Verkostopäivät 21–22.8.2018

Tyttöjen Taloilta eri puolilta Suomea kerääntyi henkilökuntaa Helsingin Tyttöjen Talolle tiistaina ja keskiviikkona 21–22.8. Paikalla vietettiin Tyttöjen Talojen verkostopäiviä.

Oma kokemukseni reilu viikkoa aiemmin aloittaneena harjoittelijana oli hyvä. Pääsin kuulemaan Tyttöjen Talojen toiminnasta paljon laajemmasta näkökulmasta kuin ehdin tutustumaan aiemman viikon ajan ainoastaan Turun tyttöjen talon kontekstissa. Lisäksi sain tietää myös, että Setlementtiliiton merkitys Tyttöjen Taloilla on erityisen suuri. Tyttöjen Talojen arvothan pohjautuvat täysin Setlementtiliiton arvojen mukaan. Nämä arvot ovat rohkeus, luottamus, paikallisuus, yhteisöllisyys, yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus.

Matka Helsinkiin alkoi tiistaina 21.8. varhaisella aamujunalla. Reipas aamulenkki tuli käveltäessä Helsingin rautatieasemalta Kalliossa sijaitsevalle Helsingin Tyttöjen Talolle. Ohjelma alkoi esittäytymisellä, jonka jälkeen sukupuolisensitiivisen työn koordinaattori kertoi sukupuolisensitiivisyydestä dialogisen luennon aikana. 

Ennen työharjoittelua Turun tyttöjen talolla minulla ei ollut täysin selkeää käsitystä siitä, mitä sukupuolisensitiivisyys oikeastaan tarkoittaa. Käsite ”sukupuolineutraalius” oli hieman tutumpi ja ollut puheenaiheena nykypäivänä. Sukupuolisensitiivisyys on kuitenkin hyvin erilainen ilmiö kuin sukupuolineutraalius. Sukupuolisensitiivisen näkökulman mukaan sukupuoli on tärkeä osa ihmisen identiteettiä, kun taas sukupuolineutraali kanta kieltää sukupuolen merkityksen.

Pohdimme luennolla muun muassa sitä, miksi sukupuolisensitiivisyys on tärkeää nimenomaan Tyttöjen Taloilla. Monissa ryhmissä tuli samankaltaisia pohdintoja esimerkiksi siitä, että Tyttöjen Talo on niin fyysisesti kuin sosiaalisesti turvallinen tila. Tärkeää on myös oman identiteetin löytäminen ja erilaisten esikuvien/mallien saaminen. Lisäksi moni tarvitsee vertaistukea tai aikuisen läsnäoloa.

Sukupuolisensitiivisen työn koordinaattori kertoi myös sukupuolen historiasta. Antiikin ajoilla sukupuolia oli olemassa vain yksi, kunnes myöhemmin ajateltiin niitä olevan kaksi. Sukupuolta voi myös ajatella erilaisista näkökulmista – biologisesti tai sosiaalisesti. Henkilökunnan piti pohtia pienissä ryhmissä, mikä on oma käsitys sukupuolesta. Viisas ajatus, jonka opin tällä luennolla, oli se, että sukupuolta voisi pitää janan sijasta ikään kuin ”avaruutena”, jossa ei ole oikeaa varsinaista vastausta. Tärkeintä on oma kokemuksellisuus asian suhteen.

Luennon jälkeen jakauduimme pienryhmiin, joista kukin pohti omaa työmuotoaan. Pienryhmiä olivat kulttuurisensitiivinen työ, SVV, vapaaehtoistyö, avoin toiminta, äiti-lapsityö, yksilötyö, seksuaaliterveystyö sekä työnohjaus. Osallistuin itse tiistaina vapaaehtoistyö -pienryhmään. Illalla henkilökunta kokoontui syömään yhteiseen päivälliseen Kiilassa.

Keskiviikkona 22.8. päivä alkoi naistietoisuustyöpajoilla. Eri pajoilla käsiteltiin eri aiheita. Olin itse taide –pajalla. Muiden pajojen aiheet olivat sukupolvien ketju, unityöpaja, kehollisuus ja otteita juurista. Taide -pajan alussa oli enemmän kehollisuutta, jolloin ohjeiden mukaan liikuteltiin kehon eri osia. Ohjaaja luki myös pienen tarinan tyttöihin liittyvästä kirjasta. Alkuvaiheen jälkeen siirryimme eri huoneeseen, jossa pöydälle oli valmiiksi aseteltu jumalatar-kortteja toinen puoli ylöspäin. Jokaisen piti ottaa kortteja yksi tai useampi sen mukaan, miten tunsi kortin häntä kutsuvan. Kun kortit oli nostettu, jokaisen tuli rauhassa tarkastella niitä ja pohtia, miten kortin sisältö sopisi omaan persoonallisuuteen tai elämään. Halutessaan omat pohdinnat sai jakaa muille. Lopuksi jokainen sai käyttää huoneessa olevaa materiaalia haluamallaan tavalla ja piirtää oman jumalattaren tai kirjoittaa pohdinnoistaan.

Yksi Turun tyttöjen talon työntekijöistä oli ensimmäistä kertaa verkostopäivillä ja hän kävi unityöpajassa. Hänelle tuli siellä oivalluksia ja käsiteltävät asiat olivat uutta. Tykkäsi pajasta, oli hyvä. Tulevaisuudessa ehkä voisi hyödyntää pajan sisältöä, mutta ryhmän tulee olla turvallinen. Ryhmässä muun muassa keskusteltaisiin omista unista.

Tämän jälkeen jakauduimme pienryhmiin samoihin työmuotoihin liittyen, joista puhuttiin myös edellisenä päivänä. Tällä kertaa näkökulmani laajentamiseksi osallistuin toiseen, kulttuurisensitiivisen työn ryhmään. Aihe oli mielenkiintoinen, sillä olen opiskellut jonkin verran monikulttuurisuutta ja kirjoittanut aiheesta gradua. Osa ryhmästä kertoivat omia kokemuksiaan, jotka olivat sekä positiivisia että negatiivisia. 

Pienryhmien jälkeen Turun tyttöjen talo järjesti pienen loppukevennyksen nimeltä ”Onnistusponnistus”. Porukan tuli jakaantua kolmen hengen ryhmiin, joissa kukin vuorollaan kertoi ihan minkä tahansa asian, jossa on onnistunut. Samalla muut ryhmäläiset myötäelivät ja tsemppasivat onnistujaa ryhmän omalla onnistuskannustuksellaan eli esimerkiksi huudolla ja liikkeellä. Keskustelu eteni ohjeen mukaan eri vaiheissa. Ohjelappusia oli tulostettu useampia joita sai ottaa halutessaan mukaansa. Onnistusponnistuksen tarkoituksena on se, että samanlaista myötäelämistä osattaisiin myös myöhemmin työelämässä hyödyntää.

Kirjoittaja on 25-vuotias erityispedagogiikan pääaineopiskelija Turun yliopistosta. Työharjoittelu kuuluu osaksi kasvatustieteen maisterin tutkintoa ja suoritan sen aikavälillä 13.8.-14.11.2018. Sivuaineina olen lukenut psykologiaa, kasvatustiedettä, alkukasvatusta, lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi -opintokokonaisuutta sekä myös muutamia kursseja monikulttuurisuudesta. Olen syntynyt Hämeenlinnassa, mutta nuoruusiän olen asunut Sastamalassa. Olen aiemmin toiminut muutamassa järjestössä vapaaehtoisena sekä vietän vapaa-aikaani muun muassa myös luovan kirjoittamisen, lukemisen ja elokuvien parissa. Olen pitänyt kovasti Turusta kaupunkina ja olen saanut sieltä muutamia hyviä ystäviä, joiden kanssa vietän paljon aikaa.