mattilaan mahdollisti Suomen Setlementtiliitolta haettu rahoitus, jolla pyritään vaihtamaan hyviä käytäntöjä eri toimintojen välillä. Nuorilta saamamme palautteiden perusteella tämä tavoite toteutui hienosti. Uuteen vuoteen lähdemme uusia ideoita taskussa. :) t. Tyttöjen Talon Johanna

p.s. Lisätietoa Kölvistä ja Mattilasta: www.kolvi.fi ja www.mattilanmiehet.fi )