Verkostopäivät 21–22.8.2018

Tyttöjen Taloilta eri puolilta Suomea kerääntyi henkilökuntaa Helsingin Tyttöjen Talolle tiistaina ja keskiviikkona 21–22.8. Paikalla vietettiin Tyttöjen Talojen verkostopäiviä.

Oma kokemukseni reilu viikkoa aiemmin aloittaneena harjoittelijana oli hyvä. Pääsin kuulemaan Tyttöjen Talojen toiminnasta paljon laajemmasta näkökulmasta kuin ehdin tutustumaan aiemman viikon ajan ainoastaan Turun tyttöjen talon kontekstissa. Lisäksi sain tietää myös, että Setlementtiliiton merkitys Tyttöjen Taloilla on erityisen suuri. Tyttöjen Talojen arvothan pohjautuvat täysin Setlementtiliiton arvojen mukaan. Nämä arvot ovat rohkeus, luottamus, paikallisuus, yhteisöllisyys, yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus.

Matka Helsinkiin alkoi tiistaina 21.8. varhaisella aamujunalla. Reipas aamulenkki tuli käveltäessä Helsingin rautatieasemalta Kalliossa sijaitsevalle Helsingin Tyttöjen Talolle. Ohjelma alkoi esittäytymisellä, jonka jälkeen sukupuolisensitiivisen työn koordinaattori kertoi sukupuolisensitiivisyydestä dialogisen luennon aikana. 

Ennen työharjoittelua Turun tyttöjen talolla minulla ei ollut täysin selkeää käsitystä siitä, mitä sukupuolisensitiivisyys oikeastaan tarkoittaa. Käsite ”sukupuolineutraalius” oli hieman tutumpi ja ollut puheenaiheena nykypäivänä. Sukupuolisensitiivisyys on kuitenkin hyvin erilainen ilmiö kuin sukupuolineutraalius. Sukupuolisensitiivisen näkökulman mukaan sukupuoli on tärkeä osa ihmisen identiteettiä, kun taas sukupuolineutraali kanta kieltää sukupuolen merkityksen.

Pohdimme luennolla muun muassa sitä, miksi sukupuolisensitiivisyys on tärkeää nimenomaan Tyttöjen Taloilla. Monissa ryhmissä tuli samankaltaisia pohdintoja esimerkiksi siitä, että Tyttöjen Talo on niin fyysisesti kuin sosiaalisesti turvallinen tila. Tärkeää on myös oman identiteetin löytäminen ja erilaisten esikuvien/mallien saaminen. Lisäksi moni tarvitsee vertaistukea tai aikuisen läsnäoloa.

Sukupuolisensitiivisen työn koordinaattori kertoi myös sukupuolen historiasta. Antiikin ajoilla sukupuolia oli olemassa vain yksi, kunnes myöhemmin ajateltiin niitä olevan kaksi. Sukupuolta voi myös ajatella erilaisista näkökulmista – biologisesti tai sosiaalisesti. Henkilökunnan piti pohtia pienissä ryhmissä, mikä on oma käsitys sukupuolesta. Viisas ajatus, jonka opin tällä luennolla, oli se, että sukupuolta voisi pitää janan sijasta ikään kuin ”avaruutena”, jossa ei ole oikeaa varsinaista vastausta. Tärkeintä on oma kokemuksellisuus asian suhteen.

Luennon jälkeen jakauduimme pienryhmiin, joista kukin pohti omaa työmuotoaan. Pienryhmiä olivat kulttuurisensitiivinen työ, SVV, vapaaehtoistyö, avoin toiminta, äiti-lapsityö, yksilötyö, seksuaaliterveystyö sekä työnohjaus. Osallistuin itse tiistaina vapaaehtoistyö -pienryhmään. Illalla henkilökunta kokoontui syömään yhteiseen päivälliseen Kiilassa.

Keskiviikkona 22.8. päivä alkoi naistietoisuustyöpajoilla. Eri pajoilla käsiteltiin eri aiheita. Olin itse taide –pajalla. Muiden pajojen aiheet olivat sukupolvien ketju, unityöpaja, kehollisuus ja otteita juurista. Taide -pajan alussa oli enemmän kehollisuutta, jolloin ohjeiden mukaan liikuteltiin kehon eri osia. Ohjaaja luki myös pienen tarinan tyttöihin liittyvästä kirjasta. Alkuvaiheen jälkeen siirryimme eri huoneeseen, jossa pöydälle oli valmiiksi aseteltu jumalatar-kortteja toinen puoli ylöspäin. Jokaisen piti ottaa kortteja yksi tai useampi sen mukaan, miten tunsi kortin häntä kutsuvan. Kun kortit oli nostettu, jokaisen tuli rauhassa tarkastella niitä ja pohtia, miten kortin sisältö sopisi omaan persoonallisuuteen tai elämään. Halutessaan omat pohdinnat sai jakaa muille. Lopuksi jokainen sai käyttää huoneessa olevaa materiaalia haluamallaan tavalla ja piirtää oman jumalattaren tai kirjoittaa pohdinnoistaan.

Yksi Turun tyttöjen talon työntekijöistä oli ensimmäistä kertaa verkostopäivillä ja hän kävi unityöpajassa. Hänelle tuli siellä oivalluksia ja käsiteltävät asiat olivat uutta. Tykkäsi pajasta, oli hyvä. Tulevaisuudessa ehkä voisi hyödyntää pajan sisältöä, mutta ryhmän tulee olla turvallinen. Ryhmässä muun muassa keskusteltaisiin omista unista.

Tämän jälkeen jakauduimme pienryhmiin samoihin työmuotoihin liittyen, joista puhuttiin myös edellisenä päivänä. Tällä kertaa näkökulmani laajentamiseksi osallistuin toiseen, kulttuurisensitiivisen työn ryhmään. Aihe oli mielenkiintoinen, sillä olen opiskellut jonkin verran monikulttuurisuutta ja kirjoittanut aiheesta gradua. Osa ryhmästä kertoivat omia kokemuksiaan, jotka olivat sekä positiivisia että negatiivisia. 

Pienryhmien jälkeen Turun tyttöjen talo järjesti pienen loppukevennyksen nimeltä ”Onnistusponnistus”. Porukan tuli jakaantua kolmen hengen ryhmiin, joissa kukin vuorollaan kertoi ihan minkä tahansa asian, jossa on onnistunut. Samalla muut ryhmäläiset myötäelivät ja tsemppasivat onnistujaa ryhmän omalla onnistuskannustuksellaan eli esimerkiksi huudolla ja liikkeellä. Keskustelu eteni ohjeen mukaan eri vaiheissa. Ohjelappusia oli tulostettu useampia joita sai ottaa halutessaan mukaansa. Onnistusponnistuksen tarkoituksena on se, että samanlaista myötäelämistä osattaisiin myös myöhemmin työelämässä hyödyntää.

Kirjoittaja on 25-vuotias erityispedagogiikan pääaineopiskelija Turun yliopistosta. Työharjoittelu kuuluu osaksi kasvatustieteen maisterin tutkintoa ja suoritan sen aikavälillä 13.8.-14.11.2018. Sivuaineina olen lukenut psykologiaa, kasvatustiedettä, alkukasvatusta, lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi -opintokokonaisuutta sekä myös muutamia kursseja monikulttuurisuudesta. Olen syntynyt Hämeenlinnassa, mutta nuoruusiän olen asunut Sastamalassa. Olen aiemmin toiminut muutamassa järjestössä vapaaehtoisena sekä vietän vapaa-aikaani muun muassa myös luovan kirjoittamisen, lukemisen ja elokuvien parissa. Olen pitänyt kovasti Turusta kaupunkina ja olen saanut sieltä muutamia hyviä ystäviä, joiden kanssa vietän paljon aikaa.

 

Terveiset kesätyöntekijöiltä!

Moi! Olemme Duyen ja Kiti, ja olemme olleet kaksi viikkoa Varissuon Tyttöjen Talolla kesätyöntekijöinä. Kesätyömme Tyttöjen Talolla alkavat lähestymään loppuaan, ja ajattelimme kertoa hieman, millaista on työskennellä Tyttöjen Talolla. Ensimmäisen viikon aloitimme kädentaitotilan ja varastojen siivoamisella, ja saimme järjesteltyä kaiken siististi paikoilleen. Torstaista eteenpäin olimme keskustassa valmistelemassa Turun Tyttöjen Talon 10-vuotissyntymäpäiväjuhlia. Perjantaina kävimme laittamassa tekemämme koristeet paikoilleen. Juhlat olivat mahtavat sekä ruoka oli maittavaa! 
 Seuraavalla viikolla kävimme ostosreissulla ja ostimme hieman lisää tarvikkeita kädentaitotilaan. Keskiviikkona lähdimme tyttöjen kanssa vesibussilla Ruissaloon. Siellä saimme tutustua ihaniin tyttöihin sekä leikittämään heitä. Lakanapingis oli kyllä parasta! 

Heippa! Me olemme Linnea ja Andreea. Mekin olemme olleet töissä Tyttöjen Talolla kaksi viikkoa, mikä on ollut tosi mukavaa. Olemme työskennelleet keskustan Tyttöjen Talolla ja tehneet monenlaisia työtehtäviä. Ensimmäisellä viikolla purimme neulegraffititöitä, siivosimme, kävimme kaupassa ja järjestelimme 10-vuotissynttäreitä yhdessä Duyenin ja Kitin kanssa. 
Toisella viikolla olemme siivonneet, järjestelleet tavaroita ja kaappeja, ja tiistaina oltu  mukana retkellä Pansiossa. Tapahtuma oli tarkoitettu nuorille äideille ja se pidettiin Pansion Me-talolla. Siellä me hoidimme lapsia, lakkasimme kynsiä ja pidimme seuraa nuorille äideille. Päivä oli todella onnistunut! Torstaina saimme vieraita Jyväskylästä ja valmistelimme heille salaattibuffetin. Ruokailun jälkeen menimme vielä heidän kanssa kävelemään Aurajokea pitkin ja nauttimaan lämpimästä säästä. Kaiken kaikkiaan meillä on ollut todella kivaa olla kesätöissä Tyttöjen talolla!

Tyttöjen Ääni-sanataidepajan satoa

Minun ääneni on meri

Minun ääneni on puut, palmut ja ruohikko

Kivet, jotka vierivät tuulen mukana ääriviivojani pitkin

Pienet hiekan muruset

Tuhannet vesipisarat ja helteen polttama maa

ovat kaikki ääretöntä minuani

Voit haistaa suolan ja kaikki muualta tulevat

eksoottiset hedelmät

Lapset temmeltävät aallokossa

On aina ilo nähdä naurua

se saa tuntemaan itseni yhtenäisemmäksi

linnut ja eläimetkin viihtyvät seurassani

pienet hyönteiset tykkäävät hyppiä

kaislikossa kalojen kanssa

-Hiutale

EU:n Nuorisoviikon brunssi Turun Tyttöjen Talolla

13-vuotiaana alkanut nuorisovaihtoihin osallistuminen on saanut Eveliina Torkkelin valitsemaan IB-lukiossa opiskelun. Eveliina on osallistunut aktiivisesti Loimaan teatterin järjestämiin nuorisovaihtoihin ja nuorisoaloiteryhmän toimintaan. Teemoina on ollut nuorten elämään liittyvät aiheet, joita on käsitelty vaikkapa Grease-elokuvan tai Romeo ja Julia tarinan innoittamina. Eveliinan mukaan jännittävin kokemus oli poikakoulussa toteutettu vaihto, jonka aikana he pääsivät ensimmäisinä tyttöinä yöpymään tässä historiallisessa koulussa.

Mira Kreivilä osallistui Auralan Nuoret ry:n Turun Tyttöjen Talon, Setlementti Jyvälän Oiva- ja Ilona-hankkeen yhteistyössä järjestämään kolmen maan nuorisovaihtoon. Teemana oli naiseus ja siihen liittyvät monet eri näkökulmat. Vaihdon mieleenpainuvimpia kohtia oli se, miten syvällisiin keskusteluihin yhden viikon aikana päästiin ja se, miten Mira oli voittanut pelkonsa ja roikkunut puun oksaan asennetussa akrobatialiinassa pää alaspäin katsellen auringon kimalteista läikehtivää merta.

Tässä esimerkkejä siitä, miten EU:n Erasmus+ Youth in Action -ohjelma voi toteutuessaan tuottaa. Lauantaina 6.5.2017 Turun Tyttöjen Talo yhdessä Suomen Setlementtiliitto ry:n läntisen alueen lapsi- ja nuorisotyön aluepäällikön kanssa järjestivät EU:n Nuorisoviikon brunssitilaisuuden 13-30-vuotiaille läntisen alueen setlementtitoiminnassa mukana oleville nuorille. Paikalla oli nuoria Tampereelta, Turusta ja Porista.

Kansainvälisyys kiinnosti osallistujia. Yksi osallistuja kertoi kesällä Turussa järjestettävästä isosta kansainvälisestä kansantanssitapahtuman vapaaehtoistyön mahdollisuudesta. Päivän lopuksi perustettiin kaksi ryhmää, jossa toinen ryhmä lähtee ideoimaan nuorisovaihtoa ja toinen nuorisoaloitetta. Yksi nuorista sai kimmokkeen lähteä eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun kautta EVS-vapaaehtoiseksi.

(kirjoittanut: Heljä Pitkänen)

EU:n Erasmus+ Youth in Action -ohjelma on suunnattu 13-30-vuotiaille nuorille ja kaiken ikäisille nuorten parissa työskenteleville. Lisätietoa ohjelmasta löydät:

http://www.cimo.fi/ohjelmat/erasmusplus/nuorisotoimialalle

Hakuajat löytyvät:

http://www.cimo.fi/ohjelmat/erasmusplus/nuorisotoimialalle/hakijalle

Asioita, jotka tuottavat iloa juuri nyt

Lisääntyvä auringonvalo

Aamujooga

Iltajooga

Hitaat aamut

Aamupala

Uusi palapeli

Zumba

Huulipuna

Postikorttien lähettäminen ja saaminen

Selfieiden räpsiminen

Spotify

Vapaus

Tulppaanit

Kirjaston lukusali

Hyvä kahvi

Hyvin nukutut yöt

Booster Buddy -appi (Android, iOS)

Askarteleminen

Vihreä tee

Ystävät

Värityskirja

Puhtaat lakanat

Instagramin iloiset kuvat

Tyttöjen Talon ryhmät

Hyvät ihmiset

Uimahalli

Hyvät uutiset

Kotidisko

Avantouinti

Viltti

Capoeira

Hömppälehdet

Kevään tuntu

Pitkä suihku

Maalaaminen

Blogien lukeminen

Kosteusvoiteet

Huulirasva

Kynsien lakkaaminen

Vadelmantuoksuinen parfyymi

Rehellisyys

Hassut sattumukset

Valokuvaus

Salsa

Runot

Runojen kirjoittaminen

GIRLSin uusi kausi

Yle Areena

Teatteri

Lautapelit

Leipominen

Ystävänpäivä

Naistenpäivä

Linnunlaulu

Hassut eläinvideot

Kuumailmapallon näkeminen taivaalla

Pehmoinen pyjama

Rauhassa hengittäminen

Yksinkertaisuus

Siisteys

Bullet Journal

Kiitollisuus

Vapaaehtoisten runoja Tyttöjen Talon arvoista

Vapaaehtoisten peruskoulutuksessa viime viikonloppuna:

Tyttö

sua ei ole tehty kenenkään

kylkiluista.

Oot arvokas sellaisena kun

oot.

Ei oo väliä eroatko muista

Oman polkusi itse luot.

Hei Virginia

meil on oma tila

toinen kerros, portaat ylös

moikka ja tervetuloa

Hei Virginia

meil on oma ryhmä

kädet yhteen, villi nauru

ylpeästi sinä ja minä

Hei Virginia

me pärjätään kyllä

oma tila, oma keho

yhteinen hetki ja talo

Tyttö voima

Oo ihminen ihmiselle

Nainen naiselle

Oon täällä

Sua varten

Kerro, mä kuuntelen

Sussa on voima

Yhdessä me 

Valloitetaan maailma

Tää on sun aika

Vaikka olemme kaikki erilaisia,

täällä meitä yhdistää se, että olemme naisia.

Naiseutta ei määritä fyysinen sukupuoli,

joten älä siis huoli.

What if a poem were just for me?

What if a poem were just for me?
What if I were audience enough because I am,
Because this person here is alive, is flesh,
Is conscious, has feelings, counts?
What if this one person mattered not just for what
She can do in the world,
But because she is part of the world
And has a soft and tender heart?
What if that heart mattered,
if kindness to this one mattered?
What if she were not distinct from all others,
But instead connected to others in her sense of being distinct, of being alone,
Of being uniquely isolated, the one piece removed from the picture,
All the while vulnerable under, deep under, the layers of sedimentary defence.
Oh let me hide
Let me be ultimately great,
Ultimately shy,
Remove me, then I don't have to...
be...
But I am.
Through all the antics of distinctness from others, or not-really-there-ness, I remain
No matter what my disguise --
Genius, idiot, gloriousness, scum --
Underneath, it's still just me, still here.
Still warm and breathing and human
With another chance simply to say hi, and recognize my tenderness
And be just a little bit kind to this one as well,
Because she counts, too.

Rakkaudella tytöille Talolla,
Sini